Elämää suurempi
Kuolleista ylösnoussut Jeesus oli ja liikkui tässä maailmassa 40 päivää. Tuona aikana hän näyttäytyi lukuisia kertoja opetuslapsilleen. Naisille haudalla, opetuslapsilleen niin Emmauksen tiellä kuin Genesaretin järven rantamaisemissa. Tuomaan Hän antoi aivan koskea itseensä ja nähdä haavat käsissä ja keihään jäljen rinnassa. Paavali kertoi, että kaikkiaan Jeesus näyttäytyi noina viikkoina enemmälle kuin viidellesadalle veljelle. Näin mainitessaan hän muistutti, että useimmat noista silminnäkijöistä olivat vielä sanojen kirjoittamishetkellä elossa ja lukijalla oli mahdollisuus tarkistaa väitteen paikkansapitävyys vaikka kuinka monelta todistajalta.
Onkin sanottu, että ylösnousemus on vakuuttavasti todistettu tosiasia, mutta kuitenkin sen uskominen on järjellemme mahdottomuus. Samoin kai on mahdoton ajatella luomistekoa: Miten tyhjästä voi syntyä mitään ja vielä mahdottomampi on uskoa, että se mikä on syntynyt on järjellistä, toimivaa...uusiutuvaa...elollista.
Elämän suurimmat asiat menevät yli järkemme ajatuskyvyn. Tarvitaan uskoa. Uskoa, joka on enemmän kuin vain viileää totenapitämistä. Elävä usko on luottamista uskon kohteeseen. Tällaisella uskolla on tarkoitus ja päämäärä.
Ensipyhän evankeliumissa (Joh.16:16-23) Jeesus kertoo, että tulee aika jolloin hämmennys ja ihmettely lakkaa. Kipua ja tuskaa ei silloin enää muisteta. Silloin iloitaan ja riemuitaan. Sen riemun voi hetkittäin jo kokea täällä ajassa, kun sydän saa kohdata armahtajan Jeesuksen Kristuksen tai vakuuttua minä en ole yksin, vaan minulla on johdattajana Taivaallinen Isä. Täytenä tämä ilo ja rauha on koettavissa vasta matkan jälkeen perillä taivaan kirkkaudessa. "Silloin teidän sydämenne täyttää ilo, jota ei kukaan voi teiltä riistää. Sinä päivänä te ette kysy minulta mitään."