• Riemuvuosi 2000- toivon vuosi
      Kynttilänpäivä ev. Joh.12:35-36

      Ensi sunnuntai on kynttilänpäivä. Pimein vuodenaika alkaa olla ohitse. Vanha kansa sanoi: Kevättä kyntteliltä. Toivottavasti meidän sisäinen mailmamme saa myös osansa lisääntyvästä valosta.

      Katolissa maissa kynttilänpäivänä tuodaan vuoden aikana seurakunnallisessa toiminnassa käytettävät kynttilät kirkoon siunattaviksi. Myös me luterilaiset vietämme kynttilänpäivää, jonka tekstit kertovat siitä valosta, joka Kristuksessa Jeesuksessa tuli maailmaan. Toivosta pimeydessä valtavalle kansalle. Kynttilän sympoliikka kirkossa on hyvin rikas: Kynttilän liekki muistuttaa Pyhästä Hengestä, valo Kristuksesta, kohoava savu kertoo rukouksista, jotka kohoavat ylös kohti Jumalaa. Näillä vertauskuvilla tahdotaan ilmaista näkymätöntä todellisuutta.

      Nyt uuden vuosituhannen alkaessa on monissa tiedotusvälineiden keskusteluohjelmissa pohdittu mahtaako alkaneesta vuosisadasta tulla valoisampi kuin edellinen maailmansotineen ja muine kauheuksineen oli. On syytä olettaa, että tekninen kehitys menee jatkossakin vauhdilla eteenpäin: Monet sairaudet kyetään hoitamaan entistä paremmin, ihmisen elämä saa yhä enemmän helpotusta teknisen kehityksen ja tietämisen avulla. Tämä kehityssuunta kohti yhä parempaa maailmaa jatkuu. Olemmeko siis hyvän tulevaisuuden keväässä? Valitettavasti emme!

      Synkkiä, mustia pilviä liikkuu massoittain maailmamme yllä. Saastuminen lisääntyy. Toimet rajata päästöjä ovat riittämättömät ja niin luonto vastaa yhä lisääntyvine luonnonmullistuksineen. Seuraa pahoja nälkäkatastrofeja, kun satoja ei saadakaan korjatuiksi. Eriarvoisuus rikkaiden ja köyhien ihmisten ja kansakuntien välillä syvenee. Rikollisuus ja sitäkautta pelko lisääntyy yhä jne...jne. Tätä maalailua voisi jatkaa vaikka miten pitkään. Miksi näin? Mikseivät nuo kauniit hyvät asiat voi olla ne jotka vain toteutuvat ja pahat jäisivät toteutumatta. Miksi? Vastaus on se vanha: Synti! Se saa aikaan itsekkyyttä, välinpitämättömyyttä....tuhoavia valintoja rakentavien sijaan.

      Toivo on kuin pieni kynttilänliekki: Mutta se on ja se kestää. Toivon lähde on Jeesus Kristus, joka tuli tehdäkseen tyhjäksi sielunvihollisen teot. Golgatalla se on jo tapahtunut. Paha käy viivytystaistelua, mutta tosiasiaassa se on jo lyöty. Voitto on Kristuksen. Siksi kristillinen kirkko viettää käikkialla maailmassa riemuvuotta - toivonvuotta 2000 ja julistaa kevät on tulossa. Se kevät on totta kaikkialla siellä, missä Kristus saa astua sydämemme epätoivoon ja pimeyteen ja vakuuttaa, et ole yksin - sinulla on Herra, joka tietää ja joka on kanssasi ja kantaa tuleviin aikoihin.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle