• Saarna Konfirmaatiomessussa 19.3.2000 2 vk.ev. Mark.9:17-29
      2 paast.aj.sunn.

      Riparimme pääättymisestä on jo kaksi viikkoa. Kaksi arkista viikkoa. Heti leirin päätyttyä teitä odotti jälleen koulu. Leirimuistot ja kaikki siellä koettu saattoi tuntua kuin unelta, joka oli nähty, mutta joka haihtuu pikku hiljaa mielestä pois.

      Meillä oli hyvä leiri. Olitti iloista ja vauhdikasta porukkaa. Lähditte innolla mukaan erilaisiin juttuihin. Otitte myös tosissaan sen asian mikä rippikoulussa on pääasia. Syvennyitte, kyselitte ja monta oivallusta tapahtui. Ennen ehkä niin kaukaisilta tuntuvat uskonasiat tulivat lähelle.

      Äsken Eskon lukemaa evankeliumitekstiä edeltävät jakeet kertoivat muutaman opetuslapsen kokemuksen ns. kirkastusvuorella. Siellä he hetken saivat todella nähdä Jeesuksen Jumaluuden. Jeesukselle ilmestyi kaksi jo kauan sitten tästä ajasta lähtenyttä VT:n henkilöä: Mooses ja Elia. Pietarin oli niin hyvä olla siinä hetkessä, että hän aivan häkeltyi ja kysyi saanko tehdä kolme majaa: Yksi Jeesukselle, toinen Elialle ja kolmas Moosekselle. Siinä oli niin hyvä olla, että pois ei olisi haluttu lähteä ollenkaan.

      Jotakin tuttuako: Jotkut sanoivat riparilla aivan samaa:
      Täällä on ollut niin hyvä olla, että olisi halunnut olla kauemminkin. Miksi hyvää: Väitän, että myös siksi, että saimme olla lähellä Jeesusta.

      Arki koitti myös vuodelta laskeutuville opetuslapsille: Toiset opetuslapset olivat yrittäneet, kun Jeesus oli poissa auttaa kärsivää poikaa. Mutta kuten isä Jeesukselle sanoi:"Heistä ei ollut siihen". Pojalla oli vaiva, joka aiheutti pahoja kouristuskohtauksia. Lisäksi hän oli mykkä. Sairaus oli kestänyt koko pojan eliniän. Isä oli tuskaantunut ja hädissään. Jeesukselle hän sanoi:"Sääli meitä ja auta, jos sinä jotakin voit!" Tuo lause kertoo, että mies ei ainakaan kokosydämisesti voinut uskoa Jeesuksen voimaan. Hän toivoi apua, mutta epäili, josko Jeesuskaan voisi auttaa. Moni löytää itsensä samasta tilanteesta. Kyllä toisaalta haluaisi uskoa Jeesukseen ja antaa hänelle enemmän sijaa omassa elämässä, mutta jokin tökkii: On vaikea sittenkin luotaa. Todellisia ihmeitä koemme harvoin ja jos vaikka jostakin onnettomuudesta täpärästi selviämme: Sanomme oli hyvä tuuri, vaikka tosiasiassa se saattoi olla se meidän elämme suuri taivaallinen ihme.

      Jeesus uskoi, Hänelle Jumala ja Jumalan mahdollisuudet olivat täyttä totta. Yksinkertaisesti Hän sanoi:"Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo."
      Ja voi miten inhimillisesti isä epätoivossaan huusi:"Minä uskon! Auta minua epäuskossani!"Usko ja epäusko ovat ihmisessä rinnan. Jotakin samaa kuvaa se kertomus, jossa Pietari lähti uskon varassa myös yrittämään veden päällä kävelyä, joku askel meni onnistuen, mutta sitten meille kerrotaan, miten Pietari katsoi veden kuohua ja asian mahdottomuus valtasi sydämen. Hän alkoi vajota. Usko ei riittänyt. Jos usko riittäisi voisimme Jeesuksen mukaan sanoa vuorelle heittäydy mereen ja se heittäytyisi. Millainen on siis ihmisen usko, sanotaan myös selvennykseksi uskovan usko: Kai Pietari oli uskova. Uskomme on vähintäänkin kovin häilyväinen. Toisaalta tahtoisimme olla vahvat ja uskoa lujasti, mutta olemme niin maallisia, että epäusko saa valtaa; tekstimme isän rinnalla joudumme huutaamaan:"Minä uskon, auta minua epäuskossani!"

      Ja Jeesus auttoi. Poika parani. Tai Pietari: Aaltojen keskeltä hän ojensi kätensä kohti Jeesusta - Jeesus tarttui siihen lujasti ja nosti ylös. Mitä siis se usko on: Sanottaisiinko: Se on käden ojentamista kohti auttajaa - Jeesusta. Katseen nostamista omasta itsestä ja meidän mahdollisuuksistamme ylös Taivaallisen Isän mahdollisuuksiin.

      Haluat elämääsi turvaa. Tässä se on: Jeesuksessa, joka tuli , että meillä olisi tässä elämässä johdatus ja kerran ikuinen elämä Hänen luonaan taivaan kirkkaudessa. Ystävät: Ei unohdeta tätä!

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle