• Marianpäivä 3 vk. ev. Luuk.1:46-55

      Tätä lukemaani raamatun kohtaa nimitetään Marian kiitosvirreksi. Siinä nuori neitsyt Maria ylistää osakseen tullutta ihmettä. Enkeli on ilmoittanut , että hänestä tulee Vapahtajan äiti. Hän tulee synnyttämään lapsen, joka on se odotettu Messias. Maria sydän pakahtuu riemusta. Suu alkaa valtoimeneen ylistää Jumalaa..kiittää. Hän tunnustaa oman mitättömyytensä. Sydämen silmin hän näkee, miten hänen autuuttaan tulevat myöhemmätkin polvet ylistämään.

      Voi kunpa meidän sydämessämme voisi olla tuollainen ilo. Kunpa se asia, jota kenties olemme kauankin rukoilleet olisi korjaantunut. Kunpa se kova kipu tai raskas ahdistus, joka niin kauan ja totaalisesti on elämää varjostanut olisi poissa. Apua hakemaan olemme, ainakin monet, tänään tähän kirkko iltaan tulleet. Kunpa Jumala koskettaisi..kunpa ihme tapahtuisi...Silloin minunkin suuni jaksaisi ylistää kuten Marian.

      Marian osa ei ollut helppo. Raskaus ja Joosefin reaktio:"Aikoi salaisesti hyljätä Marian"..oli raskasta...Alkoiko usko horjua, emme tiedä..Mariakin oli ihminen. Tavallisista tavallisin. Nuori, köyhä maalaistyttö. Entä sitten raskas matka viimeisillään Betlehemiin. Tuska, kun majatalosta ei löydy tilaa...oli pakko saada katto päänpäälle...Synnytys tallissa...Vietit siitä, että Herodes etsii lasta murhatakseen hänet. Pako Egyptiin. Tieto siitä, että valtava määrä lapsia surmattiin Hänen poikansa tähden...Tuskaa monella tavalla ja pahimmat olivat vasta edessä: Äidin raskaat hetket ristin äärellä...Jeesuksen tuskainen huuto:"Jumalani, Jumalani miksi minut hylkäsit?" Kokiko myös Maria tuossa hetkessä saman hylkäämisen kuin Poikansa...Oikeaan oli osunut paitsi viesti ilosta ja autuudesta myös viesti siitä, että "myös sinun sydämesi lävitse on miekka käyvä". Niin raskas oli Marian osa. Niin raskas ja kuitenkin niin suuri myös siinä, että kaikki mitä tapahtui oli täydellistä johdatusta. Hän ei ollut tuuliajolla, vaikka monesti siltä ja ehkä vain siltä näytti...Jumala oli hänen kanssaan...Vapahtajan tie kulki kohti päämäärää..raskasta...ristiä.

      Emme tiedä kuinka paljon Maria tajusi kulloisenkin vaiheen profeetallisista merkityksistä. Ehkä häilyvästi jotakin, mutta samanaikaisesti oli sydämessä toinenkin tunne: Äidin suru ja kipu, joka huusi Herra armahda...Ole kanssani...Ja sittenkin huokaus:"Minä olen Herran palvelijatar, tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan."

      Mitä tämä meille saarnaa: Eikö viestiä: Aina emme ymmärrä...Aina ei elämän osamme meidän ymmärryksellemme avaudu...Elämä tuntuu vain kamppailuna, kipuna...Ja kuitenkin myös meidän yllämme on Vapahtajamme Jeesuksen Kristuksen lupaus:"Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti."

      Maria lausui virressään:"Nälkäiset Hän on ruokkinut runsain määrin..." Meitä on tänäänkin täällä niin monenlaista nälkäistä: Omantunnon tuskiin armahdusta etsiviä, elämän monenlaisten taakkojen alle lähes nääntyviä...Nälkää paremman huomisen perään...huutoa, että Herra armahtaisi niitä minulle niin rakkaita...Tätä meillä on Kristukselle tuotavana...heikkoutta niin monella tavalla. Mitä Hän tahtoo antaa meille: Hän kutsuu:"Tulkaa minun tyköni..." Me sanomme Herra tapahtukoon sinun tahtosi...myös minun elämässäni..      .opetuslapselle elämän myrskyjen uhatessa:"Minä olen kanssasi - älä pelkää!"

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle