• Saarna Alajärven kirkossa 4 paast.ajan
      2 vk ev. Joh.6:24-35 Elämän leipä

      Paaston aikana, jonka keskellä nyt kirkollisessa vuodessa olemme, meitä kehotetaan tutkimaan itseämme, Jumala suhdettamme, hengellistä elämäämme ja koko elämäämme näkökulmasta: Mitä Jeesus, Hänen elämänsä ja ylösnousemuksensa minulle merkitsevät. Ovatko ne vain asioita, jotka olen moneen kertaan kuullut vai ovat nuo ristintapahtumat koko elämäni ja olemassaoloni perusta ja lähtökohta?

      Tämän päivä tekstit kertovat, että Jeesus on elämän leipä. Siis: Keskellä paastonaikaa puhutaan leivästä. Jos nyt todella olisimme paastonneet viikon tai kaksi ja sitten puhuttaisiin leivästä se merkitsisi...ehkä ärsyttäisi, mutta olisi todella jotenkin toiselta tuntuvaa kuin kylläisenä kuunnella puhetta leivästä.

      Tällä kohtaa tekee mieli hypätä vähän tekstistä sivuun ja miettiä, mitä se meidän luterilaisten tai meidän suomalaisten kirkkouskovaisten ja laajemminkin kansamme paasto on. On niitä - ja ehkä vuosi vuodelta yhä enemmän - jotka paastonaikana aivan todellisesti keventävät ruokavaliotaan, jättävät lihan ja rasvan pois, luopuvat ylimääräisistä herkuista...jotkut paastoavat päivä tai viikon, monilla kyse näin tehdessä ei ensisijaisesti ole uskonnollisesta asiasta vaan enempi terveys ja elämänfilosofia kysymyksestä. Ravintopaasto on meille melko tuntematon...kuitenkin raamatun kielessä se on arvokkaalla ja kunniakkaalla paikalla, rukouksen vieressä...
      Paaston aika jatkuu...entä jos sinä tai minä edes jossakin määrin kokeiltaisiin paastoa. Enempi, kuin näitä aivan konkreettisia ruokaan liittyviä paastoasioita, kirkossa puhutaan paastosta sosiaalisésta ja eettisestä näkökulmasta: Mm. yhteisvastuukeräys on paastonaikana: kehoitus antaa omastaan niiden hyväksi, joilla ei ole nousee VT:n profeettojen puheesta oikeanlaisesta paastosta...se on itsekkäästä elämäntavasta luopumista ja kärsivien näkemistä ja auttamista.
      Siis kaikenkaikkiiaan: Paastossa on meille runsaasti ja monenlaista kotiläksyä!

      Mutta tekstiin: Jeesus on elämän leipä, näin Hän itse itsestään ilmoittaa.
      Juutalainen ateria ei tuohon aikaan sisältänytkään juuri muuta kuin leipää...se oli aterian keskeinen osa...jokaisella ruokailijalla oli leipäpala, jota kastettiin mauste tai rasvakulhoon ja syötiin. Vieläkin tämä on tyypillinen ateria monin paikoin ympäri maailmaa. Meillähän leipä on vain pieni osa ateiaa tai välipala varsinaista ruokaa odotellessa. Itämainen kansa ymmärsi sanan - minä olen elämän leipä: Hän on kaikki kaikessa: Ravinto - elämän edellytys! Jos ravinto puuttuu ei auta vaikka olisi mitä muuta tahansa kuolema tulisi kuitenkin.

      Tekstimme viesti on: Ihmisellä ei ole elämää ilman Jeesusta. Usko ja kristillisyys ei näin ollen ole vain jokin lisä, mauste tai harrastus elämässä, vaan elämä itse, sen perustus ja keskeisin sisältö. Jeesus sanoo itsestään:"Minä olen tie, totuus ja elämä." Tie pelastukseen, totuus todellissuuden syvimmästä olemuksesta, elämä todellisesti - ei siis vain ikääkuin vertauskuvallisesti. Jeesus ja usko Häneen ei siis ole vaihtoehto monien muiden vaihtoehtojen rinnalla, vaan Hän on elinehto.

      Tekstimme kuvaa, miten kansa kulki kun nälkäinen lauma Jeesuksen perässä...mutta mitä ravintoa etsimässä...helppoa ravintoa...jokapäiväisen nälän, ajallisen nälän poistamiseen. Ehkä haettiin myös sielulliseen nälkään tyydytykseksi sensaatioita, sensaation perään. Pyhyyden (=huikean ja yliaistillisen) kokemisen tarve ahmii korvikkeeksi sensaatiomaisia lööppejä iltapäivälehdistä...mahtavia juoruja...saippuaoopperoita ja kuvittelee, että niissä saatu rajattomuus ja unelmien täyttyminen riittää. Voi miten vähään me tyydymme.

      Jeesus oli juuri ruokkinut 5000 miestä...ihmeravinnolla, kuin tyhjästä...kansa halusi lisää ihmeravintoa, päästäkseen jokapäiväisen elatuksen murkeista. Tällaista käyttöä aikamme ihminen nytkin antaisi uskolle ja kirkolle. Tunteiden tasapainottamisautomaatti tai sosiaalinen huoltolaitos joka huolehtii vähimmille jääneistä...köyhistä, syrjäytyneistä...Kirkon sosiaalinen toiminta on korkealle arvostettua myös yhteiskunnan taholta...lehdet ja tiedotusvälineet huomioivat ja kiittävät. Tämä on toki tehtävämme...näin Jeesuskin teki, Hän auttoi. Mutta uskoon tulee katsoa syvemmälle. Miksi kirkko tai kristitty tekee näitä hyviä töitä. Ei huvikseen tai pr. mielessä, vaan koska rakkaus panee tekemään...Se on ihme...suurella iillä. Ei tästä maailmasta, vaan Jumalalta tähän todellisuuteen.

      Jeesuksen tunnusteot olivat väläyksiä tuosta toisesta, suuremmasta mailmasta: Ne tähtäsivät syvemmälle kuin erämaassa yllättäneen nälän nopeaan poistamiseen ihmeravinnolla. Kansa oli nähnyt tunnusteot, mutta jäänyt silti näkemättä: Nähdään ajallinen todellisuus, mutta syvempi...elämän leipä jää näkemättä. Se ruoka , joka pysyy hammaa iankaikkiseen ja jonka Ihmisen Poika toi...jäi vastaanottamatta.

      Kaikki elämän edellytykset: Riittävästi ja yltäkylläisesti...tässä ajassa ja siinä tulevassa olivat ja ovat läsnä Jeesuksessa. Tänäänkin yhtä lähellä ja yhtätodellisesti kuin tuolloin muonaisessa Galileassa; tänään pyhässä sanassa, evankeliumissa vastaaoettavissa elämän perustaksi...ravinnoksi, joka ruokkii, kantaa - lahjoittaa ikuinsen elämän.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle