• Saarna 4 sunn.helluntaista Konf.messu 16.6.2002
      2 vk.ev. Tuhlaajapoikakertomus Luuk.15:11-32

      Te rippikoululaiset olette nyt pukeutuneet alboihin. Valkoiseen vaatteeseen. Mistä se kertoo? Konfirmaatiojuhlasta? Vielä enemmästä?

      Tässä tutussa raamatun kertomuksessa, tuhlaajapoikavertauksessa, kotiin palaava poika puettiin myös juhlavaatteeseen. Olette tavallaan samassa asemassa nyt tuon pojan kanssa. Kumpikin on puettu.

      Pukunne kertoo puhtaudesta. Likaisuus on pesty pois. Alba tahtoo muistuttaa teitä siitä, että Jeesus on kuollut teidän pahojen tekojenne tähden, kärsinyt teille ja meille kuuluvan rangaistuksen. Vaatteenne muistuttaa, että Jumala antaa anteeksi. Jesajan kirjassa sanotaan:"Minä iloitsin suuresti Herrassa, minun sieluni riemuitsee minun Jumalassani, sillä hän pukee minut vanhurskauden viittaan."

      Ennen kaikkea tästä syystä konfirmaatio on suuri juhla. Ilojuhla. Taivaallinen Isä antaa pahat teot anteeksi. Aterioi kansamme. Rakastaa meitä.

      Tässä luvussa, josta kertomus tuhlaajapojasta on, esiintyy yksi sana todella monta kertaa, 10 kertaa, sana ILO.

      Ilo on hyvä asia. Me toivoisimme elämäämme iloa. Ja nautimme niistä hetkistä jolloin iloa on.

      Rippiksellämme meillä oli paljon noita iloisia hetkiä....
      Toisaalta oli myös niitä hetkiä, jolloin koimme elämän vakavuutta. Koimme jotakin syvää....
      Niissäkin hetkissä oli ilo - nyt toisella lailla.

      Kun Jumala on lähellä -silloin ihmisellä on ilo. Silloin ilo on puhdasta ja aitoa. Se ei synny toista loukkaamalla ja tai pahaa omaatuntoa tuottaen, vaan puhtaasti. Rakkauden kohteena ollen. Rakkauden kokeminen synnyttää ilon. Kun tuhlaajapoika koki rakkauden -hänen ilonsa oli sanomattoman suuri.

      Elämä jatkuu. Te rippikoululaiset tahdotte iloita jatkossakin. Me kaikki tahdomme ilonhetkemme.

      Jeesuksen vertauksen pojat, kumpikin halusivat iloita. Kummankin ilo jäi kuitenkin vain haaveeksi. Vanhemman veljen ilon sumensi katkera mieli -kateus. Hän syytti isäänsä, ettei ollut saanut vohlaakaan pitääkseen iloa ystäviensä kanssa. Hän ei ollut osannut pyytää...ilon mahdollisuus oli koko aina läsnä, mutta se jäi vastaanottamatta.

      Nuorempi veli oli vaatinut perintönsä ennenaikaisesti. Hän oli muuttanut kaiken rahaksi - voidakseen ulkomailla viettää iloista elämää. Iloa: Riehakastakin iloa oli kestänyt aikansa, mutta vain aikansa. Omaisuus meni. Sisintä kalvasi tyhjyys ja ikävä isän luokse.

      Kumpikaan veljistä ei saavuttanut sitä iloa, jota etsi. He etsivät iloa ja onnea sellaisista paikoista, joissa sitä ei sittenkään , pohjimmiltaan ollut saatavissa.

      Ihmisen vaara on jäädä ainaiseksi ilon etsijäksi. Tavoitellaan ja tavoitellaan, mutta mitään kestävää ei saavuteta. Hetkellisiä onnenhetkiä tavoiteltaessa saatetaan kulkea elämän todellisten arvoasioiden ohi.

      Rippikoulussa meille kaikille on aikoinaan opetettu:"Elämämme tärkein asia on Vapahtajan Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan lapseksi pääseminen."

      Vasta elämänsä syvimmässä ahdistuksessa tuhlaajapoika tämän tajusi. Jumalan lähellä ollessaan..lapsuudessaan. Isä oli tuntunut niin tavalliselta ja elämä isän tykönä tasapaksulta. Poika tahtoi enemmän. Siksi hän lähti kotoaan sinne ja niiden asioiden pariin, joista ajatteli ilon ja suurimman nautinnon löytyvän.

      Meilläkin on haaveemme. Pitäisi saada irrotella. Kokeilla siipien kantavuutta. Mutta entä Jumala.
      Hän tietää:"Pysykää minussa, niin te saatte elää."

      Ykkösasia, perusta elämälle on Jumala ja yhteys Häneen. Muualla kaikki jää vajaaksi.
      Vain ehdoton rakkaus voi antaa meille ilon. Jumala on rakkaus.

      Tuhlaajapoika kertomus opettaa meille: Tänään täällä kirkossa olevalle seurakunnalle:"Jumala antaa anteeksi - hän ei lue meille ansiomme mukaan, Hän tahtoo pukea meidät, ei vain valkeaan albaan, vaan Jeesuksen sovintokuolemalla lunastettuun puhtauteen, josta ehtoollinen on meille tänään varmana merkkinä.

      Tuhlaajapoika kertomus säteilee anteeksiantoa ja iloa, mutta myös varoituksen. Täytyy palata. Täytyy palata ajoissa. Täytyy olla Jumalan turvissa, että pelastuisi. Ulkopuolella Isän kodin ei ole iankaikkista elämää. On lopulta vain pimeys - yksin jääminen - helvetti.

      Isän syli on avoin. Hän odottaa. Tie on valmis.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle