• Saarna Riemumessussa 31.12.1999 Alajärven kirkko Vt: Valit.3:22-26 (millennium)

      Tässä valitusvirsien kohdassa oli syvä näkemys Jumalasta: Herran armoa on, ettemme ole aivan hävinneet - siinä sanottiin. Tiedämmekö me tämän? Tiedämmekö ja tajuammeko me, että se että nyt eletään vuosituhannen viimeisiä hetkiä - ja että minäkin saan niitä elää on Jumalan ARMOA.
      Ei olisi meillä - eikä kenelläkään - tätä hetkeä saatikka sitten mitään tulevaisuutta tai toivoa, ellei Herra armostaan antaisi.

      Luojamme on myös ylläpitämisen ja varjeluksen Jumala. Saatana käy ympäri kuin kiljuva jalopeura katsoakseen kenet saisi niellä - ilmoittaa Pyhä Sana. Sielunvihollinen tahtoisi syöstä päällemme ja koko maailman päälle tuhon ja vaivan - Mutta jokin pidättää: On asetettu rajat - pahuuden valloille ja riehumiselle. On asetettu Jumalan sana ja kutsu meille sen toteuttamiseen. Mutta niin moni tuosta Pyhästä Sanasta niin vähät välittää. Niin moni kuntelee enemmin ja mieluummin saatanaa - ja hylkää Jumalan tiet...portit hävityksen kauhistukselle olisivat ihmisen puolelta avoinna. Jokin pidättää. Herran Armo!

      Me erehdymme usein mielesämme supistamaan Jumalan valtaa ja toimintaa. Olemme taipuvaiset ajattelemaan, että Jumalan voima tulee näkyviin vain niissä tilanteissa, kun kohdallamme tapahtuu jokin ihme. Rukouksemme saa selvän vastauksen tai jokin uhkaava tilanne ratkeaa onnellisesti. Mutta - Sana opettaa toisin:"Herran armoa on, että emme ole aivan hävinneet".
      Jumala toimii luonnon lakien kautta, jotka viisaasti ylläpitävät elämää. Jumala toimii ihmisten omissatunnoissa - niin, että moni uhkaava tilanne saakin tuon äänen muistuttamana rauhanomaisen tai muuten paremman ratkaisun. Iskuun kohotettu käsi laskeekin alas.

      Pahan valta on sittenkin kovin rajoitettu. Sensijaan Jumala on kaikkivaltias. Pahakin on, kuten Luther sanoo, lopulta vain Jumalan palkkarenki, jolla on tasan se valta, jonka Jumala sille sallii. Puhutaan Jumalan vasemman käden työstä: Asioita, joissa me näemme pahan valtaa ja jopa voittoja Jumala toimiikin ja muuttaa pahan hyväksi, suurimman surun iloksi, tuskan onneksi... Jumala toimii arkipäiväivässä - sen pienten asioiden keskellä yhtä hyvin kuin sitten niissä mielestämme suurissa ihmeissä, joiden kohteina Hän sallii meidän joskus olla.

      Mitä tulevaisuus tuo tulleessaan. Näin kokonaisen vuosituhannen vaihtuessa tuo kysymys on aivan erityisen voimakkaasti mielessämme. Mitä?: Emme tiedä! Ehkä jotakin voimme aavistella: Yhä löytyy äitejä, jotka tahtovat lastensa parasta. Yhä herää omiatuntoja auttamaan lähimmäistään. Yhä löytyy pyyteetöntä rakkautta. Yhä kysytään mikä on oikein. Yhä puhutaan Kristuksesta.
      Tai toisaalta:
      Pahuus lisääntyy yhä. Jumalan käskyjä murennetaan pala palalta, sielläkin missä niitä on vielä jäljellä. Laittomuus pääsee valtaan - rakkaus kylmenee. Yhä useampi välittää vain itsestään ja omasta menestyksestään. Kovuus eri muodoissa lisääntyy. Kaikenlainen vilppi saa rehottaa entistä rehevämmin...Huume-ja päideongelmat jatkavat kasvuaan...

      Kun alkaa näyttää siltä, että paha on kokonaan voittanut ja Kristus vaiennettu, silloin on syytä kerrata mitä tämä valitusvirsien sana opettaa:"Herran armoa on, etemme ole aivan hävinneet, sillä hänen laupeutensa ei ole loppunut - se on joka aamu uusi ja suuri on Hänen uskollisuutensa."

      Nämä sanat ovat kirjoitetut inhimillisesti katsoen aivan toivottomassa tilanteessa. Jerusalemin temppeli - Jumalanpalveluspaikka ja uskovan kansan suuri aarre oli tuhottu ja kansa orjuutettu: Jumalan palveleminen käytännöllisesti katsoen kielletty. Israelin sukukuntien kalleus ja omanarvontunnon symboli, perintöosa oli otettu pois - kaikki vaikutti siis menetetyltä - Mutta silti uskova suu tunnusti: Jäljellä on tärkein ja sen mukana minulla on kaikki:"Minun osani on Herra."
      Kun aikoinaan Israelin heimot saivat luvatusta maasta kukin osuutensa, jäi pappisheimo, Leevi, ilman maa-aluetta, koska "Herra Israelin Jumala, on heidän perintöosansa". Nyt koko kansa ja sen jokainen jäsen oli joutunut samaan asemaan; mitään muuta ei ole, mihin rakentaa, kuin Jumala ja Hänen armonsa.

      Emme tunne tulevaisuutta, mutta me tiedämme: Tulevaisuus on sittenkin Herran - ja vain Hänen! Saattaa tulla hetkiä, jolloin näyttää toiselta...niin Hän on jopa sanassaan meille ennalta ilmoittanut, jotta ymmärtäisimme myös nuo hetket - ja kestäisimme. Teitä pilkataan minun nimeni tähden...vainotaan....Mutta lopulta sittenkin kaikki on kerran oleva myös näkyvällä tavalla Hänen vallassaan.

      Uudenvuoden kynnyksellä Jumala avaa meille tätä tulevaisuuden näkyä: Sitä, jossa tajuamme:"Minulla ei ole mitään - mutta Jumalalla on kaikki, mitä minä tarvitsen. "Sentähden minä panen toivoni Häneen." "Hänen laupeutensa on joka aamu uusi." - "Eikä Hänen vuottensa määrä lopu.!"

      Psalmi 121:1-8



      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle