• Puhe Kitrolla 12.6.2000
      Hengelinen ilta

      Täällä Kitrolla on koettu suuria tunteita. Juhlittu toiveiden täyttymistä. Mestaruuden saavuttamista. On huudettu spontaanisti ylös ponnahtaen, kun oman joukkueen pelaaja on viimeisenä lyöjänä lyönyt rajasta läpi ja ottelu kääntyikin viime hetkellä kotijoukkueen voitoksi.
      Toisaalta on nielty tappion ja pettymyksen karvaita kyyneliä. Se oli niin lähellä -miksi näin piti käydä.

      Ei siinä ole mitään ihmettä, että urheilukentällä tunteet ovat pinnassa ja niitä myös ilmaistaan spontaanisti...koetaan yhteyttä..iloitaan ja surraan yhdessä. Kaikki tämä kuuluu luonnollisena osana urheiluun..siinä yksi sen suosion salaisuus. Ihmiselle tekee hyvää osoittaa suuria tunteita...urheilu antaa sille laillisen, yleisesti hyväksytyn paikan. Joskus fanaattisuus lyö yli niin, että täältäkin on tuomareita jouduttu saattamaan järjestysmiesten turvaamina ulos.

      Tästä nyt alkavasta tilaisuudesta on käyty melkoisesti keskusteluja. On väitelty onko se mitä tulossa on hyvää vai pahaa. Voinko tulla mukaan vai onko turvallisenpaa tyydyttää uteliaisuus näkymättömästi radiosta tilaisuutta seuraten.
      On lyöty leimoja ja lokeroitu: Se on nyt sitä...tai tätä...ajattelu on ollut mustavalkoista..jos et ole puolella olet vastaan tai myös jos et ole vastaan olet puolella...
      Olen itse ihmetellyt miten vähillä tiedoilla jotkut vetävät varmoja johtopäätöksiä suurista asioista.
      On kuultu äärilausuntoja:
      Joko vähän, että vain siellä ja karismaattisissa asioissa Pyhä Henki tekee työtään ja ei sitten todellisuudessa missään muualla tai toinen ääripää..se koko touhu on sielunvihollisesta....
      Mitä tähän voisi sanoa?

      Toisen ääripään "tietäjille" ehkä: On sääli, jos ihmeiden ja tunteiden keräämisestä tulee uskon keskus...ja että vain siellä missä nähdään jotakin poikkeavaa ollaan näkevinnään Hengen toimintaa, muttei missään muualla...Hengen tuuli ei näiden mielestä puhallakaan enää missä tahtoo ja miten tahtoo...Herra ei enää liikukaan hiljaisuudessa, kuten sen koki kerran yllättäen Vanhan testamenti profeetta. Nämä ihmeiden ja kokemusten perässäkulkijat ovat kyllä tosi paljon lähteen äärellä, mutta eivät juo...eivät saa sitä kokemusta, että Kristus sammuttaa janon...Jää kokematta "Kristuksen sisällinen tunto": Armo ja anteeksianto!

      Toinen ääripää taitaa olla jos uskallan sanoa: Sellaista käytännön ateismia: Jumalaan kyllä noin periaatteesta uskotaan, mutta Hänen todellinen voimansa kielletään..ihmeet, karismat...äkkikääntymiset yms. torjutaan tosiasiassa...
      - Ehkä suu sen jotenkin joutuu myöntämään, koska olihan niitä silloin Jeesuksenkin ja apostolien aikana - mutta että nyt...ei!

      Onko näissä asenteissa jotakin tuttua sieltä kaukaa 2000 vuoden takaa: Eikö silloinkin ihmetelty..tultu kaukaakin...väitelty...Hyvä vai paha, oikein vaí väärin.

      Niin onko tämä täällä sitten mitä? Vastaan, että en minä tiedä..- tai tiedän sittenkin: Meidän kristillisen oppimme mukaan Taivaalinen Isä tekee työtään ja seurakunta on siellä, missä evankeliumia puhtaasti saarnataan ja sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan.
      Oikein, puhtaasti - mitä se tarkoittaa: Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että on puhetta siitä uskon keskuksesta: Kristuksesta ja Hänen rististään. Siitä, että tehdään selväksi, että meidän syntisten...joita me jokainen..niin julistajat kuin kuulijat, täällä ja siellä radion ääressä olemme, meidän langenneiden ja lankeavien ainoa mahdollisuus päästä perille taivaseen on siinä, että Jeesus otti ja ottaa meidän syntimme päälleen ja kärsi niiden puolesta ristillä peräti kuoleman.
      Tätä täällä tänään on tarkoitus julistaa.

      Eilen oli helluntai. Ensimmäisenä kristillisenä helluntaina tapahtui sellaista, mikä aiheutti paheksuntaa: Meno oli sellaista, että jotkut arvelivat niiden julistajien olevan -jos ei järjiltään - niin ainakin juovuksissa.
      Me tiedämme raamattua lukeneina mistä oli kysymys: Tapahtui se mitä Jeesus oli luvannut. Tuli Pyhä Henki ja alkoi tapahtua. Pelokkaista, oppimattomista opetuslapsista tuli julistajia, he puhuivat vierailla kielillä, paransivat sairaita..julistivat rohkeasti ja voimallisti selkeää parannussaarnaa:"teidän on tehtävä parannus...käännyttävä sen Jeesuksen puoleen, jonka he olivat aiemmin ylenkatsoneet ja ristiinnaulinneet...Pietari julisti taivas ei ole kiinni, nyt ei ole tuomion päivä vaan pelatuksen päivä...Joka uskoo Herraa Jeesukseen pelastuu." Tämä on totta tänäänkin. Joka uskoo ja turvauttuu siihen, että Jeesus on minunkin puolestani kuollut hänen kohdallaan tapahtuu ihmeistä suurin: Siirtyminen kuolemasta elämään...kadotuksen alta pelastuksen alle...pimeydestä valoon!

      En tiedä, mitä tulee tänään täällä tapahtumaan, mutta rukoilen, että Pyhä Henki voisi tehdä työtään meidän jokaisen sydämessä, niin, että me emme jäisi vain ihmettelijöiksi tai ulkopuolisiksi, vaan saisimme olla osalliset siitä hoidosta mitä Taivaallinen Isä Henkensä kautta meille tahtoo jakaa. Me julistajat emme ole tärkeitä...meidän tulisi vähetä ja Kristuksen kasvaa...että rakkaus..huolenpito...armo saisi virrata elävänä, virvoittavana ja puhtaana.

      Ensimmäisen helluntain ydin ei ollut hurmos tai kielet...ne olivat vain välineitä...niihin ei pitänyt eikä pidä jäädä, vaan ydin oli - se näkyy Pietarin saarnasta: Ydin oli sinä, että siinä hetkessä oli todella totta ajat sitten annettu lupaus:, kuten nytkin:"Joka huutaa avuksi Herran nimeä, se pelastuu."
      Ydin oli: Jeesus on noussut ylös kuolleista, Hän elää...Pietari todisti..me olemme nähneet Hänet, me olemme todistajia..ydin oli Jeesus elää!
      Ydin oli kutsu:"Antakaa pelastaa itsenne, ettette hukkuisi tämän kieroutuneen sukupolven mukana."

      Tästä tänäkin iltana liikkeelle: Kysymyksestä, mitä minun pitää tehdä että pelastuisin...ja vastauksesta: Usko Herraan Jeesukseen niin sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi.

      Kun Pietari paransi erään ramman ja sitä seurasi melkoinen ihmettely ja kohu. Pietari huomasi sen ja osoitti, että asian ydin ei ollut vielä se paraneminen, vaan:"Tämän nähdessään Pietari alkoi puhua kansalle: Israelilaiset, miksi te tätä ihmettelette? Miksi te tuijotatte meitä, aivankuin me omalla voimallamme tai hurskaudellamme olisimme saaneet tämän miehen kävelemään? Ei - Abrahamin, Iisakin ja Jaakobin Jumala, on korottanut kirkkauteen palvelijansa Jeesuksen, hänet, jonka te luovutitte tuomittavaksi ja kielsitte Pilatuksen edessä, vaikka Pilatus oli päättänyt vapauttaa hänet. Hänet te kielsitte, pyhän ja vanhurskaan ja pyysitte vapaaksi murhamiehen. Te surmasitte elämän ruhtinaan! Mutta Jumala herätti hänet kuolleista; me olemme sen todistajia. Jeesuksen nimi ja usko siihen antoi voimaa tälle miehelle, jonka te näette ja tunnette. Usko, jonka Jeesus antaa, on tehnyt tästä miehestä terveen, niinkuin kaikki näette....Katukaa siis syntejänne, jotta ne pyyhittäisiin pois, kääntykää, jotta Herra antaisi tulla virvoituksen ajan ja lähettäisi Jeesuksen, teille ennalta valitsemansa Voidellun.

      Rukoilemme, että Herra saisi tänään tehdä täällä työtään: Meidän virheistämme, meidän yli- tai alilyönneistämme huolimatta.

      Kitrolla on huudettu monet kerrat:"Juoksu, juoksu...Kunpa huudettaisiin tänäänkin edes hiljaa sydämissä sitä profeetta Joelin ilmaisemaa huutoa:"Mutta jokainen, joka avuksi huutaa Herran nimeä pelastuu. Näin yksinkertaista se on: Jokainen...siis sinä ja minä myös, joka huutaa avuksi Herran nimeä:
      Pelastuu!!!

      Olemme koolla: Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimessä! Herra:"Tapahtukoon Sinun tahtosi!"

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle