______________________________________________________________
Tuntuu vuosi vuodelta Tapaninpäivänä
saarnatessa, että jotenkin liian nopeasti se
joulun "ihana sanoma" jää taakse ja
hypätään yhtäkkiä aivan toisiin tunnelmiin.
Tosin kyllä joulun aihepiireihin palataan vielä
sekä uudenvuodenpäivän saarnassa, kun puheena
on Jeesus nimi että loppiaisena, jolloin
muistellaan tietäjien käyntiä Jeesuksen luona.
Ja itseasiassa onko se joulunkaan sana ulkoisilta
puitteiltaan tosiaankaan mikään idylli:
Synnyttävälle äidille ei löytynyt paikkaa
kuin karjasuojasta.
Kaikki tämä ja erityisesti Tapaninpäivän
selkeä sana kertoo, että kristinusko ei ole
jokin kaunis siloiteltu tarina mielen
rauhoittamiseksi, vaan keskelle tämän maailman
kovia realiteetteja tuleva ja elettävä asia.
Tämän päivän evankeliumissa puhuu, ei enää
seimessä makaava pieni vauva, vaan aikuinen
Jeesus. Puhe on suunnattu, kuten Hän
sanoo:"Ystäville", Hänen omilleen.
Hänen puheensa on täynnä realismia, vailla
kaikkia korulauseita ja hempeilyä. Hän puhuu
omilleen siitä, mitä on olla Hänen seuraajansa
käytännössä tässä maailmassa. Se on
toisinaan yksinjäämistä. Suuret joukot
haihtuvat äkkiä, jäljelle jää vain pieni
uskollisten lauma. Jotakin siitä kai osoittaa
siirtyminen jouluaatosta, jolloin kirkot
pullistelevat väkeä, kuka minkäkin motiivin
vetäminä (hyvä kun tulevat ja aitoa uskoa
lienee yllättävilläkin tahoilla...Herra sen
tietää), mutta tapanin päivä kertoo jo asian
toisesta puolesta..
Jeesus muistuttaa tänään Häneen
tunnustautumisen tärkeydestä. Hän toteaa
yksinkertaisesti:"Joka tunnustaa minut
ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Jumalan
ja enkelien edessä taivaan kirkkaudessa."
Voimme kysyä kuinka pieni joukko enää jää
jäljelle? Minunkin täytyy tunnustaa, että on
ollut tilanteita, jolloin sen kertominen , että
on ammatiltaan pappi on ollut vaikeaa tai
vähintään kiusalliselta tuntuvaa. On
tilanteita, jolloin olisi otollinen tilaisuus
ottaa hengellinen asia esiin, mutta helpompaa on
vaieta. Ja muistelkaamme näiden Jeesuksen
kehoitusten alkuperäistä kuulijajoukkoa:
Vahvinkin heistä, Pietari, kielsi ja vielä
monta kertaa...Totta on Lutherin oivallus
paikastamme armonalttarin edessä:
"Kerjäläisiä olemme kaikki". Ei
meillä ole kerskaamista, pikemminkin katumista
ja rukousta, että Pyhä Henki vahvistaisi
meitä, kuten Stefanusta aikanaan, antamalla
hänelle rohkeuden käydä kuolemaan uskonsa
tähden ennemmin kuin kieltää Vapahtajansa.
Jeesuksen profetia siitä, että hänen omiaan
vedetään oikeuksien eteen ihan vain siitä
syystä, että kokoontuu jamalanpalvelukseen
pyhäpäivänä on totta monin paikoin tänäkin
päivänä tässä maailmassa. Todella monin
paikoin. Täällä Suomessa tämä tällä
hetkellä tuntuu lähes uskomattomalta. Meillä
kun tunnustautuminen tietää pahimmillan kenties
lievää ilkkumista ja hymähtelyä.
On kuitenkin totta, että raamattu on kielletty
kirja monissa muslimimaissa ja mm.
kommunistisessa Pohjois-Koreassa. Kristittyjä
heitetään vankeuteen mielivaltaisia tekosyitä
käyttäen lukuisissa aasian maissa. Nämä asiat
ovat meille vieraita eikä niistä varmaankaan
riittävästi puhuta (edes kirkoissa): Meillä
suomalaisilla taitaa tässäkin asiassa olla
vielä sellaista itsesensuuri mentaliteettia,
että toisten maiden sisäisiin asioihin ei sovi
liiemmälti puuttua (ettei oma etu kärsi).
Esimerkiksi koko syksyn pinnalla ollut
Itä-Timorin kysymyksen yksi taustatekijä on
ollut, että Itä-Timorilaiset ovat kristittyjä
ja miehittäjä Indonesia mailman väkirikkin
muslimimaa. Ohimennen uutisissa on välähtänyt:
2 kirkkoa, jonne kristityt olivat paenneet
poltettiin taas...viisi nunnaa ja kaksi pappia
surmattiin.
Joka vuosi tässä meidän maailmassamme
surmataan satojatuhansia jopa miljoonia
kristittyjä. Puhumattakaan siitä, että
kristityksi tunnustautuminen merkitsee sitä,
että lapset eivät saa opiskelupaikkoja,
tunnustajan oma urakehitys pysähtyy...suku
hylkää jne jne. Mitä me voimme tehdä:
Kirjoittaa vetoomuksiin nimiä, kun sellainen
kohdalle sattuu...huomioida näitä uutisia ja
kertoa niistä jutellessamme työtovereiden
kanssa...ja ennenkaikkea rukoilla vainottujen ja
heidän läheistensä puolesta: Heille rohkeutta,
kestävyyttä ja sitä, että vainot voisivat
loppua. Sitä että Kristus tulisi pian!
Miten olisi meidän tunnustautumisemme laita, jos
todella henkemme tai vaikkapa vain omaisuutemme
olisi varassa...sitä on hyvä miettiä?
Ja sitten ydin: Vainojen taustalla on se raamatun
puhuma henkivaltojen taistelu:
"Sielunvihollinen käy ympäri kuin kirjuva
jolopeura etsien kenet saisi niellä..."
Jeesus tuli maailmaan,että ihmisillä olisi
mahdollisuus pelastua sielunvihollisen vallasta
taivaallisen Isän valtakuntaan ja koska voittaja
jo tiedetään tämä jäljellä oleva
taisteluaika on kovaa...raivoisaa...mieletöntä!
Siitä on kysymys.
Tähän yhteyteen Jeesus liitti puheen Pyhän
Hengen pilkasta. Kaikki muut synnit saa anteeksi,
mutta joka pilkaa Pyhää Henkeä, sitä ei
anneta anteeksi" Kysymys Pyhän Hengen
pilkasta nousee esiin lähesjokaisessa
rippikoulussa. En kai minä ole pilkannut Pyhää
Henkeä, kun suusta on tullut päästeltyä yhtä
ja toista. On ilahduttavaa, että tätä
kysytään: Sehän kertoo, että kysyjä haluaisi
pelastua, mutta surullista, että luonnollinen
ihminen haluaisi pelastua ikäänkuin niukin
naukin...vähimmäisvaatimustason mukaan...tehdä
muut synnit, mutta ei sitä pahinta...Mutta me
tiedämme: Lain tie on kokonaan tukossa. Jo yksi
pienikin synti on kadottava, jos sitä ei saa
anteeksi. Ja nyt sanotaan todellakin:"Muut
synnit saa anteeksi, muttei Pyhän Hengen
pilkkaa:"
Pyhän Hengen tehtävä on osoittaa meille, että
me tarvitsemme pelastajaa. Hän näyttää meille
synnin ja vätää syntien sovittajan luo. Pyhän
Hengen tehtävä on siis ajaa ja vetää meitä
Jeesusksen Kristuksen ainoan pelastuksen toivomme
luo. Pyhä Henkin antaa meille
etsikkoajan...kutsuu ottamaan uskonasiat
tosissaan...Pyhä Henki antaa myös voiman tulla
Jumalan lapseksi...Hän on siis todellisen
pelastumisen asiassa kaikki kaikessa! Pyhän
Hengen pilkka on tämän kaiken lopullista
hylkäämistä. Vaipumista epäuskoon. Kristuksen
pelastusteon hylkäämistä. Lopullisesti. Sen
hylkäämisen jälkeen hylkääjä ei enää
ajattele pelastuskysymystä..hänelle uskonasia
on kuollut...hän on vaikka elääkin fyysisesti
hengellisesti jo kuollut ja kadotettu. Mikä
hirveä tilanne. Mutta sinä, joka kyselet,
enhän minä vain...jo tuo hätääntynyt kysely
kertoo eläväksi tekevä Pyhä Henki tekee
vielä sinussa työtä, pelastuksen portti on
kohdallasi auki. Turvaudu Jeesukseen, hänen
ristiinsä..siinä on koko pelastus valmiina
sinun puolestasi.
Haluan päättää tämän saarnan tekstijaksoa
edeltäviin jakeisiin. Niissä Jeesus
sanoo:"Minä sanon teille, ystävilleni:
Älkää pelätkö niitä, jotka tappavat
ruumiin, mutta joiden valta ei ulotu sen
pitemmälle. Kuulkaa, ketä teidän tulee
pelätä. Pelätkää häntä, jolla on valta
sekä tappaa ihminen, että syöstä hänet
helvettiin. Niin, sanon teille: häntä teidän
on pelättävä. Varpusia saa kahdella kolikolla
viisi, eikö niin? Silti Jumala ei unohda
yhtäkään niistä. Teidän jokaisen
hiuskarvannekin on laskettu. Olettehan te
arvokkampia kuin kaikki varpuset."