___________________________________________________________________
Tänään alkaa uusi
kirkkovuosi. Riemuvuosi 2000. Se alkaa kansan
laulaessa ja huutaessa aasilla ratsastavalle
Messiaalle:"Hoosianna; Daavidin Poika,
kiitetty olkoon Hän, joka tulee Herran
nimessä:"
Vanhan testamentin määräyksissä oli myös
määräys viettää riemuvuotta, vapautuksen
vuotta. Se oli 7 kertaa seitsemän eli 49 vuoden
jälkeinen vuosi. Seitsemän on Jumalan ja
täydellisyyden luku Vt:n lukusymboliikassa ja
muistuttaa tässä, että kaikki mitä meillä on
tulee tosiasiassa Taivaaliselta Isältämme.
Ilman Häntä meillä ei ole mitään. Ei edes
elämäämme. Vanhan testamentin riemuvuoteen
sisältyi kolme merkityksellistä tosiasiaa:
Ensinnäkin persoonallinen vapautus
Israelilainen, joka köyhyytensä vuoksi oli
joutunut myymään itsensä toiselle
israelilaiselle piti vapauttaa, vaikka kukaan
sukulaisista ei kykenisi maksamaan
lunastushintaa.
2:ksi. Taloudellinen ennallistaminen
Kaikki myyty perintömaa tuli palautaa
alkuperäiselle omistajalleen.
ja 3:ksi täydellinen lepo
Riemuvuoden tuli merkitä täydellistä lepoa
sekä maalle, karjalle että ihmisille.
Riemuvuoden rinnalla käytettiin myös nimitystä
sapattivuosi (Tämä termihän on noussut meidän
aikamme kiireisen ja uuvuttavan työrytmin
keskellä uudelleen käyttöön - Joku voi
kerätä tai muilla keinoin järjestää
itselleen tai työntekijöilleen sapattivuoden.).
Näillä VT:n säädöksillä pyrittiin
edistämään uhteiskunnallista yhteydentunnetta
ja veljeyttä. Riemuvuosikäytännön
toteutuminen muinaisess israelissa poisti
käytännössä orjuuden, eheytti
perhe-elämää. Se toi mukanaan
yhteiskunnallista vakautta. Edisti laupeutta ja
ihmisarvon kunnioittamista. (Tosin kovasti ontuen
israelinlaiset tätä riemuvuosimääräystä
pystyivät toteutamaan.)
Hengellisesti puhe riemuvuodesta pani muistamaan
"maa ja kaikki mitä siinä on on
Herran". Tätä kautta israelilaisille
muodostui tietoisuus siitä, että he ovat
maanpäällä vieraita ja muukalaisia ,
ajallisten lahjojen taloudenhoitajia. Kaikki
tämä oli kuin esimakua tulevasta messiaanista
ajasta; josta Jesaja ennusti (61:1-2) mm.
näin:"Herran Henki on minun päälläni,
sillä Hän on voidellut minut julistamaan
ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan
särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille
vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
julistamaan Herran otollista vuotta." Jeesus
selitti tätä kirjoitusta julkisen toimintansa
eräässä avaustilanteessa Nasaretin
synagoogassa:"Tänä päivänä tämä
kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne
kuullen" (Luuk. 4:17-21). Todellisen
riemuvuoden tuo, ei kukaan muu kuin Kristus
Jeesus! Riemuvuosi saa lopullisen
täyttymyksensä täydellisessä Jumalan
valtakunnassa ruumiin ylösnousemisen ja koko
luomakunnan lunastuksen myötä.
Evankeliumimme tänään kertoo lähes
hurmoksellisesta riemunhetkestä. Kansa
levittää kuin punaiseksi matoksi korkealle
kuninkaalle viittojaan ja palmupuiden lehviä.
Valtava Psalmilaulu (Ps. 118:25-26) Hoosiaana
Daavidin Pojalle kaikuu. Juhlakansa siinä
tervehtii kuningastaan. Käsiään heiluttavaa ja
riemuitsevaa kansaa on Jerusalemiin johtavan
tienvierustat tupaten täynnä. Messias on
kansansa keskellä
Vastikän oli heidän korviinsa tullut huhu,
Tämä Jeesus, joka juuri muutama päivä sitten
herätti läheisessä Betanian kylässä
Lasaruksen haudasta...hän joka oli tehnyt
kymmeniä ihmetekoja, ruokkinut muutamalla
leivällä ja kalalla tuhansia...opettanut
selkeämmin kuin kukaan...nyt tämä - näin he
tuolla hetkellä olivat valmiit uskomaan- on
tässä heidän keskellään: Tämä on Messias,
se jota on odotettu...Joko tietäen tai
tietämään laulettin tuota Messiaan tulo
laulua: Hoosianna. Ja totta Hän oli Daavidin
sukua kuten piti, Hän oli syntynyt
Beetlehemissä kuten piti...ja nyt Hän ratsasti
aasilla kuten Vt:n profeetat olivat tämänkin
yksityiskohdan ennustaneet. Toiveet olivat nyt
täyttyneet. Juhlinta oli vilpitöntä!
Hoosianna huudon sisältö oli: Oi auta, oi
pelasta. Kansa toivoi lääkettä köyhyyteen,
kurjuuteen, todellista sisäistä vapautta...jopa
kuolemattomuutta..
Kaikki tapahtui nopeasti. Nopeaa oli myös jatko:
Jerusalemin temppeliin päästyään tämä
kuningas panee tuulemaan...Julistaako Israelin
itsenäisyyden Rooman valtakunnan alta...ei
mitään tällaista, vaan tyhjentää temppelin
"oman kuninkaanlinnansa" se vääristä
hallitsijoista.
Hoosianna huutojen kaikuessa he, joiden kanssa
Jeesus oli jatkuvasti vastakkain: ylipapit,
kirjanoppineet, fariseukset...olivat hiljaa.
Hämmentyneitä. Kuin sivustaseuraajia.
Äänessä oli nyt köyhäkansa. Ne joilla ei
tavallisesti ollut puheoikeutta. Alaspainetut ja
toivottomat. Tuona hetkenä he kokivat: Meillä
on toivo.
Mutta miten kävikään. Pian oli vastaiskun
aika. Kuningas kruunattiin piikikruunulla ja
nostittiin ristille. Ristipuun päässä tosin
oli yhä viesti kuka: INRI, Jeesus Kristus,
Juutalaisten kuningas.
Tuosta hetkestä Hän, Jeesus oli
opetuslapsilleen puhunut paljon,
sanonut:"Kun minut
ylennetään...ristinpuuhun....annan
henkeni...että teillä olis tulevaisuus ja
toivo...."
Suurten joukkojen Hoosiaan huuto vaihtui
järkyttävän nopeasti ristiinnaulitsi
ristiinnaulitse huudoksi. Etsikkoaika meni ohi
surullisella tavalla.
Tajuammeko me omaa etsikkoaikaamme? Kuninkaiden
kuninkaan toinen tuleminen on ovella,
omaisuuskansa on palannut ennustetulla tavalla
diasporasta luvattuun maahan. Elämme (kuten on
ennustettu) aikaa, jolloin laittomuus näyttää
nousevan valtaan ja rakkaus kylmenee, luopumus
kristillisestä uskosta on enenevässä määrin
totta...jne...jne...Mikä hetki yöstä on?
Milloin tulet Herra Jeesus? Milloin alkaa se
todellinen riemuvuosi?
Mistä me etsimme elämäämme ja vuosiimme
riemua...tämän päivän teksti on vakava
muistutus tosi elämä ja tosi riemu...aina
ikuisuuteen saakka tulee vain Häneltä, joka on
kuninkaiden kuningas ja Herrain Herra,
Jeesukselta Kristukslta.
Siksi myös meidän laulumme on ja sa
olla:"Hoosianna, Daavidin Poika - oi auta,
oi armahda! Tule Herra Jeesus!
Saarna 1.adventtina 28.11.1999 Alajärven
kirkossa ev. Mark.11:1-10 /1 vk ev. Matt.21:1-9
Riemuvuoden avausmessu
Tänään alkaa uusi kirkkovuosi. Riemuvuosi
2000. Se alkaa kansan laulaessa ja huutaessa
aasilla ratsastavalle Messiaalle:"Hoosianna;
Daavidin Poika, kiitetty olkoon Hän, joka tulee
Herran nimessä:"
Vanhan testamentin määräyksissä oli myös
määräys viettää riemuvuotta, vapautuksen
vuotta. Se oli 7 kertaa seitsemän eli 49 vuoden
jälkeinen vuosi. Seitsemän on Jumalan ja
täydellisyyden luku Vt:n lukusymboliikassa ja
muistuttaa tässä, että kaikki mitä meillä on
tulee tosiasiassa Taivaaliselta Isältämme.
Ilman Häntä meillä ei ole mitään. Ei edes
elämäämme. Vanhan testamentin riemuvuoteen
sisältyi kolme merkityksellistä tosiasiaa:
Ensinnäkin persoonallinen vapautus
Israelilainen, joka köyhyytensä vuoksi oli
joutunut myymään itsensä toiselle
israelilaiselle piti vapauttaa, vaikka kukaan
sukulaisista ei kykenisi maksamaan
lunastushintaa.
2:ksi. Taloudellinen ennallistaminen
Kaikki myyty perintömaa tuli palautaa
alkuperäiselle omistajalleen.
ja 3:ksi täydellinen lepo
Riemuvuoden tuli merkitä täydellistä lepoa
sekä maalle, karjalle että ihmisille.
Riemuvuoden rinnalla käytettiin myös nimitystä
sapattivuosi (Tämä termihän on noussut meidän
aikamme kiireisen ja uuvuttavan työrytmin
keskellä uudelleen käyttöön - Joku voi
kerätä tai muilla keinoin järjestää
itselleen tai työntekijöilleen sapattivuoden.).
Näillä VT:n säädöksillä pyrittiin
edistämään uhteiskunnallista yhteydentunnetta
ja veljeyttä. Riemuvuosikäytännön
toteutuminen muinaisess israelissa poisti
käytännössä orjuuden, eheytti
perhe-elämää. Se toi mukanaan
yhteiskunnallista vakautta. Edisti laupeutta ja
ihmisarvon kunnioittamista. (Tosin kovasti ontuen
israelinlaiset tätä riemuvuosimääräystä
pystyivät toteutamaan.)
Hengellisesti puhe riemuvuodesta pani muistamaan
"maa ja kaikki mitä siinä on on
Herran". Tätä kautta israelilaisille
muodostui tietoisuus siitä, että he ovat
maanpäällä vieraita ja muukalaisia ,
ajallisten lahjojen taloudenhoitajia. Kaikki
tämä oli kuin esimakua tulevasta messiaanista
ajasta; josta Jesaja ennusti (61:1-2) mm.
näin:"Herran Henki on minun päälläni,
sillä Hän on voidellut minut julistamaan
ilosanomaa nöyrille, lähettänyt minut sitomaan
särjettyjä sydämiä, julistamaan vangituille
vapautusta ja kahlituille kirvoitusta,
julistamaan Herran otollista vuotta." Jeesus
selitti tätä kirjoitusta julkisen toimintansa
eräässä avaustilanteessa Nasaretin
synagoogassa:"Tänä päivänä tämä
kirjoitus on käynyt toteen teidän korvainne
kuullen" (Luuk. 4:17-21). Todellisen
riemuvuoden tuo, ei kukaan muu kuin Kristus
Jeesus! Riemuvuosi saa lopullisen
täyttymyksensä täydellisessä Jumalan
valtakunnassa ruumiin ylösnousemisen ja koko
luomakunnan lunastuksen myötä.
Evankeliumimme tänään kertoo lähes
hurmoksellisesta riemunhetkestä. Kansa
levittää kuin punaiseksi matoksi korkealle
kuninkaalle viittojaan ja palmupuiden lehviä.
Valtava Psalmilaulu (Ps. 118:25-26) Hoosiaana
Daavidin Pojalle kaikuu. Juhlakansa siinä
tervehtii kuningastaan. Käsiään heiluttavaa ja
riemuitsevaa kansaa on Jerusalemiin johtavan
tienvierustat tupaten täynnä. Messias on
kansansa keskellä
Vastikän oli heidän korviinsa tullut huhu,
Tämä Jeesus, joka juuri muutama päivä sitten
herätti läheisessä Betanian kylässä
Lasaruksen haudasta...hän joka oli tehnyt
kymmeniä ihmetekoja, ruokkinut muutamalla
leivällä ja kalalla tuhansia...opettanut
selkeämmin kuin kukaan...nyt tämä - näin he
tuolla hetkellä olivat valmiit uskomaan- on
tässä heidän keskellään: Tämä on Messias,
se jota on odotettu...Joko tietäen tai
tietämään laulettin tuota Messiaan tulo
laulua: Hoosianna. Ja totta Hän oli Daavidin
sukua kuten piti, Hän oli syntynyt
Beetlehemissä kuten piti...ja nyt Hän ratsasti
aasilla kuten Vt:n profeetat olivat tämänkin
yksityiskohdan ennustaneet. Toiveet olivat nyt
täyttyneet. Juhlinta oli vilpitöntä!
Hoosianna huudon sisältö oli: Oi auta, oi
pelasta. Kansa toivoi lääkettä köyhyyteen,
kurjuuteen, todellista sisäistä vapautta...jopa
kuolemattomuutta..
Kaikki tapahtui nopeasti. Nopeaa oli myös jatko:
Jerusalemin temppeliin päästyään tämä
kuningas panee tuulemaan...Julistaako Israelin
itsenäisyyden Rooman valtakunnan alta...ei
mitään tällaista, vaan tyhjentää temppelin
"oman kuninkaanlinnansa" se vääristä
hallitsijoista.
Hoosianna huutojen kaikuessa he, joiden kanssa
Jeesus oli jatkuvasti vastakkain: ylipapit,
kirjanoppineet, fariseukset...olivat hiljaa.
Hämmentyneitä. Kuin sivustaseuraajia.
Äänessä oli nyt köyhäkansa. Ne joilla ei
tavallisesti ollut puheoikeutta. Alaspainetut ja
toivottomat. Tuona hetkenä he kokivat: Meillä
on toivo.
Mutta miten kävikään. Pian oli vastaiskun
aika. Kuningas kruunattiin piikikruunulla ja
nostittiin ristille. Ristipuun päässä tosin
oli yhä viesti kuka: INRI, Jeesus Kristus,
Juutalaisten kuningas.
Tuosta hetkestä Hän, Jeesus oli
opetuslapsilleen puhunut paljon,
sanonut:"Kun minut
ylennetään...ristinpuuhun....annan
henkeni...että teillä olis tulevaisuus ja
toivo...."
Suurten joukkojen Hoosiaan huuto vaihtui
järkyttävän nopeasti ristiinnaulitsi
ristiinnaulitse huudoksi. Etsikkoaika meni ohi
surullisella tavalla.
Tajuammeko me omaa etsikkoaikaamme? Kuninkaiden
kuninkaan toinen tuleminen on ovella,
omaisuuskansa on palannut ennustetulla tavalla
diasporasta luvattuun maahan. Elämme (kuten on
ennustettu) aikaa, jolloin laittomuus näyttää
nousevan valtaan ja rakkaus kylmenee, luopumus
kristillisestä uskosta on enenevässä määrin
totta...jne...jne...Mikä hetki yöstä on?
Milloin tulet Herra Jeesus? Milloin alkaa se
todellinen riemuvuosi?
Mistä me etsimme elämäämme ja vuosiimme
riemua...tämän päivän teksti on vakava
muistutus tosi elämä ja tosi riemu...aina
ikuisuuteen saakka tulee vain Häneltä, joka on
kuninkaiden kuningas ja Herrain Herra,
Jeesukselta Kristukslta.
Siksi myös meidän laulumme on ja sa
olla:"Hoosianna, Daavidin Poika - oi auta,
oi armahda! Tule Herra Jeesus!