- Puhe Alajärven kirkossa
31.12.2001
VT Jes.17:12-14 uudenvuodenaaton yökirkko
Vuoden päätöshetkellä
on jotenkin vähän sellainen kummallinen tuntu.
Se sekunti jolloin vuosi 2001 vaihtuu vuodeksi
2002 ei sinänsä ole yhtään erilainen kuin
mikä muu sekunti tahansa. Mutta silti se on
rajakohta. Se kertoo meille, että aika kulkee -
ja se kulkee aina vain yhteen suuntaan -
eteenpäin. Käytetään sanaa, että aika kuluu.
Vuosi 2001 on käymässä loppuun. Lopullisesti.
Tällaisessa rajakohdassa me nyt olemme. Meillä
ei ole valtaa saada aikaa pysähtymään. Ei edes
hidastumaan. Olemme täydellisesti sidottuja.
Tässä on ehkä yksi sen kummallisen tunteen
syy. Jotakin jää lopullisesti taa. Vuosi
elämästä on eletty. Peruuttamattomasti ja
lopullisesti. Vuodenvaihteen hetkessä on
tiettyä haikeutta. Se on haikailua elämän
perään. Kun vuoden vaihteessa iloitaan uudesta
vuodesta ja toivotetaan hyvää ja onnellista
uutta vuotta siinäkin on haikailua elämän
perään. Kunpa alkava vuosi toisi tullessaan
hyvää - ja mieluimmin vain hyvää.
Yksi virsikirjan suosituimpia virsiä on virsi
600. Sen on kirjoittanut Dietrich Bonhoeffer.
Natsit olivat tuominneet hänet, yhden aikansa
merkittävimmistä teologeista vankeuteen.
Keskitysleirille. Tämä virsi on Bonhoefferin
uudenvuoden tervehdys kotiväelleen
vuodenvaihteessa 1945. Bonhoefferille tuo vuosi
oli elämän päättymisen vuosi. Hän ei
selviytynyt keskitysleiriltä hengissä, vaan
teloitettiin.
Noissa ankeissa olosuhteissa hän
kirjoitti:"Hyvyyden voiman ihmeelliseen
suojaan, olemme kaikki hiljaa kätketyt. Me
saamme luottaa uskolliseen Luojaan, yhdessä
käydä uuteen aikaan nyt."
Ihmiselle taitaa olla aika normaalia ja
luonteenomaista, että me haluaisimme turvallista
ja vakaata tulevaisuutta. Tätä maailmaa ja sen
turvallisuutta järkytti pahasti syyskuun 11:n
päivän terroristi-iskut USA:ssa ja sitä
seuranneet tapahtumat... Toivomme että elämä
alkaisi rauhoittua, ettei maailma ainakaan enää
entisestään pahentuisi. Vuodenvaihteen hetki
kuitenkin särkee tämän toivon pohjaa
muistuttamalla kaiken rajallisuudesta. Mikään
ei ole kestävää ja pysyvää. Ei taattua ja
luotettavaa.
Alussa lukemani Jesajan kirjan kohta on monien
VT:n tutkijoiden mielestä syntynyt 700- luvun
lopulla ennen Kristusta. Silloinkin elettiin
epävarmoja aikoja. Kansa päällä oli uhka.
Assyrialainen kuningas sotajoukkoineen oli
liikkeellä. Tässä tilanteessa profeetalle tuli
yllättävä sana. Siinä vähäteltiin uhkaa.
Kansakuntien voimannäytöistä käytettiin
nimitystä "kansakuntien kohina".
Kansakunnat kohisevat, niinkuin suuret vedet
kohisevat." Tuo vähättely ei ole uhkan
turhentamista ja mitätöimistä. Siinä
myönnetään - uhka on suuri ja todellinen -
jopa niin, että sanotaan:"Ehtoolla on oleva
kauhu." Kun jokin kauhistaa - se on vahva
kielteinen kokemus Profeetta sanoi tällaista on
tulossa. mutta jatkaa "aamun tullen ei
heitä - näitä kauhistuksen aiheuttajia -
enää ole". Miksei? Virrentekijä
Bonhoeffer sanoo sen näin:"Jos ahdistuksen
tie on edessämme, myös siloin Kristus meitä
kuljettaa/ Annamme Isän käsiin elämämme/ Hän
itse meille rauhan valmistaa."
Ja profeetta Jesajan suulla tuo sama asia
ilmaistiin:"Hän, Herra nuhtelee - niitä
kohisevia kansoja - ja ne pakenevat kauas."
Kaikki tämä kertoo meille, kuka on maailman
todellinen hallitsija. Hän ei ole
merkittävimmän suurvallan johtaja , ei YK:n
pääsihteeri. Todellinen maailmanhallitsija - ei
ole edes se jolle raamattu antaa nimen
"maailman ruhtinas" - saatana. Se
ruhtinas kyllä kuohuttaa ja kauhistaa - kuten
olemme todella kuluneena vuotena huomanneet - ja
saa saalista, mutta senkin valta on rajattu
tarkasti. Todellinen hallitsija tässä
maailmassa ei ole myöskään vääjäämättä
kulkevat luonnonlait tai se uhka: sairaus, suru
tai jokin muu sellainen, joka yht äkkiä saa
hallintaansa yksityisen ihmisen koko
ajatusmaailman - ja joskus tuntuu, että koko
elämän.
Kaikki nämä - ja kaikki muut tässä
luetteloimattomat pelonaiheet ovat niitä
kohinoita, joita riittää.
Mutta, jotka silti eivät ole kaikkien mahtavin
ääni. Yksi ääni on joka saa kohinat
vaientumaan; Kun Hän nuhtelee - ne pakenevat
pois.
Maailma kaikkineen luotiin sanalla. Jumala SANOI
- ja tapahtui niin - ja katso se oli sangen
hyvä.
Näissä näkyy Jumalan vallan suuruus. Toisaalta
kansojen kohina...hälinä...hätäily...pelko ja
kauhu ja toisaalla Jumalan herkkä sana!
Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.
Tätä me olemme jälleen tänä jouluna
opetelleet. Jumalan voima ei jäänyt vain
taivaisiin, vaan hän tuli alas ihmiseksi. Moni
kauhu väistyi, kun Jeesus sanoi sana. Väistyi
myös kauhuista vakavin - synti - se mikä tuo
kuoleman - sekin väistyi, kun hän
sanoi:"Sinun syntisi annetaan sinulle
anteeksi - ole turvallisella mielellä."
"Kun pahan valta kasvaa ympärillä /
vahvista ääni toisen maailman / niin että
uuden virren sävelillä / kuulemme kansasi jo
laulavan."
Tässä todellisuudessa, juuri tässä
maailmassa, jossa elämme, juuri tässä ajassa
jota elämme on myös tämä todellisuus: Jumalan
voima. Sana. Lupaukset. Läsnäolo.
Niistä lupauksista on saanut voiman moni ihminen
läpi maailman historian. Tässä voimassa on
kohdattu olot ja surut. Elämä ja kuolema.
Tämä aika ja tuleva. Menneisyys ja nykyisyys.
Yhä tänään on siksi luettava Jesajan kirjan
lukua 17. Me ymmärrämme siitä nykyisellään
paljon enemmän kuin VT:n ajan kansa. Heille
Kristus oli vasta "lupauksessa" -
meille Hän on "historiana ja
evankeliumina." Hyvyyden voimana.
Hyvyyden voima uskollinen suoja / piirittää
meitä kuinka käyneekin / illasta aamuun
kanssamme on Luoja / Häneltä saamme
huomispäivänkin."
__________________________________________________________________
-
