Saarna Alajärven kirkossa 4
paast.ajan
2 vk ev. Joh.6:24-35 Elämän leipä
Paaston aikana, jonka
keskellä nyt kirkollisessa vuodessa olemme,
meitä kehotetaan tutkimaan itseämme, Jumala
suhdettamme, hengellistä elämäämme ja koko
elämäämme näkökulmasta: Mitä Jeesus, Hänen
elämänsä ja ylösnousemuksensa minulle
merkitsevät. Ovatko ne vain asioita, jotka olen
moneen kertaan kuullut vai ovat nuo
ristintapahtumat koko elämäni ja olemassaoloni
perusta ja lähtökohta?
Tämän päivä tekstit kertovat, että Jeesus on
elämän leipä. Siis: Keskellä paastonaikaa
puhutaan leivästä. Jos nyt todella olisimme
paastonneet viikon tai kaksi ja sitten
puhuttaisiin leivästä se merkitsisi...ehkä
ärsyttäisi, mutta olisi todella jotenkin
toiselta tuntuvaa kuin kylläisenä kuunnella
puhetta leivästä.
Tällä kohtaa tekee mieli hypätä vähän
tekstistä sivuun ja miettiä, mitä se meidän
luterilaisten tai meidän suomalaisten
kirkkouskovaisten ja laajemminkin kansamme paasto
on. On niitä - ja ehkä vuosi vuodelta yhä
enemmän - jotka paastonaikana aivan todellisesti
keventävät ruokavaliotaan, jättävät lihan ja
rasvan pois, luopuvat ylimääräisistä
herkuista...jotkut paastoavat päivä tai viikon,
monilla kyse näin tehdessä ei ensisijaisesti
ole uskonnollisesta asiasta vaan enempi terveys
ja elämänfilosofia kysymyksestä. Ravintopaasto
on meille melko tuntematon...kuitenkin raamatun
kielessä se on arvokkaalla ja kunniakkaalla
paikalla, rukouksen vieressä...
Paaston aika jatkuu...entä jos sinä tai minä
edes jossakin määrin kokeiltaisiin paastoa.
Enempi, kuin näitä aivan konkreettisia ruokaan
liittyviä paastoasioita, kirkossa puhutaan
paastosta sosiaalisésta ja eettisestä
näkökulmasta: Mm. yhteisvastuukeräys on
paastonaikana: kehoitus antaa omastaan niiden
hyväksi, joilla ei ole nousee VT:n profeettojen
puheesta oikeanlaisesta paastosta...se on
itsekkäästä elämäntavasta luopumista ja
kärsivien näkemistä ja auttamista.
Siis kaikenkaikkiiaan: Paastossa on meille
runsaasti ja monenlaista kotiläksyä!
Mutta tekstiin: Jeesus on elämän leipä, näin
Hän itse itsestään ilmoittaa.
Juutalainen ateria ei tuohon aikaan
sisältänytkään juuri muuta kuin leipää...se
oli aterian keskeinen osa...jokaisella
ruokailijalla oli leipäpala, jota kastettiin
mauste tai rasvakulhoon ja syötiin. Vieläkin
tämä on tyypillinen ateria monin paikoin
ympäri maailmaa. Meillähän leipä on vain
pieni osa ateiaa tai välipala varsinaista ruokaa
odotellessa. Itämainen kansa ymmärsi sanan -
minä olen elämän leipä: Hän on kaikki
kaikessa: Ravinto - elämän edellytys! Jos
ravinto puuttuu ei auta vaikka olisi mitä muuta
tahansa kuolema tulisi kuitenkin.
Tekstimme viesti on: Ihmisellä ei ole elämää
ilman Jeesusta. Usko ja kristillisyys ei näin
ollen ole vain jokin lisä, mauste tai harrastus
elämässä, vaan elämä itse, sen perustus ja
keskeisin sisältö. Jeesus sanoo
itsestään:"Minä olen tie, totuus ja
elämä." Tie pelastukseen, totuus
todellissuuden syvimmästä olemuksesta, elämä
todellisesti - ei siis vain ikääkuin
vertauskuvallisesti. Jeesus ja usko Häneen ei
siis ole vaihtoehto monien muiden vaihtoehtojen
rinnalla, vaan Hän on elinehto.
Tekstimme kuvaa, miten kansa kulki kun
nälkäinen lauma Jeesuksen perässä...mutta
mitä ravintoa etsimässä...helppoa
ravintoa...jokapäiväisen nälän, ajallisen
nälän poistamiseen. Ehkä haettiin myös
sielulliseen nälkään tyydytykseksi
sensaatioita, sensaation perään. Pyhyyden
(=huikean ja yliaistillisen) kokemisen tarve
ahmii korvikkeeksi sensaatiomaisia lööppejä
iltapäivälehdistä...mahtavia
juoruja...saippuaoopperoita ja kuvittelee, että
niissä saatu rajattomuus ja unelmien
täyttyminen riittää. Voi miten vähään me
tyydymme.
Jeesus oli juuri ruokkinut 5000
miestä...ihmeravinnolla, kuin tyhjästä...kansa
halusi lisää ihmeravintoa, päästäkseen
jokapäiväisen elatuksen murkeista. Tällaista
käyttöä aikamme ihminen nytkin antaisi uskolle
ja kirkolle. Tunteiden tasapainottamisautomaatti
tai sosiaalinen huoltolaitos joka huolehtii
vähimmille jääneistä...köyhistä,
syrjäytyneistä...Kirkon sosiaalinen toiminta on
korkealle arvostettua myös yhteiskunnan
taholta...lehdet ja tiedotusvälineet huomioivat
ja kiittävät. Tämä on toki
tehtävämme...näin Jeesuskin teki, Hän auttoi.
Mutta uskoon tulee katsoa syvemmälle. Miksi
kirkko tai kristitty tekee näitä hyviä
töitä. Ei huvikseen tai pr. mielessä, vaan
koska rakkaus panee tekemään...Se on
ihme...suurella iillä. Ei tästä maailmasta,
vaan Jumalalta tähän todellisuuteen.
Jeesuksen tunnusteot olivat väläyksiä tuosta
toisesta, suuremmasta mailmasta: Ne tähtäsivät
syvemmälle kuin erämaassa yllättäneen nälän
nopeaan poistamiseen ihmeravinnolla. Kansa oli
nähnyt tunnusteot, mutta jäänyt silti
näkemättä: Nähdään ajallinen todellisuus,
mutta syvempi...elämän leipä jää
näkemättä. Se ruoka , joka pysyy hammaa
iankaikkiseen ja jonka Ihmisen Poika toi...jäi
vastaanottamatta.
Kaikki elämän edellytykset: Riittävästi ja
yltäkylläisesti...tässä ajassa ja siinä
tulevassa olivat ja ovat läsnä Jeesuksessa.
Tänäänkin yhtä lähellä ja yhtätodellisesti
kuin tuolloin muonaisessa Galileassa; tänään
pyhässä sanassa, evankeliumissa
vastaaoettavissa elämän
perustaksi...ravinnoksi, joka ruokkii, kantaa -
lahjoittaa ikuinsen elämän.
Paluu saarnavalikkoon
Paluu etusivulle