SÄRJETTY RUOKO
"En ole tehnyt mitään väärää:" "Minulla ei koskaan ole ollut mitään kaduttavaa." Tällaisia sanoja kuulee tämän ajan ihmisen suusta.
Psalmista 130 luemme sitävastoin:"Syvyydestä minä huudan sinua Herra, Herra kuule minun ääneni, tarkatkoon sinun korvasi rukoustani. Jos sinä, Herra, pidät mielessäsi synnit, Herra kuka silloin kestää? Mutta sinun on armo, sinä annat anteeksi, että me eläisimme sinun pelossasi. Minä odotan sinua, Herra, odotan sinua koko sielustani ja panen toivoni sinun sanaasi. Minä odotan Herraa kuin vartijat aamua, hartaammin kuin vartijat aamua."
Nämä sanat ovat suuressä hädässä olevan ihmisen rukous. Hän on joutunut elämässään niin ahtaalle, että apua ei voi enää etsiä kuin yhdeltä suunnalta - Ylhäältä. Elämässä on jouduttu tilanteeseen, jossa kaikki ihmisen mahdollisuudet ovat lopussa.
Meille nämä psalmin sanat ovat ehkä hyvinkin tutut. Olemme kuulleet ne toistuvasti jumalanpalveluksen synnintunnustuksena. Tämä tuttuus ei kuitenkaan ole vienyt näiltä sanoilta sitä tuoreutta ja aitoutta, jota niissä on ja johon meidän sydämemme on helppoa ja välttämätöntä yhtyä.
Näiden sanojen kirjoittajalla ei enää ole mielessään vain yksi ja määrätty synti tai rikkomus Jumalaa tai lähimmäistä vastaan. Eikä tällä rukoilijalla ole vain jokin epämääräinen tietous huonoudestaan, vaan hän on tilanteessa, joka on umpikuja. Hän tuntee valoa ei näy missään. Hän tuntee olevansa kurja ja kadotettu. Raastava tuska jomottaa hänen sisimmässään. Hän on Jumalan koulun sillä luokalla, jossa omat voimat todetaan loppuun kulutetuiksi ja jossa synnit nähdään sellaisina kuin ne ovat. Siinä on ihminen syyllisenä; tyhjin käsin syvyydessä. "Syvyydestä minä huudan sinua Herra. Herra kuule minun ääneni:" Enää ei selitellä tai puolustella, mistä se ja se johtui...kuinka olosuhteet, nuo toiset..tms...vaan jäljellä on tuska: Olen syyllinen, olen kadotettu - Herra armahda.
Psalmin kirjoittaja ei varmaankaan ole ainoa ihminen, joka tuntee tällä tavalla. Ehkä ja kaikella todennäköisyydellä nämä ajatukset ovat tai ovat olleet totta meidän itsekunkin sydämessä. Vain yksi juonne ihmisyyden kokonaisuudessa on ihmisen itseriittoinen lause."En todellakaan ole syyllinen mihinkään." Kuvaako se vääristynyttä käsitystä oikeasta ja väärästä, vai keskenkasvuista itsetuntoa, jossa ei ole sijaa oman heikkouden ja syyllisyyden näkemiselle. Sillä kaikki me olemme syyllisiä, vaikkapa yksinkertaisesti siksi, että jokainen nälkäinen suu tässä maailmassa ei ole ruokittu. Vastuuta ei voi paeta. Totuus ei pala tulessakaan.
Mutta entä kun se totuuden tuli on kalvavana sisällä...minä syyllinen. Moni kyselee tänäkin iltana:"Kuuleeko Jumala minua tällaista ihmistä." Muistaako minua. Onko totta, että Jumala armahtaa huonojakin.
Totta se on! Kuin vastuksena tällaiseen huokailuun luemme pyhästä sanasta."Särjettyä ruokoa hän ei muserra, ja suitsevaista kynttilän sydäntä hän ei sammuta." Voiko tämän asian tarkemmin sanoa. Tällainen on Jumala. Kun ajattelemme millainen on särjetty - jo ennestään poljettu ruohonkorsi tai millainen on lepattava, juuri ja juuri palava kynttilän liekki - sellaista Jumala ei hylkää. Jumala on syntisen ihmisen apu. Armahtaja. Syvyydestä hän tahtoo vetää ylös - Minutkin. Maailma voi olla armoton. Taivas ei ole armoton. Jeesus sanoo:"En tullut kutsumaan varhurskaita, vaan syntisiä". Meitä!
Nämä ajatukset mielessämme meidän on turvallista tänä iltana käydä levolle. Tietoisena siitä, että Taivallinen Isä tahtoo ja voi pitää meistä huolta. Tulevana yönä, kaikkina elämämme päivinä. Psalmin sanoin:"Panen toivoni sinun sanaasi." "Taivas ja maa katoavat, mutta minun sanani ei ikinä häviä." Ystävä saamme levätä suurten lupausten varassa.
Rukoilkaamme:
"Kiitos rakas Taivaalinen Isä, että me saamme kääntää katseemme omista vioistamme ja puutteistamme sinuun, joka et tuomitse, vaan joka tahdot armahtaa ja antaa anteeksi. Herra anna syntini anteeksi. Anna minulle uusi toivo. Anna minun elämääni sinun johdatuksesi ja sinun rauhasi. Ole kanssani tässä hetkessä ja kaikkina elämäni päivinä. Ole kanssani tulevana yönä. Suojele rakkaitani. Kiitos että Sinä kuulet rukoukset ja että saan levätä armossasi.