Tällä vuosisadalla on hengelliseen kieleemme tullut sana maallistua. Sanalla tarkoitetaan sitä, että pikku hiljaa uskonto on menettänyt asemiaan ihmisten elämää ja käyttäytymistä ohjailevana voimana. Tilalle on tulleet kuten ajatellaan ihmisen omat valinnat. Vai ovatko? Onko ihminen vapaa valitemaan? Väitän, että ei. Se millaisia valintoja elämässämme teemme riippuu siitä, mitä elämältämme odotamme ja kuinka kuvittelemme parhaiten näiden odotusten tulevan täyttymään. Valintamme pohjautuu "elämänkatsomukseemme". Odotuksiamme muokaamaan on masinoitunut aivan julkisesti mm.mainonta. Tiedotusvälineiden tarkoitus on vaikuttaa. Emme siis milloinkaan ole täysin vapaat päättämään, vaan ehkä korkeintaan vapaat harkitsemaan erilaisten vaihtoehtojen välillä. Toisaalta myös tässä monet asiat sitovat meidän valintojamme: Oma sokeus, ympäristön odotukset...yleinen tuulen suunta...
Taannoinen vertaus ihmisestä sopulina, joka ryntää lauman mukana vauhdilla samaan suuntaa senkummenmin ajattelematta mihin ollaan menossa, on hyvin kuvaava. Kun jokin tutkimus osoitaa, että valittu suunta on väärä, tulos todetaan, mutta matka jatkuu. Ihminen tarkistaa suntaansa vasta kun katastrofi on ovella. Pakon edessä.
Suunta mihin sopulilauma milloinkin ryntää saatta vaikuttaa sattumanvaraiselta, mutta ei kuitenkaan ole sitä. Takana on jokin filosofia: milloin se on sokea rahan tai oman edun tavoittelu, milloin uusi kiehtova aate...milloin jokin muotivillitys.
Raamattu muistuttaa, että elämä on Jumalalta. Olemme sen käytöstä vastuussa Hänelle. Moneen kertaan tämä väite on naurettu ulos tai jopa kielletty, mutta uudelleen ja uudelleen se on niin yksilön elämässä kuin kokonaisten kansakuntien vaiheissa murtautunut esiin ja alkanut uudistaa niin moraalia kuin koko sielunmaisemaakin. Olisiko jälleen tälläisen uudistumisen aika. Tarve uudistumiselle on huutava. Uudelleen ja uudelleen toistetaan: Pallo on hukassa. Missä ovat tienviitat, vahva johtaja...uusi moraali...aatteet.
Seurakunta rukoilee herätystä. Se tarkoittaa toivetta, että
rakkaus saisi tilaa ihmisten välisissä suhteissa. Sitä,
että meidän valintojamme johtaisi, jokin muu kuin hetkellisen
onnen tai oman edun tavoittelun näkökulma. Että se mielenlaatu,
joka Jeesuksella oli voisi saada tilaa tässä maailmassa. Kaikki
tämä voi vaikuttaa paluulta vanhaan, menneisiin ja näin
lopullisesti taaksejääneisiin aikuihin. Mutta näin ei uskon
näkökulmasta katsoen ole. Kristus on edessä. Tulevaisuus
on edessä. Raamatun keskeinen näköala on:"Vanha on kadonnut,
katso uusi on sijaan tullut". Nyt on kevään aika. Tosi kevään.
Sinun elämässäsi?