• Sijoitusneuvontaa

      Tulevan pyhän evankeliumina on Jeesuksen vertaus isännästä, joka lähti matkoille ja uskoi omaisuutensa hoidon kolmelle palvelijalleen. Kaksi palvelijaa otti omaisuuden haltuunsa rohkeasti ja asioi niillä niin, että isännän palatessa omaisuus oli kasvanut moninkertaiseksi. Kolmas palvelija oli sensijan kätkenyt talenttinsa maahan ja nyt isännän palatessa palautti sen takaisin isännälle. Kaksi ensinmainittua sai kehuja ja heille uskottiin entistä enemmän vastuuta jatkossa. Sitävastoin kolmannelta palvelijalta otettiin talentti pois ja hän sai rangaistuksen huonosti hoidetusta tehtävästä.(Matt.25:14-30)

      Tämä voisi olla jonkin sijoitusneuvontamainoksen alkukertomuksena, sillä niin nykyaikaiselta se tuntuu. Mistä saa parhaimman tuoton sitä pohtii moni aikamme ihminen. Moni on sijoituksilla tehnyt suuria omaisuuksia, joku toinen menettänyt niin omansa kuin takaajienkin rahat.

      Jeesus tuskin kertoi tätä vertausta taloutta opetaakseen, vaan talentti on meidän elämämme ja siinä nimenomaan meidän luottamuksemme Taivaalliseen Isään.

      Kaksi ensimmäistä palvelijaa elivät elämäänsä rohkeasti. He luottivat elämään. Heillä oli näkyjä ja ideoita ja he näkivät vaivaa toteuttaakseen niitä. Isännän paluun hetki oli heille iloinen ja odotettu. He pääsivät kertomaan miten hyvin oli mennyt. Toki oli ollut varmasti hetkellisiä takaiskuja, mutta niistäkin oli selvitty. Elämä oli kantanut.

      Kolmannen palvelijan tragedia oli väärä Jumala kuva. Hänen mielikuvissaan isäntä oli ennenkaikkea kova ja vaativa. Siksi hän ei ollut uskaltanut muuta kuin kaivaa talenttinsa näennäiseen turvaan - maahan:"Minä pelkäsin". Ja mikä traagisinta: Hänen kuvansa Jumalasta toteutui hänen kohdallaan. Kiitoksia ei tosiaankaan tullut, vaan ankarat moitteet.

      Kertomus päättyy Jeesuksen sanoihin:"Jokaiselle, jolla on, annetaan, ja hän on saava yltäkyllin, mutta jolla ei ole, siltä otetaan pois sekin mitä hänellä on." Tämä lause on avain koko tekstin ymmärtämiseen. Usko Jumalaan ei saa olla mikään elämämme marginaaliin (maahan piiloon kaivettu) hätävara, vaan elämän jokapäiväinen perusta ja turva. Mutta jos me "syväjäädytämme" uskomme ennen pitkää on todettavissa ei sitä tosiasiassa olekaan. Usko on tarkoitettu jokapäiväisen asioinnin asiaksi. Minne menen - menen uskovana, mitä teenkin - teen uskovana, mitä ajattelenkin - ajattelen uskovana. Se ei ole hurskastelua tai hyökkäävyyttää, vaan aitoa elämää Taivaallisen Isän johdatuksessa ja huolenpidossa. Näin uskoa jokapäivä arjessa eläen saa huomata: Se kasvaa...siitä tulee yksi elämän keskeisiä, luonnollisia asioita.

      Mihin siis sijoitta elämässä: Taivaalliseen Isään. Siihen, että Hän on totta ja että minunkin matkallani Hän tahtoo olla johdattamassa ja kantamassa.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle