• Saarna Alajärven kirkossa Loppiainen 6.1.2002
      ev. Matt. 2:1-12 (2 vk.)

      Jeesuksen syntymä tähän maailmaan tapahtui laaja-alaisen uskonnollisen etsinnän aikakautena. Koko maailman kannalta merkittävän hallitsijan syntymää odotettiin. Sen piti tapahtua nimenomaan jossakin nykyisen Israelin alueella. Mainintoja tästä ajanhistoriallisesta odotuksesta on useilla aikakauden merkittävillä historioitsijoilla: Suetoniuksella, Tacituiksella ja Josefuksella.

      Aina valtavan Rooman valtakunnan ulkopuolella - jopa vihollismaassa - partilaisten valtakunnassa, nykyisen Iranin alueella odotettiin maailman historiallista käännettä. Kaksoisvirranmaan ja Persian tähtientutkijat - Magit - olivat myös saaneet tiedon, että juutalaiset odottivat suurta pelastajakuningasta: Messiasta.

      Betlehemin tähteä on yritytty selittää. Tunnetuin on Keplerin selitys, että jouluntähti syntyi kahden planeetan Jupiterin ja Saturnuksen kohdatessa toisensa kalan tähtikuviossa vuonna 7 eKr. Jouluntienoilla oli lehdessä uusin ajatus ja laskelma: Kyseessä oli Jupiter, joka tuolloin näkyi poikkeuksellisen kirkkaana. Nämä ovat kauniita yrityksiä selittää, että raamattu on oikeassa. Oli selitys ilmiölle mikä tahansa - Betlehemin tähti oli ihme. Taivaallinen ihme - merkki. Jouluntähti oli koko maailmankaikkeuden tervehdys syntyneelle Vapahtajalle. Hänelle joka on meidän kohtalomme tähti. Tässä merkissä on meidän elämä - onnemme ja pelastuksemme tai tämän merkin ohittaminen tuhomme ja kadotuksemme.

      Tietäjät eivät jääneet ihailemaan ja vain tutkimaan tähteä - he lähtivät - ja huomatkaa: Kumartamaan vastasyntynyttä. He näkivät merkin taakse - oleellisinta ei ollut ihme joka näkyi taivaalla, vaan se ihme joka makasi seimessä. Kuinka moni meistä olisi ollut kiinnostuneempi siitä merkillisesti loistavasta ja ainutlaatuisesta ilmiöstä joka näkyi taivaalla ja kohahdutti kuin pienestä vaatimattomasta seimen lapsesta. Jeesuksen seimen etsiskely edellytti Jumalan sanan lupausten tosissaan ottamista ja niihin luottamista. Tietäjät - itäisten maiden viisaat miehet opettavat meille tänään ainoaa tosi viisautta.

      Tämän päivän evankeliumissa on tietäjien lisäksi muitakin, jotka tiesivät, mistä Jeesusta pitäisi etsiä. Ylipapit ja kirjanoppineet osasivat heti vastata, että Messiasta tuli etsiä - ei Jerusalemista - vaan Betlehemin kaupungista - näin olivat profeetat kirjoittaneet. He tiesivät, mutteivät etsineet. Samoin näytti tienneen koko Jerusalemin väki. Heillä oli Jumalan sana, mutta ei ymmärrystä lähteä liikkeelle sen mukaisesti.

      Vain yksi jerusalemilaisista alakoi kiinnostua: Kuningas Herodes - ja hänkin siksi, että surmaisi lapsen - jonka kuvitteli tulevan uhkaamaan hänen valtaistuintaan.

      Tietäjät opettavat esimerkillään meille, ettei pidä jäädä vain sanan toteajiksi, vaan tulee lähteä sen mukaisesti liikkeelle. Ei riitä, että me vain uudelleen ja uudelleen kuulemme tiestä joka vie perille - Jeesuksesta Kristuksesta, mutta emme itse todella lähde Hänen seuraajikseen. Tietäjillä oli matkallaan monia vastuksia. Toisinaan tie oli tukossa. Vaivojaan säästämättä he kulkivat kohti päämääräänsä. Etsivät - ja lopulta myös löysivät. He tekivät havaintoja taivaalla, loivat johtopäätöksiä ja lähtivät matkaan Eivät he luottaneet vain omiin sisäisiin näkyihinsä ja aavistuksiinsa. He eivät jääneet vain mietiskelemään ja laatimaan teorioita. Heidän piti lähteä liikkeelle. Kumartamaan! Näin on jokaisen etsijän tehtävä: On uskallettava ottaa riski - Mitä uskon tosissaan ottaminen tuo mukanaan: Pilkkaa..vainoa? Joka Jeesusta oikein etsii, se ei salli vastusten peljättää itseään. Jumalan voima vahvistaa häntä, ettei tarvitse vain katsoa mitä menettää, vaan saa nähdä myös mitä etsimisestänsä saa.

      Kirjanoppineiden ja Jerusalemilaisten ja kuningas Herodeksen olisi tullut säikähtää ja herätä. Jumalan sana oli toteutumassa aivan heidän kotiovellaan - aivan vieraat ihmiset itäisilta mailta kulkivat jo heidän Messiastaan etsimässä. Mutta mitä vielä. He olivat kuin unessa. Vain Herodes hätkähti, mutta hänkin vihan voimasta.

      Se kansa, jolla oli Jumalan sana, vuosisataiset opetukset - profeettojen merkit - Se kansa vain uinui. Kuinka vähän siis tieto ja oppi Jumalansa auttaa, kun sitä ei oikein käytetä.

      Palataanpa tähän hetkeen ja meihin. Me tiedämme Jeesuksesta - voisi sanoa paljon. Jokainen suomalainen tietää. Joulunaika on taas antanut monenlaista sirpaletietoa hänestä, väkisin myös niille, jotka eivät sitä ole edes halunneet kuulla. Sana sieltä toinen täältä. Ja onhan meillä uskonnonopetus, rippikoulut...kirkot ja kaikki tämä ympärillämme.

      Tietäjillä oli vain pieni häivähdys. Ehkä yksi irrallinen huhu Messiaasta - ja se pani liikkeelle. Vai mikä pani liikkeelle? Parttilaisen elämän ohuus? Sisäinen ahdistus. Kuoleman ja katoavaisuuden pelko. Emme tiedä. Jokin panee jonkun suomalaisen ensimmäistä kertaa miettimään Jeesusta...tai vetää kirkkoon Kiinassa..Afrikassa...Venäjällä... Ihmisen syvimpiin kysymyksiin etsitään vastausta.

      Ne joiden pöytä oli täynnä herkkuja - eivät tulleet ravituiksi. He näkivät yhä nälkää. Se ahdistus purkautui aikoinaan sanaan ristiinnaulitse...se oli täynnä vihaa. Ristiinnaulitse.

      Tietäjät tulivat seimelle. Kumarsivat - eivät pettyneet. Matkan rasitukset olivat kerralla pois pyyhityt. He avasivat aarteensa, joita tavallisesti annettiin vain kuninkaalle ja Jumalalle. Kultaa, pyhää savua - mirhamia. Ihminen antaa Hänelle kaikkensa. Uskon kullan, rukouksen pyhän savun ja parannuksen mirhamin.

      Syyttä loppiainen ei ole lähetyksen pyhä. Moneen kertaan lähetystyön oikeutus on asetettu kysymyksen alaiseksi. Se on koettu ei kristillisen maailman suloisen rauhan häirinnäksi. Loppiaisen tarjoama kuva on toinen. Sisäinen tarve ajaa ihmistä etsimään "Missä on se äsken syntynyt juutalaisten kuningas." Evankeliumilla Jeesuksesta on otollista maaperää, vaikka Hänestä ei olisi aiemmin kuultu. Otollinen maaperä on ihmisessä itsessään, meissä erilaisten tuskien ja ahdistusten alla kipuilevissa. Sana sovituksesta ja siihen perustuvasta anteeksiantamuksesta ei ole ulkopuolella meidän todellisuutemme, vaan ihmisen keskeisistä keskeisin kysymys. Vastaus siihen on olemassa, se on se viesti, jonka paimenen kedolla kuulivat. Se on se näky, jonka tietäjät seimellä kohtasivat. Se, että Jumala tuli meidän luoksemme, että meitä tulisi Hänen omiaan. Että sydämessämme olisi rauha.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle