Tänään meidän silmiemme eteen tuodaan köyhä, sokea mies Jerikosta. Päivästä toiseen hän oli istunut vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella koura ojennettuna eteenpäin toivossa, että joku antaisi lantin pari. Hänen koko elämisen toivonsa oli toisten armeliaisuuden varassa. Mitään sosiaalista eläkejärjestelmää ei siinä mielessä kuin me ajattelemme ollut. Tämän miehen kohtalotovereita löytyy ympäri maailmaa. Vastikään alkanut yhteisvastuukeräys tahtoo osaltaan olla edes hiukan joidenkin hätää lievittämässä. Todellisuus maailmassamme on että köyhyys ja kurjuus tosiasiallisesti lisääntyy. Kaduilla huutajia on paljon. Tiedotusvälineitä seuraamalla meille ei tämä jää epäselväksi. On niitä, jotka huutavat mellakoissa ja mielenosoituksissa paremman ja oikeiúdenmukaisemman elämän puolesta. On niitä, jotka huutavat kaduilla omaa syvää elämän tuskaa. Särkevät silmittömästi...on väkivaltaista huutoa...on hätä huutoa niin monin eri tavoin. Kaupunkin kadut kertovat maailmassamme ei todellakaan ole kaikki kunnosssa ja lähes kaikki asiantuntijat ennakoivat - pahempaa kohti ollaan menossa: Väkivalta, rikollisuus, alkoholi ja huumeongelmat, epätasa-arvo, syrjäytyneisyys...nuorten pahoinvointi jne kaikki lisääntyy. Sitä hyvää mikä on vaivalla saatu rakennettua puretaan, kun täytyy pärjätä niin kuin perustellaan tadouden markkinoilla...ei ole varaa antaa mitään ilmaiseksi, kun muutkaan eivät anna. Jos annamme kilpailukyky markkinoilla heikkenee ja joku toinen vie sen hyvän, mitä me olimme havitelleet. Näitä sanotaan talouden realiteeteiksi , kylmiksi tosiasioiksi. Niin näin on: Mutta onko se oikein? Raamatun ennustukset siitä, että mammona ottaa vallan ja toisaalta että laittomuus pääsee valtaan ovat totisinta totta ns. globalisoituvassa maailmassamme.
Jerikon sokea kerjäläinen ei pohtinut koko maailman ongelmia. Hänellä oli tarpeeksi tuskaa omassa kurjuudessaan.
Jeesus oli matkalla Jerusalemiin. Raskain ajatuksin. Hän tiesi, että siellä Hänet otetaan kiinni. Pilkataan ja kidutetaan ja naulittaan ristille kuolemaan. Tekstimme kertoo, miten Jeesus selvästi ilmoittaa (tässä jo 3:tta kertaa) opetuslapsilleen, mitä Jerusalemissa tulee kohta tapahtumaan. Luukas kertoo:"Opetuslapset eivät ymmärtäneet Hänen sanoistaan mitään." Mikseivät: Heidän ajatuksensa Messiaasta olivat niin kertakaikkiaan toisenlaiset - heidänkin. He odottivat Messiasta, joka ottaa kunniakkaasti vallan. Kokoajan he olivat nähneet todisteita Jeesuksen suuruudesta. Kuulleet hänen mahtavia puheitaan. Nähneet toinen toistaan valtavempia ihmeitä. He olivat olleet todistajina, miten yksi ja toinen VT:n profetia oli käynyt toteen: Rampoja oli noussut kävelemään, jopa luonnon voimia tuo Jeesus oli heidän nähtensä hallinnut. Ei heidän järjeensä yksinkertaisesti sopinut, että joku saisi tuolle täydellisen mahtavalle Jeesukselle mitään. Jos vaikka hän olikin vihjaillut kärsimisestä ja alentamisesta ei sellainen puhe ollut mitenkään voinut mennä perille. Opetuslasten mielestä oltiin matkalla kohti Kristus kuninkaan kruunajaisia...linja näytti päivän selvältä. Ja niinhän - me tiedämme - oltiinkin. Mutta ne kruunajaiset olivatkin sellaiset kuin Taivaallinen Isä oli suunnitellut, eivät sellaiset kuin ihmisjärki oli hahmottelemassa.
Opetuslasten ymmärtämättömyyttä vastaan asettuu
nyt tuo Jerikon sokea. Hän huutaa ja kun toiset kehoittamat
vaikenemaan hän huuttaa entistä kovempaa:"Daavidin Poika armahda
minua:" Näkevät yrittivät hänet vaientaa, mutta
miehellä oli asiaa:"Daavidin Poika armahda minua". Näkevät
eivät nähneet eivätkä ymmärtäneet sokea näki...hän
näki tässä on minun mahdollisuuteni:"Daavidin Poika armahda
minua:"
Hän oli kuullut Jeesuksesta. Kuullut huhuja hän oli
parantanut monia...armahda myös minua. Hän ei paljoa pohtinut
mitä kirjoitukset Messiaasta mahdollisesti sanovat, ei edes onko sopivaa
kadulla merkkihenkilön lähestyessä huutaa täyttä
kurkkua... Ei tuollaisilla asioilla ollut hänelle mitään
merkitystä. Koko olemus huusi: Nyt Jeesus on tässä.
Nyt on minun tilaisuuteni. Eikö tuo sokea ollut siinä se
tosi näkijä. Eikö juuri hän ymmärtänyt
kaiken oleellisen: Jeesus on lähellä: tätä
tilaisuutta en saa antaa mennä ohi. Mitä siitä, jos
munaan itseni, mitä siitä, jos yrittävät minua vaientaa:
Minä huudan"Jeesus Daavidin Poika armahda minua.
Silloin Jeesus sanoi hänelle:"Saat näkösi. Uskosi on parantanut sinut." Ja Luukas kirjoittaa:"Siinä samassa mies sai näkönsä, ja lähti seuraamaan Jeesusta ylistäen Jumalaa.
Vielä tuli aika jolloin sama ylistys tarttui yhtä aitona myös opetuslapsiin. Se oli silloin kun heidän silmänsä avautuivat. Se tapahtui, kun he kohtasivat ylösnouseen Jeesuksen. Silloin he tajusivat, mitä oli tarkoittanut se puhe uhrikuolemasta...Kunnian kuninkaan alennustiestä. Se viestitti heille Jumalan Poika tuli osalliseksi kaikkeen kärsimykseen ja kipuun, jopa kuolemaan.
Hän Kristus ei rakasta vain sieluja taivaaseen vaan on johtamassa ihmisiä pois heidän maanpäällisistä helveteistään...niin henkisistä kuin ruumiillisistakin. Hän tahtoo olla vapauttamassa ihmistä niin ajallisesta ruumiinvammasta kuin sielun iankaikkisesta vahingostakin. Kohdattuaan Kristuksen sokea näkee kulkea ja hän "Näkee" parhaaksi kulkea Kristuksen seurassa.
Ystävä. Joko ymmärrät, missä on sinun elämäsi paras. Joko me ymmärrämme missä on koko maailmamme paras. Se on Jeesuksen Kristuksen seuraamisessa.