• Saarna Alajärven kirkossa 4.sunn.helluntaista 2 vk ev. Luuk.15:11-32
      Konfirmaatiomessu

      Miksi Jeesus kertoi äsken kuulemamme vertauksen kahdesta veljeksestä?
      Hän halusi opetaa. Asia, jota hän tämän vertauksen avulla opettaa on Hänestä hyvin tärkeä. Samassa puhessa hän kertoo paitsi tuhlaajapoikavertauksen, kuvan kadonneesta avioliiton merkkeihin kuuluvan ketjun yhdestä osasesta, hopearahasta, jota etsittiin ja etsittiin ja ilo oli suuri kun se vihdoin löytyi. Ja vielä kolmaskin kuva: Lammas oli kadonnut ja paimen meni ja etsi ja etsi kunnes löysi lampaansa ja ohjasi sen näin turvaan petojen raatelulta.

      Jeesus kertoi nämä vertaukset tilanteessa, jossa kuulijoina oli paljon sellaista väkeä, joita hengellisissä tilaisuuksissa ei tavallisesti näkynyt. Raamattu sanoo:"Publikaanit ja syntiset tulivat Jeesuksen luo kuullakseen häntä. Fariseukset ja lainopettajat sanoivat paheksuen:"Tuo mies hyväksyy syntiset seuraansa ja syö heidän kanssaan."

      Kyseessä olevissa vertauksissa oli siis asiaa, joka oli tarkoitettu kuultavaksi ja omaksuttavaksi sekä itsensä hengellisten asioiden kanssa vieraaksi kokeville että ns. uskon sisäpiiriläisille. Ja voi sanoa johtopäätöksenä, että näytti kuin Jeesuksen tarkoituksena olisi suorastaan kääntää nuo kuvitellut, itseluulotellut roolit aivan päinvastaisiksi. Niin että se, joka oli kuvitellut itsensä Jumalan edessä toivottomaksi saisi viestin: Kaikki ei sittenkään ole suhteessa ylöspäin menetetty...he jotka olivat yrittäneet määritellä meidän syntisten paikan ulkopuolelle Jumalan valtakunnan eivät Jeesuukselta tässä saaneetkaan sitä oikeutta. Toisaalta itseriittoisille vertaukset sisälsivät voimakkaan kutsun katsoa peiliin ja asettaa itsensä samaan rintamaan syntisenä pitämänsä väen kanssa: Rintamaan, jossa koetaan olemme samalla viivalla Jumalan edessä pyytämässä armoa. Jos toiset joutuivat pyytämään sitä irstaan, juopottelevan...huonon elämänsä tähden toiset joutuivat samaa armoa pyytelemään Kaikkinäkevän Pyhän edessä kovuuden, itsekkyyden, auttamislaiminlöyntien ja muun sellaisen takia.

      Sitten tarkemmin itse päivän kertomukseen: Nuorempikin veljeksistä oli tullut siihen ikään, että vanhemmilla ei enää ollut laillista velvollisuutta olla päästämättä poikaansa maailmalle. Oliko se siis se meidän rippikouluikämme? Varsinkin aikaisempina vuosina ja jonkin verran vielä nytkin kuulee sanottavan, että sittenkun rippikoulu on käyty sitten saa mennä vapaammin...minne...sinne mikä oli ennen kiellyttyä...tehdä sellaista mitä ennen alle rippikouluikäisenä ei saanut tehdä. Seurakunnan koulu on tässä liitetty aivan kummalliseen yhteyteen. Olen ajatellut, etä tuo ikäraja on kansan keskuudessa muodostunut jonkinlaiseksi kasvatuskeinoksi...vanhemmat yrittävät edes siihen saakka koettaa pitää lapsiensa suitsia edes vähän kireällä. No, valitettavasti tuhlaaja tyttöja ja poikia - niitä, jotka ovat alkaneet etsiä elämänsä rajoja jo paljon aikaisemmin 10-12 vuotiaina - on yhä enemmän ja enemmän tässä suomalaisessa kulttuurissa. Auliisti päästetään kun toisetkin ovat päästäneet. Muualla maailmassa näitä meidän alkukantaisina, slaavilaisena ja metsäläisenä pidettyjä piirteitämme ihmetellään ja kauhistellaan.
      Mitä tästä seuraa. Tutkijat sanovat, että kerro minulle 12 tai 15 vuotias ystävistäsi, vapaa-ajan viettotavoistasi...niin minä kerron mitä sinulle kuuluu 20 vuoden kuluttua. Miksi se vieras maa...tuntematon, kielletty kiehtoi tekstimme poikaa...siihen on tänäänkin tässä kirkossa paljon omakohtaisia vastaajia. Miksi rippikoululaiset. Miksi niin monen pitää se karu lenkkinsä tehdä. Kadottaa henkinen pääomansa. Tulla joskus vuosien jälkeen sitten Taivaalisen Isän porteille kolkuttamaan...paljon kokeneena...paljon kipuja kokeneena...moneen kertaan lyttynä ja haavoittuneena...monet katkerat itkut itkeneenä...

      Kotona odotettiin! Kotona odotetaan! Ystävä: Tekstimme pääsanoma on:"Me kuulumme Taivaallisen Isän lapsijoukkoon. Kasteessa meidät on siihen liitetty. Jotakin elämä on vienyt hyvinkin kauas noista arvoista tai Taivaallisen Isän opettamasta elämäntavasta. Toisen kohdalla yhteys on säilynyt. Oli miten oli: Nyt hetki tässä on totta. Yhä Isä on kädet ojossa sanomassa: Tervetuloa kotiin. Tervetuloa takaisin. Tervetuloa lähemmäksi sinä vanhempi veli myös, jolle kaikki on o ollut tuttua koko ajan, mutta et ole ymmärtänyt millaisten aarteiden äärellä olet ollut...lampaat ja vuohet ovat olleet käytössäsi koko ajan, mutta aihetta juhlaan et ole kokenut."

      Isällä taisi siis olla kaksi kuollutta poikaa. Ainakin toinen poika oli tuona kertomuksen päivänä herännyt eloon: Saanut sydämeensä tosi ilon...sen mitä hän ovet paukkuen oli maailmalta lähtenyt hakemaan, sen hän nyt kotiin paletessaan vasta löysi. Toivon mukaan katkera vanhempi veli näki ja tajusi myös oman tilansa ja saisi hänkin sen ilon jonka lähimailla kateellisena pikkuveljelleen nyt oli.
      Ilo tuli kun sai olla itsenään Taivaallisen Isän lähellä. Ei tarvinnut pinnistää ja näytellä vaan olla mitä on ja tulla hyväksytyksi. Se oli rakkautta ja siitä tuli koko elämää kantava voima.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle