• Saarna Alajärven kirkossa su 22.7.2001 (Syöpäyhdistyksen kirkkopyhä)
      7.sunn.helluntaista 1 vk ev. Matt.5:20-30 Rakkauden laki

      Tässä on yksi niitä kohtia Jeesuksen puheissa, johon eivät loukkaantuneet vain Jeesuksen ajan fariseukset, vaan myös moni tämän ajan ihminen. Hän puhuu suoraan ihmisten paheista ja tuomitsee ne. Tuomitsee jyrkästi mm. sinänsä vähäiseltä tuntuvan lausahduksen kuin:"Sinä hölmö" tai "sinä hullu.
      Erityisen loukaavana ja jopa irvokkaana on pidetty Jeesuksen puheita viettelevien jäsenten poisrepimisestä.

      Tänään on Syöpäyhdistyksen kirkkopyhä. Täällä on monia, jotka olette joutuneet kuulemaan kovan tuomion:"Sinulla on syöpä". Ja tosiasia on , että meistä muistakin vielä moni joutuu tuon saman sanan omallakin kohdalla kuulemaan. Niin yleisestä sairaudesta on kysymys. Tiedon saaminen vaikeasta sairaudesta on shokki. Se panee ihmisen pienelle paikalle. Moni sanoo, että asioiden tärkeysjärjestys muuttuu heti paikalla. Onneksi lääketiede on kehittynyt niin, että valtaosa pahanlaatuisistakin kasvaimista voidaan parantaa. Joskus sairauden hoito vaatii suuren leikkauksen. Sairas kudos tulee poistaa kokonaan...Varaa ei ole pohtia, mitä sitten kun minulle ei olekaan suolta kuin pieni pätkä. Olemme valmiit kovaankin operaatioon että henki voisi säilyä.

      Jeesuksen puhe tekstissämme saattaakin avautua tästä näkökulmasta. Hän tiesi miten tärkeää on päästä taivaaseen. Siksi Hän kuin asiaa korostaakseen sanoi tuon: Jos viettelee..leikkaa irti...sillä parempi on...Tässäkin on kysymys siitä mikä on parasta. Jeesus ei todellisuudessa tarkoita jäsenten repimistä, vaan tahtoo alleviivata tärkeysjärjestystä: Mikään ei oikeasti ole tärkeämpää meille kuin ikuisen elämän ja pelastamisen asia. Siksi Hän puhuu noin kovaa tekstiä ja raflaavalla tavalla, että tuo tärkein menisi meille kovakorvaisille ihmisille perille.

      Jeesus, joka tiesi totuuden, näki synnin vakavuuden. Fariseusten moraali oli käskyjen ulkokohtainen noudattaminen. Jeesus vaati enemmän. Hän ei tulkinnut Jumalan säädöksiä väljästi, vaan syvästi ja totuudellisesti...joka vihaa on sydämessään jo murhaaja...vihassa on surman alkujuuri...asenne on sama - vain aste ero on toinen...ja jo asenne on väärin...syntiä. Ei vain teko, vaan jo ajatus on väärin. Toki siten on kuitenkin inhimillisen elämän kannalat parempi, että väärät ajatukset jäävät toteutumatta tekoina..mutta se on jo toinen juttu.

      Meidän perinteinen kuvamme Jeesuksesta ei ole aivan tällainen: näin kova ja voisiko sanoa tyly: Olemme pikemminkin oppineet tuntemaan Hänet armahtavana, lempeänä...Se kuva on aivan totta! Aivan totta. Näitä koviakin sanoja Jeesus puhui rakkaudessaan. Hän rakastaa ihmistä niin että haluaa, että kukaan ei joutuisi kadotukseen, vaan pääsisi ikuiseen elämään. Kun meille maalataan Jumalan vaatimus näin ankarasti ja synti siivilöidään todella pienisyisellä seulalla me emme voi - jos olemme rehellisiä - tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen:"Että minäkin olen ja jatkuvasti rikon tuollaisen tulkinnan perusteella Jumalan käskyt." Niin olen.

      Mitä minun syyllisen siis tulee tehdä. Minä olen sairastunut parantumattomaan ja kuoletavaan syntisairauteen. Minä joudun kadotukseen ellei minua auteta. Onneksi tälle sairaudelle on olemassa sataprosenttisesti tehoava hoito: Hoito joka parantaa. Jeesuksen veri. Jeesus eli puhtaan elämän: Vain hän eli niin kuin Jumalan laki vaatii. Hän ei langennut yhteenkään syntiin. Syyttömänä Hän kuitenkin oli valmis kärsimään meidän syyllisten takia. Jeesus kuoli ristillä meidän syntiemme tähden ja näin valmisti meille anteeksiannon Jumalan pyhien silmien edessä. Niin että meidän tänään ei tarvitse lähteä täältä kirkosta tuomittuina, vaikka olemme jokainen, minä myös, niin monella tavalla eläneet väärin, vaan armahdettuina. Kirkon ihana aare on sanoma Vapahtajasta, joka rakastaa. Vapahtajasta joka antaa anteeksi.

      Meidän epätoivomme voi olla hyvin monenlaista se voi olla sairauden ahdistusta, elämän tuskaa...synnin taakkoja...Jeesus lupaa, että Hän on meidän kanssamme joka hetki. Emme ole asioinemme yksin ja heitteillä, vaan turvallisen Isän käsissä.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle