• • Saarna Tapaninpäivänä
    2.vk. ev Luuk.12:8-12 Kristuksen todistajat
    
    Itseäni ja varmaan monia muitakin ihmetyttää, miksi jouluna siirrytään niin nopeasti Jeesuslapsesta ja joulunsyntymäjuhla teemasta aivan toisenlaisiin. Joulupäivää - Jeesuksen syntymäpäivää - seuraa Tapaninpäivä: Ensimmäisen marttyyrin, Jeesuksen seuraamisen tähden henkensä menettäneen apostoli Stefanuksen muistopäivä. Toki pienen Jeesuslapsen elämän seuraamiseen palataan pian: Ensi sunnuntaina, uutena vuotena, loppiaisena.
    
    Ehkä Tapaninpäivän sijoittamisella heti joulupäivän jälkeen halutaan kertoa, mitä on Kristuksen seuraaminen. Paimenet kedolta eivät palanneetkaan pyhäksi muuttuneeseen maailmaan, vaan arkeen, jossa oli sama köyhyys...samat vaikeat ihmissuhteet...samat sairaudet ja puutteet...Silti heillä oli jotakin muuta nyt: Lupaus Jumalalta. Tämän kaiken keskellä en ole yksin, vaan Jumala itse (Immanuel) on kanssani!
    
    Tästä puhui myös päivän teksti. Siinä Jeesus avaa opetuslapsille näkyä tulevaisuudestaan. Tulossa ei ole pelkkää iloa ja onnea, vaan rankkoja vaiheita Hänen seuraajanaan. Heitä otetaan kiinni vainotaan..kuulustellaan, ruoskitaan - jopa surmataan. Stefanus sai sen ensimmäisenä kokea. Ei montakaan kuukautta näiden sanojen lausumisen jälkeen.
    
    On paljon ihmetelty sitä miten nopeasti kristinusko levisi vainoista ja vastustuksesta huolimatta sen ensimmäisinä vuosina ja vuosikymmeninä...lähes koko Rooman valtakunnan alueelle syntyi seurakuntia..jotkut hyvinkin vahvoja. On nähty jopa niin, että vainoissa oli kirkon kasvun siemen. Ulkopuolinen maailma joutui miettimään, miten ihmeessä nuo kristityt menevät vaikka kuolemaan tuon uskonsa takia. Jos luopuisi uskosta saisi elää, mutta nämäpä eivät luopuneet...Tämä oli muulle maailmalle valtava todistus: Tuossa uskossa täyttyy olla jotakin..Mitä?...Siitä alkoi yksi ja toinen ottaa selvää. Toki perussyy ja selitys oli se, että Henki teki työtään: Jumala antoi sanat ja viisauden viedä sanaa eteenpäin kuten Jeesuskin päivän tekstissä ennakoi ja lupaa.
    
    Kristilliseen uskoon tunnustautuminen ei ole riskitöntä tämänkään päivän maailmassa. Ja nyt en puhu siitä ehkä ihmettelystä, pienestä pilkasta jne mitä joku suomalainen uskova saattaa joutua kokemaan, vaan siitä mitä maailmassa hyvin laajasti tälläkin hetkellä tapahtuu. Tutkijat ovat laskeneet, että 1900-luvulla erilaisissa kristittyjen vainoissa kuoli enemmän väkeä kuin maailmansodissa. Kommunistisissa maissa tunnustautuminen kristityksi riitti syyksi vangita, kiduttaa, heittää vankileirille, josta selviämistä joutui pitämään ihmeenä. Harvat selvisivät. Eikä tämä vaino ole valitettavasti poissa tämänkään hetken maailmasta. Vainot ovat jokapäiväisiä: Nigeriassa, Sudanissa, Pakistanissa, Intiassa, Pohjois-Koreassa, osin Kiinassa, Indonesiassa...luettelo olisi todella pitkä. Monet muslimimaat, kommunistimaat, hindujen taholta...Vainojen alaisissa maissa elää joka 10:s kristitty, 200 miljoonaa veljeämme ja sisartamme Jeesuksessa Kristuksessa
    LUE Stefanus viesti katkelmat a)
    b)
    Hirveyksiä tapahtuu. Kuka kestää. Mitä me voisimme tehdä: Rukoilla...muistaa näitä vainottuja rukouksessamme säännöllisesti. Pyrkiä seuraamaan tilannetta..puhua siitä, sillä tämä on useimmille ihmiselle vierasta todellisuutta...auttaa taloudellisesti: Kanavia siihenkin on mm. e.m. Stefanus -lähetys...
    
    Tekstimme tekee tunnustautumisesta peräti pelastuskysymyksen: Joka tunnustaa, sen minäkin tunnustan...Tämän tekstin valossa meistäkin useimmat, myös minä, tunnen syyllisyyttä...Olen hävennyt Kristusta...olen laistanut tunnustautumistani...Saanko anteeksi. Saan, jos...Saan, jos...tullaan tuohon usein mm. rippikoululaisten esittämään kysymykseen, mitä on Pyhä Hengen pilkka? Kaiken muun saa anteeksi, mutta ei sitä. Pyhän Hengen tehtävä on vetää ihmistä pelastukseen, synnyttää ja ylläpitää uskoa. Pyhän Hengen pilkkaa on kun ihminen lopullisesti sanoo EI Kristukselle..hylkää viimeisen etsikkoaikansa...luopuu uskosta eikä enää palaa takaisin...Jokainen joka kyselee pelastuksen asiaansa saa jo tuon kyselynsä perusteella olla varma Jumala tekee minussa työtään..tule lähemmäksi..usko ja luota.
    
    Usko ja turvautuminen Kristukseen pelastaa. Olivat syntiimme millaisia tahansa..rikkomuksia ajatuksen, sanoin, teoin tai laiminlyönnein...ne saa
    anteeksi , kun tulee anteeksiantamuksen lähteelle, Kristuksen luo. Sen sijaan epäusko kadottaa, jos siitä ei tee parannusta jää ulkopuolelle...Pyhä Henki vetää meitä parannukseen; epäuskosta uskoon...
    
    Olenko minä Kristukseen tunnustautuva. Joka pyhä Jumalanpalvelusessa lausutaan uskontunnustus. Se ei ole vain kohta kaavassa, vaan aito ja todellinen, arvokas paikka tunnustautua Kristukseen..kunnustautua sanoilla sanoilla kuin kristityt ovat vuosisatojen ajan tehneet. Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme:
    
    __________________________________________________________________
  •  
  • Paluu saarnavalikkoon
    Paluu etusivulle