• Puhe Alajärven evankeliumijuhlassa 20.8.2000/SL -79
      VT 2 Aik.1:7-12 9 Kjs/10 sunn.helluntaista
      "Älykäs huoneenhaltija/Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa"
      (viisaus)

      Tämän viikon aiheeksi on kirkkokäsikirjaan merkitty sanat:"Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa". Vanhassa käsikirjassa sama aihe oli hiukan toisesta näkökulmasta otsikoituna sanoilla:"Älykäs huoneenhaltija". Kumpikin teema panee meidät miettimään kysymystä, millainen Jeesuksen seuraajan tulisi olla ja miten käyttäytyä niin aivan arkisten ja jokapäiväisten elämänasioiden kohdalla kuin myös uskonasioiden eteenpäinviemisen kysymyksissä.

      Saattaa tuntua oudolta ja yllättävältä, että opetuslapselta ja Jeesuksen seuraajalta odotetaan älykkyyttä ja viisautta. Perinteisesti olemme kai oppineet ajattelemaan, että usko ei ole millään tavoin viisaudesta kiinni. Olemme oppineet, että Jumalan pelastussuunnitelma koskee kaikkia ja on älykkyydestä,varallisuudesta, rodusta tms. seikoista ja niiden erilaisuudesta ja vaihtelevuudesta huolimatta kaikkille tarkoitettu ja saavutettavissa yhtälailla: Uskon avulla. Samoin meille on opetettu, että uskoa ei saada syntymään älyllisin ponnisteluin ja järkeilemällä - eikä myöskään niinkuin joissakin uskonnoissa opetetaan meditoiden tai mietiskelemällä - ei usko on aivan muuta - aivan toisilla aaltopituuksilla oleva ja syntyvä tapahtuma: Usko syntyy siellä, missä syntinen tuntee tarvitsevansa pelastusta ja armahdusta. Siellä tulee Jumala avuksi ja antaa anteeksiannon - ts. synnyttää uskon. Näin tämä on kuten raamattu sanoo:"Salattu viisailta ja paljastettu köyhille, heikoille, ymmärtämättömille...
      Näin usko ei siis ole kiinni älykkyysosamäärästä. Onneksi voisimme sanoa.

      Kuitenkin meitä päivän teksteissä kehoitetaan olemaan älykkäitä huoneenhaltijoita. Viisaita Jeesuksen omia. Ei tyhmiä. Yhden ja aivan kaikkein keskeisimmän näkökulman kuulimme jo aamun saarnassa, kun meille puhuttiin viisaista ja tyhmistä neitsyeistä. Viisaat huolehtivat, että se kaikkein oleellisin asia oli kaiken aikaa kunnossa: Se iankaikkisuuden ja pelastuksen asia.

      Muutkin päivän tekstit korostavat tavalla tai toisella älykkyyttä ja viisautta Herran seuraajien ja työntekijöiden elämässä ja elämän valinnoissa. Meitä kehoitetaan olemaan "älykkäitä kuin käärmeet ja samalla viattomia kuin kyyhkyset" tai toisaalta:"Vaelluksessanne olkaa viisaat ulkopuolisia kohtaan ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä: olkoon puheenne aina suloista ja suolalla höystettyä, ja tietäkää, kuinka teidän tulee itsekullekin vastata." Tai psalmista:"Sinun käskysi tekevät minut vihollisiani viisaammaksi, sillä ne ovat minun osani iankaikkisesti." Ja vielä:"Katsokaa siis tarkoin kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat."

      Näissä raamatun sanoissa käsiteltiin opetuslapsilta edellytettävää viisautta monesta eri näkökulmasta. Toisinaan kuulee sanottavan jotenkin siihen malliin, että usko olisi suurinpiirtein yhtäkuin älyllinen itsemurha. Siis, että usko on jotakin sellaista, mitä ajatteleva ihminen ei voi omaksua. Jotakin tässä on ehkäpä tottakin, kuten edellä oli jo puhettakin. Se, että järjellä ei voi uskoa synnyttää. Sana rististä on yhä hullutus, mutta myös yhä Jumalan voima pelastukseksi. Yhä Jumalan tiet ja ajatukset ovat sittenkin...eivät ala- vaan mittaamattomasti ihmisen järjen ja ajattelukyvyn yläpuolella. Me voimme, viisaimmatkin meitä, me voimme niistä vain jotakin hetkittäin aavistella, muttemme sittenkään paljoa mitään ymmärtää. Tämän tosiasian edessä on moni ihmiskunnan suurimmista neroistakin hiljentynyt ja tunnustanut Jumalan suuruuden ja viisauden. Voimme ihmetellä ja suorastaan palvoa ja ylistää.

      Järkemmekin on täydellisesti Jumalan lahjaa. Se on leiviskä, jonka käytöstä me olemme niinkuin kaikesta muustakin vastuussa lahjan antajalle - Jumalalle. Usko ei oikeuta meitä tyhmyyteen eikä laiskuuteen, vaan jatkuvaan, määrätyllä tavalla rehellisesti ovelaankin toimintaan Jumalan sanan ja pelastuksen asian eteenpäin saattamiseksi. On Jumalan tahdon mukaista vaieta oikealla hetkellä ja taas toisena hetkenä puhua. Ajattelen, että nämä tekstit sallivat ja vieläpä kehoittavatkin (voisiko sanoa) jonkinlaiseen Jumalan valtakunnan PR-toimintaan meitä. Meille on annettu oikeus viattomasti laskelmoida, millainen käyttäytyminen olisi kussakin tilanteessa kristillisen todistuksen kannalta edullisinta. Jos krsititty vaikenee ja väistyy, hän tekee sen Kristuksen tähden. Jos hän astuu esiin ja avaa suunsa hän tekee senkin Kristuksen tähden. Tyhmällä, ymmärtämättömällä esiintymisellä Jumalan valtakunnan asiaa on viety monta kertaa valtavasta innostukseta huolimatta ja ehkä juuri siitä johtuen usein enemminkin taakse kuin eteenpäin. On surullista nähdä että usein hurskaus ja tyhmyys ovat niin läheisessä kumppanuusasuhteessa toisiinsa. Meillä olisi tässä hirmuistesti opittaavaa Paavalilta, joka kertoi yrittäneensä olla kreikkalaisille kreikkalainen ja juutalaiselle juutalainen ja kaikille kaikkea, että Kristuksen asia voisi mennä parhaalla mahdollisella tavalla etenpäin.

      On tärkeää huomata, että tässäkään meiltä ei vaadita yli kykyjemme, vaan jokaiselta sitä mitä meille on näissä annettu. Aidosti, kokonaisesti (tietoinemme ja taitoinemme) itsemme likoon laittaen.

      Tekstissämme, jonka alussa johdanoksi luin oli kysymys Jumalan ja kuningas Salomonin välisestä rukouskeskustelusta. Jumala lupasi antaa Salomonille, joka oli ottamasssa vastaan kansan hallitsijan tehtävän, lupasi antaa Salomonille, mitä tämä anoisi. Salomo ei anonut maallista rikkautta eikä kunniaa. Hän ei anonut itselleen pitkää ikää, eikä mitään muutakaan, mikä ehkä meille olisi ensimmäiseksi tullut ajatuksiin. Ei mitään tällaista, vaan hän anoi viisautta - ja nimenomaan viisautta siinä tehtävässä, jonka Jumala oli hänelle antanut. Salomo anoi viisautta ja taitoa johtaa oikein, Jumalan tahdon mukaisesti Israelin kansaa.

      Jumala mielistyi Salomoni pyyntöön - Hän antoi Salomonille viisautta, mutta antoi hänelle myös kaikkea muuta mm. valtavan maallisen rikkauden. Toteutui se Jeesuksen vuorisaarnan sana:"Etsikää ensi Jumalaa ja Hänen valtakuntaansa, niin myös kaikki muu teille annetaan." Näin Jumalan sana, kun sen varaan uskoo elämänsä: Se kantaa!
      Voi kumpa mekin osaisimme todella luottaa Jumalaan - Siinä olisi meidän tosi viisautemme.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle