Kuka on pyhä? Ovatko ne rakkaani, joiden elämä
täällä ajassa on päättynyt nyt pyhiä Jumala
luona? Mitä on
pyhyys? Näitä kysymyksiä me kyselemme tänään
PYHÄINPÄIVÄNÄ.
Kuka on pyhä? Mitä vastaisimme? Ehkä
näin: Pyhiä ovat ne kauan sitten eläneet todella suuret
uskovaiset;
sellaiset kuin Pietari, Johannes, Paavali. He, joista kirkko
joskus käyttää nimitystä pyhimykset. He, joiden
elämä oli
meidän käsityksemme mukaan täynnä todellista
Jumalan seuraamista, he antoivat kaikkensa Jumalan valtakunnan
työhön - koko elämänsä. Heistä
käyttäisimme nimitystä pyhät. Olisiko vielä
muita...kirkon historian suuria nimiä
Augustinos, Luther, Wesley...ehkäpä Paavo Ruotsalainen, Laestadius
jne sopisi heidän joukkoonsa, mutta ehkä
hiukan arvellen heitä uskaltaisimme luetella. Entä
oman aikamme ihmisiä: Äiti Teresasta puhutaan usein tähän
sävyyn. Mutta se, että hän on vielä elävä
ihminen panee monen ajattelemaan..uskaltaako häntä nyt ihan pyhäksi
sanoa. Mieluummin me ajattelemme pyhän ihmisen jo kuolleeksi
ja mieluummin kauan sitten kuolleeksi tosi
harvinaislaatuiseksi ihmiseksi.
Näin me ihmiset näistä Pyhimys asioista taidamme ajatella.
Mutta mitä ajattelee raamattu, mitä Vapahtajamme
Jeesus Kristus?
Kenet Hän julistaa pyhäksi?
LUE Matt 5:1-12
Jeesuksen puhe pyhistä, autuaista ihmisistä on niin häkellyttävää,
että meidän on vaikea sitä vastaanottaa sellaisena
kuin se on.
Oltiin Galilean järven rannalla. Kiinnostus Jeesusta kohtaan,
joka opetti kuin se jolla valta on ja joka paransi sairaita
ja antoi syntejä anteeksi oli herännyt. Missä
tahansa Hän liikkuikin, valtavat kansanjoukot seurasivat häntä
ja mihin
hän pysähtyi, sinne kokoontui kansaa häntä kuulemaan.
Nyt oltiin Galileassa, syrjäisella maaseudulla Genesaretin järven
pohjoispäässä. Kansaa oli liikkeellä paljon,
ehkä
poikkeuksellisen paljon. Jeesus katseli heitä. Rakasti
heitä. Tuota joukkoa, jolla oli nälkä kuulla häntä,
olla hänen
lähellään. Hänellä oli heille asiaa.
Hän tunsi tuon joukon, olihan hän itsekin galilealainen.
Tuo joukko oli ns.
yksinkertaista kansaa. Kovan elämän keskellä eläviä
arkipäivän ihmisiä. Heillä oli vaivansa ja taakkansa.
Jokaisella.
Jeesus nousi vuorelle, kansaa kerääntyi hänen ympärilleen.
Opetuslapset lähimpänä. Jeesus alkoi puhua heille.
Tästä puheesta, jonka alku on nyt tekstinämme käytetään
nimeä vuorisaarna.
Puhe alkaa yllättävästi. Jeesus luettellee erilaisia
elämäntilanteita, joista hyvin moni kuulija koki löytävänsä
itsensä.
Ja julistaa heitä autuaiksi.
Uusi testamentti käyttää tässä sanaa "makarios":
autuas, ikuisesti onnellinen; sanaa käytettiin tilasta, kun saa olla
Jumala yhteydessä. Puhe on siis pelastuksesta niin ajallisesti
kuin iankaikkisesti. Teksti on näinollen, mitä keskeisin
pyhäinpäivän teksti.
Pyhiä, se on Jumalan ihmisiä eivät olekaan vain jotkut
todella poikkeuksellisen suuret kristikunnan hahmot, vaan puhe
pyhyydestä on paljon lähemmäksi tuleva asia. Paavali
aloitti kirjeensä seurakunnille usein ilmaisulle "Te sen ja sen
paikkakunnan pyhät". Ja kun sitten kirjettä luetaan
eteenpäin käy ilmi, että mitää viatonta ja virheetöntä
tuo "pyhäksi" nimitetty joukko ei ollut; mutta yksi heillä oli...he
turvautuivat Jeesukseen.
Tosin sekin tulee ilmi, että näiden pyhien joukossa oli ns.
"valheveljiä ja valhe sisaria"...seurakuntalaisia, joilla ei ollut
tosellista uskoa, jotka olivat seurakunnan yhteydessä kuka mistäkin
syystä, kuitenkin vailla elävää turvautumista
Vapahtajaan. Ja näin ulkopuolisia pelastuksesta.
Mutta nyt emme keskity heihin, vaan siihen kenelle Jeesus julistaa autuuden.
Hengessään köyhät tai kuten edellinen
käännös ilmaisi hengellisesti köyhät.
Ne ihmiset, joille ei ole mielessään varaa kerskata uskostaan.
Tahto pelastua
olisi, mutta usko tuntuu niin pieneltä ja heikolta. Heille
Jeesus sanoo:"Olet autuas".
Murheelliset: Elämä on painanut alas...olo on voimaton.
Vain yhteen suuntaan uskoltaa toivoa - ylöspäin. Jeesus
sanoo:"Autuas".
Kärsivälliset: Moneen kertaan loukatut, moneen kertaan
pettyneet, mutta silti jotenkin toivonsa säilyttäneet.
Jeesus
sanoo:"Autuas".
Ne, joilla on vanhurskauden nälkä ja jano: Ne jotka odottavat
hiljaisuudessa apua Jumalalta. Jeesus sanoo:"Autuas".
Ne, jotka armahtavat, puhdassydämiset...rauhantekijät:
Eivät nämä ihmiset kokeneet itseään tällaisiksi,
hyviksi...he
olivat ja elivät omantuntonsa mukaan. Jeesus sanoo:"Autuas".
Ne, joita vanhurskauden tähden vainotaan: Uskonsa tähden
herjatut, pilkatut, kuolleet...Jeesus sanoo:"Autuas".
Te: Iloitkaa ja riemuitkaa, sillä palkka, jonka te taivaissa saatte, on suuri.
Kuka siis on pyhä? HYvinkin ne, joita alussa luettelin.
Mutta paljon enemmän heitä on. Jokainen joka on matkalla
taivaaseen. Taivaassa ei ole muita kuin pyhiä. Mutta
pyhyys ei olekaan, sitä miten hyviä me olemme, vaan siinä,
siinä on pyhyys, että me syntiset...monella tavalla pienet
ja heikot ihmiset saamme ottaa vastaan anteeksiannon...se
on: Jeesuksen pyhyyden! Muuta pyhyyttä ei Jumalan edessä
tunneta kuin se pyhyys joka on Jeesuksen
pelastusteossa/Hänen verensä puhdistus...
Paljon on pyhiä varmasti niissä läheisissä, joiden
haudoille tänään sytytämme kynntilän. Heitä,
jotka olivat arkipäivän
ihmisiä, mutta joilla oli sittenkin muuta..katse, vaikka hapuileva
ja heikko...Jeesuksen syntisewn armahtajan puoleen.
Ja kyllä meidän pitää sanoa yhtä rohdeasti
kuin Jeesus tänään vuorisaarnan kansalle:"Autuaita olette
te..." Aivan
jokainen, joka löytää itsensä Jeesuksen sanojen
alta...vaikkapa näissä vuorisaarnassa ilmaistujen sanojen sisäänsä
sulkemana.
Omista se usko sydämeesi ja kulje sitä tietä, joka on
Jeesus Kristus. Pelastus.