• Saarna Alajärven kirkossa su 2.1.2000 2 vk. ev. Joh.10:22-30 2.sunn.joulusta
      (21.kjs. 3 vk.)

      "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan." Juutalaiset halusivat suoraa: Kyllä tai ei vastausta.

      Saman tapaiset kysymykset ovat monen tämänpäivänkin ihmisen mielessä. Olisiko se Jeesus ja se usko sittenkin jotakin, josta minulle olisi hyötyä. Mitä usko tarjoaisi elämääni? Joku kysyy papilta:"Mitä mieltä pastori on, kun puhutaan rukouksella parantamisesta ja ihmeistä, tapahtuuko niitä todella?"

      Evankeliumin kertoma keskustelu käytiin Jerusalemin temppelin ns. Salomon pylväskäytävässä. Jo lähes kaksi kuukautta Jeesus oli yhtämittaisesti esiintynyt, puhunut ja parantanut - toiminut Jerusalemissa. Mielipiteet Hänestä olivat koko ajan jakautuneet kahtia. Lakkaamatta Hänestä oli keskusteltu. Oli aika saada lopullinen selvyys tuohon keskeiseen kysymykseen - Kuka Jeesus on?
      Ajateltiin ja ajatellaan, kun sen varmasti tietäisin, niin sitten kyllä voisin ratkaista oman suhteeni Häneen.
      Ennen tuota keskustelua Jeesus ei vielä julkisesti ollut ilmoittanut olevansa Messias. Vain samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla ja sokeana syntyneelle miehelle Hän oli sen selvästi sanonut. Kansa halusi vastauksen. Todennäköisesti aivan rehellisessä tarkoituksessa. Merkit olivat selvät: Siis - Oletko?

      Mitä Jeesus vastaa? Antaako Hän selvän vastauksen: kyllä tai ei. Hän ei anna aivan yksiselitteistä vastausta, sillä sellainen vapauttaisiihmisen henkilökohtaisesta, persoonallisesta ratkaisusta. Jumalan ilmoitus muuttuisi inhimilliseksi määritelmäksi. Ja ei myöskään siitä syystä, että selvä kyllä vastaus johtaisi Hänet väärälle Messiastielle. Hän oli Messias, mutta ei sellainen maallinen messias-kuningas kuin juutalaiset odottivat. Jeesuksen valtakunta ja kuninkuus ei ollut, kuten Hän itse sanoo:"Tästä maailmasta".

      Mutta toisaalta Hän antaa ja oli noina viikkoina jatkuvasti antanut selvän vastauksen. Jokaisessa sanassaan ja jokaisessa teossaan Hän oli ilmaissut, kuka Hän oli!

      Ja toiset olivat uskoneet ja toiset eivät. Jotakuinkin samoista lähtökohdista eri ihmiset olivat tulleet erilaisin tuloksiin.

      Väistämättömään kysymykseen, miksi kaikki eivät uskoneet ja usko, Jeesus itse vastaa:"Te ette usko, koska ete ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni." Tarvitaan kuulevat korvat ja näkevät silmät. Kaikki ihmiset, vaikkapa näin joulun aikana, ovat toki kuulleet Jeesuksesta, mutta kuulevatko he kuulevin korvin, niin että sana sattuu, niin että ihminen huomaaJeesuksen kutsuntarkoittavankin juuri minua. Tai jotkut eivät elämänsä vaiheissa näe mitään erityistä siitä huolimatta, että se on täynnä Jumalan siunausta ja kutsua - ei ole näkeviä silmiä, eikä vastaanottavaa sydäntä.

      Vastaus kysymykseen :"Koska ilmoitat" on jatkuvasti läsnä saarnatussa sanassa, läsnä ehtoollisessa. Se on Jumalan ihmeellisessä johdatuksessa - kuulemmeko ja näemmekö?

      Jumala itse on kutsunut meidät tännesanansa kuuloon. Lähtökohta selvälle vastaukselle on, lähtökohta uskon syntymiselle, sen lujittumiselle on...Hän ilmoittaa itseään ja suuria pelastustekoja tänänkin tässä jumalanpalveluksessa. Emme voi ottaa, ellei meille anneta; mutta meille annetaan. Kristityn vaellus on tämän päivän evankeliumin valossa vaellusta täydestä pimeydestä kohti yhä suurempaa vaekeuutta. lopulta aina taivaan kirkkauteen saakka.

      Ihminen joutuu sanan puhutteluunhyvin monilla eri tavoilla. Sattuman tuntuisesti tai hartaasti etsien. Syyt tulla sanankuuloon ovat moninaiset:"Mutta Jumalan sana ei tyhjänä palaja." - Sana sattuu, kuten kävi naiselle Sykarin kaivolla:"Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"(Joh.4:29). Syntyy molemminpuoleinen tunteminen:"Minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän". Jeesus ei olekaan enää ulkopuolinen, vain muille kuuluva, vaan Hän on minun Herrani ja minä olen Hänen lampaansa. Elämän tarkoitus alkaa ihmeellisesti selvitä. Kun Jumala saa puhutella meitä, me alamme huomata sen, miten Jumala on meitä elämämme eri vaiheissa johdattanut. Huomaamme kuinka valtavasti Jumala on meidän elämässämme tehnyt kiitosta saamatta. Tajuamme, että jo kasteessa Hän merkitsi meidät omakseen. Ja huomaamme suurimman kiitoksen aiheen, sen, että Hän pelasti meidät, sulassa hyvyydessään ja armollisuudessaan. Hän avasi silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan, että Jeesus on Kristus, Messias, minun Vapahtajani. Osaame vastata Jeesukselle kysymykseen:"Kenen te sanotte minun olevan, kuten Pietari: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

      Heti evankeliumikohtamme jälkeen raamatussa on lause:"Juutalaiset alkoivat kerätä kiviä kivitääkseen Jeesuksen". Tällainenkin reaktio voi sanaan olla: On niitä, jotka sanaa kuulessaan kovettavat sydämensä ja torjuvat kutsun. He ajattelevat itse pystyvänsä hoitamaan pelastuksen asian, jos sellaista edes on.

      Rakkaat ystävät: Hyvä paimen etsii kadonneita, nostaa syliinsä uupuneita..kantaa suojaan väsyneitä. Jeesus sanoo:"He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta."
      Saarna Alajärven kirkossa su 2.1.2000 2 vk. ev. Joh.10:22-30 2.sunn.joulusta
      (21.kjs. 3 vk.) Diak.l.261080 Oletko.htm

      "Kuinka kauan sinä kiusaat meitä? Jos olet Messias, sano se suoraan." Juutalaiset halusivat suoraa: Kyllä tai ei vastausta.

      Saman tapaiset kysymykset ovat monen tämänpäivänkin ihmisen mielessä. Olisiko se Jeesus ja se usko sittenkin jotakin, josta minulle olisi hyötyä. Mitä usko tarjoaisi elämääni? Joku kysyy papilta:"Mitä mieltä pastori on, kun puhutaan rukouksella parantamisesta ja ihmeistä, tapahtuuko niitä todella?"

      Evankeliumin kertoma keskustelu käytiin Jerusalemin temppelin ns. Salomon pylväskäytävässä. Jo lähes kaksi kuukautta Jeesus oli yhtämittaisesti esiintynyt, puhunut ja parantanut - toiminut Jerusalemissa. Mielipiteet Hänestä olivat koko ajan jakautuneet kahtia. Lakkaamatta Hänestä oli keskusteltu. Oli aika saada lopullinen selvyys tuohon keskeiseen kysymykseen - Kuka Jeesus on?
      Ajateltiin ja ajatellaan, kun sen varmasti tietäisin, niin sitten kyllä voisin ratkaista oman suhteeni Häneen.
      Ennen tuota keskustelua Jeesus ei vielä julkisesti ollut ilmoittanut olevansa Messias. Vain samarialaiselle naiselle Sykarin kaivolla ja sokeana syntyneelle miehelle Hän oli sen selvästi sanonut. Kansa halusi vastauksen. Todennäköisesti aivan rehellisessä tarkoituksessa. Merkit olivat selvät: Siis - Oletko?

      Mitä Jeesus vastaa? Antaako Hän selvän vastauksen: kyllä tai ei. Hän ei anna aivan yksiselitteistä vastausta, sillä sellainen vapauttaisiihmisen henkilökohtaisesta, persoonallisesta ratkaisusta. Jumalan ilmoitus muuttuisi inhimilliseksi määritelmäksi. Ja ei myöskään siitä syystä, että selvä kyllä vastaus johtaisi Hänet väärälle Messiastielle. Hän oli Messias, mutta ei sellainen maallinen messias-kuningas kuin juutalaiset odottivat. Jeesuksen valtakunta ja kuninkuus ei ollut, kuten Hän itse sanoo:"Tästä maailmasta".

      Mutta toisaalta Hän antaa ja oli noina viikkoina jatkuvasti antanut selvän vastauksen. Jokaisessa sanassaan ja jokaisessa teossaan Hän oli ilmaissut, kuka Hän oli!

      Ja toiset olivat uskoneet ja toiset eivät. Jotakuinkin samoista lähtökohdista eri ihmiset olivat tulleet erilaisin tuloksiin.

      Väistämättömään kysymykseen, miksi kaikki eivät uskoneet ja usko, Jeesus itse vastaa:"Te ette usko, koska ete ole minun lampaitani. Minun lampaani kuulevat minun ääneni." Tarvitaan kuulevat korvat ja näkevät silmät. Kaikki ihmiset, vaikkapa näin joulun aikana, ovat toki kuulleet Jeesuksesta, mutta kuulevatko he kuulevin korvin, niin että sana sattuu, niin että ihminen huomaaJeesuksen kutsuntarkoittavankin juuri minua. Tai jotkut eivät elämänsä vaiheissa näe mitään erityistä siitä huolimatta, että se on täynnä Jumalan siunausta ja kutsua - ei ole näkeviä silmiä, eikä vastaanottavaa sydäntä.

      Vastaus kysymykseen :"Koska ilmoitat" on jatkuvasti läsnä saarnatussa sanassa, läsnä ehtoollisessa. Se on Jumalan ihmeellisessä johdatuksessa - kuulemmeko ja näemmekö?

      Jumala itse on kutsunut meidät tännesanansa kuuloon. Lähtökohta selvälle vastaukselle on, lähtökohta uskon syntymiselle, sen lujittumiselle on...Hän ilmoittaa itseään ja suuria pelastustekoja tänänkin tässä jumalanpalveluksessa. Emme voi ottaa, ellei meille anneta; mutta meille annetaan. Kristityn vaellus on tämän päivän evankeliumin valossa vaellusta täydestä pimeydestä kohti yhä suurempaa vaekeuutta. lopulta aina taivaan kirkkauteen saakka.

      Ihminen joutuu sanan puhutteluunhyvin monilla eri tavoilla. Sattuman tuntuisesti tai hartaasti etsien. Syyt tulla sanankuuloon ovat moninaiset:"Mutta Jumalan sana ei tyhjänä palaja." - Sana sattuu, kuten kävi naiselle Sykarin kaivolla:"Tulkaa katsomaan miestä, joka on sanonut minulle kaikki, mitä minä olen tehnyt. Eihän se vain liene Kristus?"(Joh.4:29). Syntyy molemminpuoleinen tunteminen:"Minä tunnen ne ja ne seuraavat minua. Ja minä annan heille iankaikkisen elämän". Jeesus ei olekaan enää ulkopuolinen, vain muille kuuluva, vaan Hän on minun Herrani ja minä olen Hänen lampaansa. Elämän tarkoitus alkaa ihmeellisesti selvitä. Kun Jumala saa puhutella meitä, me alamme huomata sen, miten Jumala on meitä elämämme eri vaiheissa johdattanut. Huomaamme kuinka valtavasti Jumala on meidän elämässämme tehnyt kiitosta saamatta. Tajuamme, että jo kasteessa Hän merkitsi meidät omakseen. Ja huomaamme suurimman kiitoksen aiheen, sen, että Hän pelasti meidät, sulassa hyvyydessään ja armollisuudessaan. Hän avasi silmämme näkemään ja korvamme kuulemaan, että Jeesus on Kristus, Messias, minun Vapahtajani. Osaame vastata Jeesukselle kysymykseen:"Kenen te sanotte minun olevan, kuten Pietari: Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika."

      Heti evankeliumikohtamme jälkeen raamatussa on lause:"Juutalaiset alkoivat kerätä kiviä kivitääkseen Jeesuksen". Tällainenkin reaktio voi sanaan olla: On niitä, jotka sanaa kuulessaan kovettavat sydämensä ja torjuvat kutsun. He ajattelevat itse pystyvänsä hoitamaan pelastuksen asian, jos sellaista edes on.

      Rakkaat ystävät: Hyvä paimen etsii kadonneita, nostaa syliinsä uupuneita..kantaa suojaan väsyneitä. Jeesus sanoo:"He eivät koskaan joudu hukkaan, eikä kukaan riistä heitä minulta."

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle