1. vk ev. Luuk. 17:11-19
"Kiittämättömyys on
maailman palkka" sanoo vanha sanonta. Se on
totta. Sen sai myös Jeesus kokea. Ensi pyhän
evankeliumissa hän kertoo kymmenestä
spitalisesta miehestä, jotka hän kohtasi ja
paransi. Parantuminen tapahtui heidän
poistuttuaan Jeesuksen luota. Vain yksi heistä
palasi takaisin ja kiitti auttajaansa. Varmasti
myös muut olivat tyytyväisiä, mutta miksi he
eivät palanneet kiittämään? Ehkä siksi,
että nyt terveenä heillä oli muutakin
tekemistä - parempaa? Tai ehkä joku saattoi
pitää parantumistaan sitenkin
"sattumana" (vaikka Jeesus ja pyyntö
häntä kohtaa siihen läheisesti liittyikin).
Eiväthän he tulleet terveeksi juuri kohtaamisen
hetkellä, vaan vähän myöhemmin. Tai eivätkö
vain viitsineet palata takaisin. Mielessä oli
ajatus, jos Jeesus on jo poistunut
paikkakunnalata ja emme edes löydä häntä.
Tulee turha reissu. Syitä riittää.
Yksi palasi takaisin. Samarialainen. Hänelle
tapahtui vielä lisää. Jeesus sanoi:"Nouse
ja mene. Uskosi on pelastanut sinut."
Muutkin tulivat terveiksi, mutta tämä yksi sai
paljon enemmän - pelastui! Hän tuli osalliseksi
ikuisesta elämästä. Muut saivat ajallista
hyvää, terveyden, mutta silti suurin lahja joka
Jeesuksella oli ja on annettavana jäi saamatta.
Mekin odotamme Jeesukselta usein
"vääriä" tai turhan
vähäpätöisiä asioita. On totta, että
suomalaiset osaavat rukoilla. Ainakin
hädässään lähes jokainen huokaa Herran
puoleen. Mutta rukoilijoiden rukoukset taitavat
pääosin koskea näitä ajallisia. Paavali
sanoi:Jos olemme panneet toivomme Jeesukseen vain
tämän puoleisissa asioissa olemme
surkuteltavia." Jeesus voi ja tahtoo antaa
myös ikuisia asioita, mutta me pyytelemme vain
ajallisia. Toki niitäkin saa ja hän kehoittakin
meidän anomaan, mutta ei pidä unohtaa
tärkeintä - ikuisuutta!
Jeesus tahtoisi sanoa meillekin tuon
sana:"Uskosi on sinut pelastanut". Sen
kuuleminen vaatii uudelleen ja uudeelleen Hänen
luokseen tulemista ja tässä hyvässä hoidossa
viipymistä. Tuota sanaa ei kuule maailmassa, sen
kuulee vain siellä missä Häneen uskovat
kokoontuvat. Siellä mieli täyttyy vielä
suuremmalla ilolla ja kiitollisuudella kuin
paraskaan maallinen lahja voi tuoda. Ikuisen
autuuden riemulla. Onko sinulla jo se riemu?