• Saarna Alajärven kirkossa 12.12.1999 3.adv.sunn. 2 vk ev. Matt.11:11-19 Valmistakaa Herralle tie ________________________________________________________________

      Joulun valmistelut ovat parin seuraavan viikon aikana kiivaimmillaan. Lahjoja ostetaan. Ruokia valmistetaan. Siivotaan ja - odotetaan. Sana joulu vilisee lehdissä, muissa tiedotusvälineissä ja ihmisten välisissä keskusteluissa tavan takaa. Tämä on valmistautumista.

      Valmistakaa on myös kehotussana tämän 3:nnen adventtisunnuntain otsikossa. Valmistakaa. Mutta mitä? Otsikko kuuluu:"Valmistakaa Herralle tie". Se on jotakin enemmän kuin vain huolehtiminen siitä, että kaikki jouluvalmistelut saadaan ajoissa ja asianmukaisesti tehtyä. Uskon, että me, jotka tänään olemme tänne kirkkoon kokoontuneet tiedämme tämän. Me tahdomme, että Jeesus Kristus itse olisi tämänkin Jumalanpalveluksen kautta valmistamassa meidän sydäntämme oikealla tavalla joulua viettämään. Tämän rukouksen hän kuulee ja siihen Hän vastaa.

      Tänään meitä - kristillinen seurakunta - kutsutaan myös Hänen (Jeesus) ja Johannes Kastajan työtovereiksi valmistamaan Kristukselle tietä toistenkin sydämiin. Se on, että osaisimme omassa elämässämme olla antamassa lähipiirillemme "sitä parasta joululahjaa": Jeesuksen Kristuksen tuoksua - tuntemista...hänen rakkauttaan.

      Ei liene väärin olettaa, että kyllä joulu jo olemassaolonsa kautta väkisin pakottaa ihmistä maistelemaan sanaa Jeesus. Halusi tai ei sanoma seimenlapsesta ympäröi suomalaisenkin joulunviettäjän monella tavalla. Ja jouluna erityisen moni myös haluaa, että myös Jeesus sanomaa ainakin kerran käydään kuulemassa: Tänään kauneimmat joululaulut. Myöhemmin jouluaaton hartaushetket ja joulukirkko täyttävät kirkot kaikkialla Suomessa.

      Miten saada tuo hetkellinen herkistyminen ja myönteisyys syvemmälle. Sydämeen saakka. Tämä on julistajan kysymys näihin arvokkaisiin hetkiin valmistautessa. Suureen tilanteeseen valmistautuessa nousee mieleen monenlaista neuvottomuuden tunnetta: Rukous: kumpa osaisin puhua kohtikäyvemmin ...kovemmin tai rakkaudellisemmin...Kumpa olisin innostavampi tai iloisempi luonne...Kumpa Pyhä Henki tulisi avuksi.

      Kuin vastauksena näihin ajatuksiin tulee päivän tekstin sana: Julisti niin tai näin. Oli persoonaltaan se tai tuo - kaikille ei kelpaa - ei mikään. Onko ollut suurempaa herätyssaarnaajaa kuin Johannes Kastaja: Häneltä ei puuttunut uskallusta sanoa mahtimiehellekin suoraan niin kuin asia oli. Hän osasi pistää kipeään kohtaan toisen omassatunnossa. Pelästyttää tulevalla tuomiolla. Ei puuttunut saarnasta yhtyiskunnallista ulottuvuutta eikä saarnaajalta huomiotaherättävää askeettista elämäntapaa.
      Tai toiselta puolen: Onko ollut ihmisläheisempää julistajaa ja opettajaa kuin meidän Herramme itse: Mikä lohduksen syvyys, hellyys, rakkaus, muodollisuuksista vapaus...samalla älyn terävyys, psykologinen nerous, terapeuttinen lämpö.
      Eikä näillä mihillä ollut vain sanoja, vaan myös tekoja. Nykyviä tuloksia puheista. Syntejä tunnustettiin, "Jerusalem, Juudea ja koko Jordanin ympäristö" riensi kuulemaan. Kansa kysyi Johannekselta:"Mitä meidän pitää tekemän?" Sokeat näkivät, kuurot kuulivat, rammat hyppelivät, pitaliset puhdistuivat, kuolleitakin herätettiin...

      Mikä oli tulos tämän aisaparin työstä? Kumpaankin luokkaannuttiin!

      Näin näyttää olevan vieläkin. Uskonnollista liikehdintää on nytkin. Monista maljoista maistellaan, mutta varsinainen lähde kierretään kaukaa. Jeesusta siedetään soveltuvin osin, mutta maailman pelastajana ja henkilökohtaisena Vapahtajana Häneen luokkaannutaan. Hänen syntymäjuhlansa saa aikaan melkoisen melskeen, mutta Jeesus itse jää hämärään ja torjutuksi; sanoma taivaasta typistyy mekaaniseksi tonttumusiikiksi tavarataloissa.

      Läpi historian on kokemus ollut se, ettei mikään ole kyllin hyvää kaikkein vaativimmaalle maulle. Ollaan kuin kiukuttelevat lapset. Ei miellytä hääleikki. Ei miellytä hautajaisleikki. Jos ihminen ei tahdo ottaa totuutta vastaan niin mikään totuus ei pure. Ihminen kyllä aina keksii syyn tahtoessaan torjua Jumalan. Suurille joukoille ei kelpaa evankelisuus, ei viidesläisyys, ei lestadiolaisuus. Ei todellisuudessa myöskään - muuten suosiollisia asenteita nostavat karismaattisuus tai ortodoksisuus. Milloin kirkko on liian uudistushaluinen, milloin konservatiivinen. Syitä löytyy!

      Jeesuksen kertoma - isä Aabrahamin vastaus tuonelan vaivoissa kärsivälle rikkaalle miehelle on tässäkin mielessä järkyttävä. Eikö sieltä "Aabrahamin helmasta" takaisin tähän elämään takaisin lähetetty köyhä Lasarus olisi todellakin ollut parannukseen pakottava ilmestys rikkaan miehen viidelle veljelle? "Heillä on Mooses ja profeetat", sanoi isä Aabraham - siis tavanmukainen uskontohuolto: Ympärileikkaus, opetus, synagogat ja temppelipalvelus. Tämän piti riittää ja kelvata: "Jos he eivät kuule Moosesta ja profeettoja, niin he eivät usko, vaikka joku kuolleistakin nousisi ylös".


      Tekstimme liittyy Matteuksella jaksoon, jossa kysymys Jeesuksen henkilöstä oli voimakkaasti herännyt ja jossa seurataan eri tahojen reaktioita Jeesuksen toimintaan. Kokonaiset kaupungit käänsivät selkänsä Hänelle. Fariseukset ja kirjanoppineet alkoivat miettiä Hänen surmaamistaan, ja myös Johannes Kastaja alkaa vankilasita käsin ihmetellä kuka Jeesus on?

      Vastatuaan Johanneksen kysymykseen ja osoitettuaan olevansa Messias: Se tuleva. Jeesus alkaa puhua Johanneksesta ja hänen tehtävästään. Sekä aikalaistensa tavasta ottaa vastaan niin Johanneksen kuin Jeesuksenkin todistus.

      Ennustukset olivat toteutumassa Jumala oli näyttämässä voimansa ja rakkautensa. Näin tänäänkin. Pieni ihminen pelkää tulevaisuutta. On monia paineiden ja ahdistusten keskellä, vailla pohjaa, jolla seistä. Tuskaillan ja etsitään mitä moninaisimmin keinoin turvallisuutta ja tarkoitusta elämälle. Etsitään, mutta tahdotanko todella löytää?
      Kyllä ihmisille on tuttua kristillinen todistus Jeesuksen voimasta ja kaikkivallasta, mutta sen varaan ei uskalleta heittäytyä ja antautua.

      Kuinka osuva onkaan tämä Jeesuksen kuva lapsista, jotka yrittävät leikkiä, mutta jotka eivät kuitenkaan tosissaan osallistu mihinkään.
      Ihminen on usein vain sivustakatsoja. Leikitään elämää, muttei eletä. Joulunakin usein vain leikitään joulua/juhlaa - harva osallistuu (omistaa) siihen sydämellä.

      Valmistakaa tie Herralle. Tässä ystävät tehtävämme! Myöskään meitä ei ole tarkoitettu hengelisen sanoman sivustaseuraajiksi, vaan todella työhön:"Valmistakaa!" Ei ole pienintäkään syytä vaipua epätoivoon. Kristus on voittaja. Hänellä on kaikkivalta taivaassa ja maan päällä. Tästä sanasta me saamme elää ja tässä on meille viesti vietäväksi eteenpäin.

      Valmistakaa tie Herralle! Vaikka emme pysty kantamaan Kristusta perille kenenkään elämään, meille annetaan tehtävä tehdä tietä. Vaikka emme pysty uskoa synnyttämään, meitä kutsutaan tekemään uskominen ihmisille helpommaksi. Varsinainen tekijä Pyhä Henki, tahtoo meidät työrukkasekseen. Niinpä Johannes jo sillä, että piti tiukasti kiinni omastatunnosta ja Jumalan laista tasoitti tietä parannuksenteolle, oli valmistamassa tietä Vapahtajalle.
      Tien valmistamiseen voi kuulua ennakkoluulojen romuttamista, toivottomuuden ta rakkaudettomuuden muurin purkamista sanoin ja teon, seurakunnan työmuotojen kehittämistä ja mukana elämistä, seurakunnan yhteyteen auttamista jne...

      Siinä luotamuksessa saamme toimia, että Jeesus tulee yhä uudelleen keskellemme sanassaan, kasteessa ja ehtoollisessa...ihmisissään ja kirkossa.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle