• Ahtisaarna kiirastorstaina 12.4.2001
      1 vk ev. Luuk.22:14-22 (kiiras)

      Huomasitteko mikä sävy ja tunnelma näissä sanoissa oli. Ilon ja täyttymyksen sävy. Jokin, jonka toteutumista oli kauan ja tosissaan odotettu oli täyttymässä. "Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne"; sanoi Jeesus. Pitkä odotus oli päättynyt. Oli toteutumisen aika. Kaikki se mitä Taivaallinen Isä oli Pojalleen tehtäväksi antanut olisi pian täytetty. Oli tapahtumassa Jumalan säädös:"Sillä Ihmisen Poika tosin menee pois, niinkuin säädetty on...."

      Näitä sanoja puhui mies, joka tunsi Jumalansa. Mies, joka tiesi, että Jumala on kaikkivaltias ja, että Hänen tahtonsa täyttäminen on elämän tarkoitus. Kun Jumala on näin säätänyt - minä tottelen...sillä Jumala tietää parhaiten. Hän on rakkaus. Hänessä ei ole vääryyttä. Kaikki tämä kertoo meille täydellisestä uskosta ja luottamuksesta, joka uskaltaa sanoa "kuolema silmien edessä" - tapahtukoon Sinun tahtosi."

      Hetkeä myöhemmin Jeesus oli Getsemanen puutarhassa rukoilemassa. "Isä ota pois minulta tämä malja....älköön kuitenkaan tapahtuko niinkuin minä tahdon, vaan niinkuin Sinä."
      Jumalan tie ei Jeesukselle ollut helppo - on todellisesti totta sana:"Hän oli kaikessa kiusattu niinkuin mekin." Hän tunsi tuskaa ja hikoili verta. Ahdistus oli sietämätön. Kiusaus väistyä Jumalan tahdon tieltä äärettömän kova..."ja kuitenkin:"Tapahtukoon Isä Sinun tahtosi - ei minun..."
      - Kaikessa kiusattu niinkuin mekin - kuitenkin ilman syntiä!"

      Tämä kiirastorstai-ilta on johtamassa meitä, kasteessa Jeesuksen opetuslapseksi liitetty seurakunta, Jeesuksen seuraan yhdessä sen opetuslapsijoukon kanssa, josta evankeliumin sana meille kertoo. Ehtoollinen ei ole vain kerran tapahtunut ateria, vaan Jeesus sanoi."Tehkää se minun muistokseni." Kokoontukaa yhteen, vietäkää ehtoollista,, tehkää se minun muistokseni. Tämä käsky (taikka paremminkin oikeus) opetuslapsille - kaikkien aikojen kristilliselle kirkolle annettiin.

      Ja kun Kristus oli kutsunut koolle pöytävieraansa, opetuslapsensa, siis myös meidät tänään, Hän sanoi ja tämä sana lausutaan julki ennen jokaista ehtoollisen viettoa:"Hän otti leivän, kiitti, mursi ja antoi heille ja sanoi:"Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan. "Samoin myös maljan, aterian jälkeen ja sanoi:"Tämä malja on uusi liitto minun veressäni, joka teidän edestänne vuodatetaan."
      Samoin raamattu kertoo:"Ja Hän otti maljan, kiitti ja sanoi:"Ottakaa tämä ja jakakaa keskenänne, sillä minä sanon teille; tästedes minä en juo viinipuun antia, ennenkuin Jumalan valtakunta tulee."

      Jeesuksen vaellus tässä maailmassa oli päättymässä. Hänen katseensa oli suunnattu tulevaisuuteen - ei vain omaan tulevaisuuteen - vaan myös kristillisen seurakunnan tulevaisuuteen - aina iankaikkisuuteen saakka. Seurakunta sai oikeuden jakaa voitonmaljan keskenään...usein...jatkuvasti! Koko maallisen matkan ajan. Jeesus itse ei täta maljaa enää tuon kiirastorstain jälkeen nauttisi sillä kuten hän sanoo:"Tämä viini tässä maljassa on minun vereni, joka on teidän syntienne sovittamiseksi vuodatettu...jakakaa te se keskenänne...jakakaa te se keskenänne!

      Mutta kerran tulisi vielä päivä, jolloin Hän itse olisi yhdessä omiensa kanssa taas ateriaa nauttimassa. Sinä päivänä on tämän maailman historia päättynyt (Täyttynyt) ja uudet taivaat ja maa luotu ja Jeesus Kristus tarjoaa juhla ateriaa kaikkille omilleen taivaan kirkkaudessa.

      Ehtoollinen perustuu Jeesuksen sovituskuolemaan menneisyydessä/historiassa. Mutta siinä luodaan katse jo tulevaisuuteen. Jumalan valtakunnan tulemiseen. Nykyhetkessä elävä Kristuksen seurakunta nautti ehtoollista "minun muistokseni" eli nauttii siinä Jeesuksen kuoleman hedelmää, sovitusta ja anteeksiantamusta. Ehtoollinen on siis Jeesuksen armon välikappale. Me emme voi järjellämme ymmärtää: Miten leipä ja viini voisivat olla Jeesuksen ruumis ja veri. Kuitenkin Kristus sanoo: Ne ovat! Me emme voi järjellämme myöskään ymmärtää, kuinka ehtoollinen välittää meille armoa ja pelastusta. Mutta vaikka emme voikaan ymmärtää - meidän ei tarvitse jäädä ulkopuolelle. Meille sanotaan:"Ottakaa- ottakaa vastaan...tämä on teidän syntienne sovittamiseksi. Tämä on Luojamme ja lunastajamme sana: Varma lupaus. Varmempi kuin mikään muu asia tässä maailmassa. Syntisi ovat sovitetut. Jumalan pelastusteot ovat sinua varten, luota niihin. Ota ne vastaan. Elä Hänen lapsenaan.

      Siellä missä saadaan kokea rakkautta - antaa ja ottaa vastaan - siellä on ilo. Hämärtyvässä kiirastorstai-illassa lähes 2000 vuotta sitten oli, kaiken tuskan ja murheen läheisyydestä huolimatta rakkauden ja ilon ilmapiiri.
      Voimme aavistella kuin suuri lämpö sisältyy Jeesuksen sanaan:"Minä olen halajamalla halannut syödä tämän pääsiäislampaan teidän kanssanne."

      Tämä illan epistolateksti kertoo ensimmäisten kristillisten seurakuntien elämästä apostolien tekojen mukaan. He viettivät Jeesuksen säätämällä tavalla ehtoollista. Heistä sanotaan:"He mursivat kodeissa leipää ja nauttivat ruokansa riemulla ja sydämen yksinkertaisuudella, kiittäen Jumalaa..." Tässä puhuttiin ehtoollisen viettämisestä. Se oli riemuateria, sillä Jumala oli sovittanut Jeesuksen uhrilla heidän syntinsä, Jeesus oli voittanut kuoleman - ylösnoussut. Nyt he saivat olla koolla Herran pöydässä, jossa Kristus itse jakoi heille armoaan. He odottivat sitä hetkeä, jolloin saavat Kristuksen ja kaiken pyhän seurakunnan kanssa olla koolla sillä taivaallisella pääsiäisaterialla, johon Krsitus oli heidät kutsunut. Ja meidät!

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle