• Tuomiosunnuntai 25.11.2001
      1 vk ev. Matt.25:31-46

      Miten liittäisi yhteen yrittäjien kirkkopyhää ja tuomiosunnuntaita. Yhtäkkiä ajatellen ne tuntuvat olevan kaksi kovin kaukaista asiaa: Kuin eri maailmoista. Reilut toistakymmentä vuotta sitten olin kauppaoppilaitoksella pitämässä tunteja joiden otsikko oli Liike-elämä ja etiikka. Alustuksessa pyrin tuomaan esiin kuvaa, että tulevaisuuden liike-elämässä yhä tärkeimmiksi arvoiksi muodostuu tuotteiden tai työpaikan eettiset asiat. Arvot. Mm. Se, että kuluttajia kiinnostaa se, että tuotetta ei ole tehty lapsityövoimalla...että sen testaamisessa ei käytetä eläimiä...että liikemerkki ei ole sekaantunut mihinkään laittomaan vehkeilyyn...tai lähempää: Että firman henkilöstöasiat ovat hyvällä tolalla...Luentoni pohjautui mm. silloisen arkkipiispa John Vikströmin ajatuksiin. Hänhän toi suomeen voimakkaasti mm. Saksassa, Keski-Euroopassa ja osin Amerikassa olevia uuden yrittäjyyden arvokeskustelua. Työllä ja yrittäjyydellä täytyy olla muitakin arvoja kuin vain voitto. Muistan miten voimakasta kritiikkiä sain. Muutamien oppilaiden näkemys oli se, että liike-elämällä on oma etiikkansa, johon eivät "uskonnolliset" arvot mitenkään liity. Se on rankkaa yrittäjyyttä, jossa vahvin ja ovelin jää henkiin.

      Me tiedämme missä nyt mennään: Yrittäjyys on rankkaa. Se vaatii äärimmäistä sitoutumista, usein koko persoonan heittämistä jatkuvaan epävarmuuteen. Mutta totta on myös, että uudet kysymykset ovat nousseet esiin: Sanotaan niitä sitten vaikka pehmeimmiksi arvoiksi: Oikeasti ne eivät sitä ole, vaan kaikkea muuta: Hyvin kovaa ponnistelua ja ajattelutavan muutosta vaativia juttuja. Sellaisia kuin yrittäjän oma jaksaminen: Yrittäjien perheen ja lasten hyvinvointi...siis työn ja muun elämän yhteen sovittaminen. Yrityskuva ja yrityksen eettisyys, niin ekologisesti kuin muiltakin osin. Kauppa lakkaa huonojen huhujen vaikutuksesta äkkiä käymästä.

      Ovatko päivän aiheet siis kaukana toisistaan? Kaikkea muuta. Päivän teksti ei kuvaa palkkapäivää...sen tähden täällä ajassa ponnistelemme - toki muitakin syitä on. Teksti puhuu lopullisemmasta: Tilinteon päivästä. Siellä ovat tilinpäätöshetkessä kaikki kansat kaikilta ajoilta. Myös kaikkien aikojen kaikenlaiset yrittäjät. Samassa isossa joukossa. Sitten joukkoa aletaan jakaa kahteen osaan. Niihin joiden tilinpäätös on positiivinen ja niihin joiden kohtalo on tuho.

      Tuomion perusteet näyttävän hyvin eettisiltä. Mitä olet tehnyt lähimmäisellesi? Oletko kulkenut hänen ohitseen vai pysähtynyt ja auttanut. Jeesus asettui itse jokaisen kärsivän rinnalle, kun hän sanoo:"Minä olin alaston, nälkäinen, vankeudessaan jne...Hän Kristus itse on yhä tänäänkin jokainen hylätty, alaspainettu..kurja ja onneton. Miten heitä kohtelen, se on mittari, joka tehokkaimmin mittaa suhdettani häneen.

      Tämä on kova sana. Niin kova, että sen kuultuaan moni on vaipunut epätoivoon ja lähtenyt itse hylätyksi tulemisen kokeneena pois. Mm. eräs rikas ´nuorukainen, joka tuli hymyssä suin ja pelastuksestaan varmana Jeesuksen luo pelastus asiaa kyselemään. Mitä minun pitää tehdä, että minä iankaikkisen elämän perisin. Käytiin läpi nuo sanat: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi. Näin tuo nuorukainen oli aina kokenut tehneensä. Jeesus jatkoi: Myy kaikki mitä sinulla on ja jaa köyhille. Tuo lause oli liikaa. Siihen hän ei ollut valmis. Ei hän eikö kuin kukaan meistäkään...en minä ainakaan itse. Almuja kyllä, mutta kaikki ei..ei todellakaan...millä minä sitten eläisin..enhän minä hullu ole! Mitä Jeesus tuolla tarkoitti..samaa kuin päivän tekstissämme: Taivaaseen pääsee hän joka tekee kaiken hyvin.

      Nyt ajattelemme, että siellä taivaassa taitaa olla kovin yksinäistä. Ehkä joku äiti Teresa ja muutama muu ihmiskunnan hyväntekijä..muttei yhtään tavallista ihmistä...Opetuslapset olivat kuulleen Jeesuksen tylyt sanat rikkaalle nuorukaiselle ja tulivat nyt kysymään Jeesukselta: Kuka sitten voi pelastua. Myös heillä oli ajatus, jos noin on :Ei kukaan! Jeesus vastasi:"Ihmiselle se on mahdotonta, mutta Jumalalle kaikki on mahdollista." Taivaaseen pääsy ei ole vain vaikeaa ihmiselle, se on mahdotonta: Ajattele maailman hätää ja omaa minääsi...ei se velka tule koskaan tyydytetyksi...

      Nyt tulemme kristinuskon ytimeen. Mikä ihmiselle on mahdotonta, se Jumalalle on mahdollista. Jeesus ei asettunut vain edellä lueteltujen kärsivien osaan vaan myös meidän osamme. Meidän itsekkäiden..meidän ohikulkevien...ja kävi rangaistukseen puolestamme. Hän meni ensimmäisenä sinne tuomittujen puolelle. Ensimmäisenä kadotukseen..ensimmäisenä hyljätyksi. Mitä rikkaan nuorukaisen olisi pitänyt tehdä: Heittäytyä Jeesuksen jalkoihin ja tunnustaa, Jeesus sinä tiedät että en pysty tuohon..armahda minua syntistä. Näin teki syntinen nainen fariseuksen huoneessa, näin Pietari kun oli kieltänyt...näin saamme tehdä tänään ne.

      Haluaisin kiinnittää tekstissämme huomioita yhteen pieneen sanaa: Jeesus sanoi pelastuville:"Tulkaa te minun isäni siunaamat". Taivaallisen Isän siunaamat: Mitä on se siunaus: Se on sitä, että meillä on Jeesus ja hänen mukanaan kaikki! Syntien anteeksi anto ja pelastus. Nuo pelastuvat kyselivät myös tietämättöminä, milloin me autoimme...eivät he pitäneet itseään hyvinä...kaikkea muuta, mutta sittenkin sydämessä syttynyt Jeesuksen rakkaus oli vaikuttanut heissä...Heidän omatuntonsa oli ollut sitenkin erilainen...heillä oli herkkyyttä nähdä ei vain omaa etua, vaan myös toisen etu.

      Tekstimme saarnaa näennäisestä kovuudesta huolimatta armoa. Armoa itselle...toiselle...

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle