_________________________________________________________________
Meillä oli hyvä leiri. Opimme tuntemaan toinen
toistamme. Meillä oli hauskaa yhdessä. Mieleen
jäi erityisesti...
Myös hiljentymään opimme. Hartaushetkemme
kappelissa ja illanrukoushetket puhuttelivat.
Osasimme olla myös hiljaa ja kuunnella
sydämemme ääntä. Voimme sanoa, että opimme
tuntemaan myös Taivaallista Isää ja Jeesusta
Kristusta. Moni keskustelu pipliksessä antoi
vastauksia elämän suurimpiin kysymyksiin.
Joku sanoikin leiripalautteessaan, että tämä
on ollut elämäni merkittävin aika. Olen
todella oppinut tuntemaan näitä hengellisiä
juttuja. Enää ne eivät ole jotakin kaukaisia
ja pölyttyneitä tarinoita 2000 vuoden takaa,
vaan voimaa elämelle juuri nyt ja juuri minulle.
Suuri aarre oli löytynyt
Suuresta löytäjän ilosta puhui myös Jeesus
tämän päivän evankeliumissa. Kun kadonnut
lammas tai morsiusketjuun kuuluva kultainen
lantti löytyy on syytä todella pitää juhlat
ja iloita. En tiedä kuinka monessa kodissa
tänään juhlitaan konfirmaatiopäivää
syystä, että jo Taivaalisen Isän kadottanut
nuori on löytänyt takaisin tuon elämän
tärkeimmän suhteen. Turvallisuuden ja ilon
todellisen lähteen. Nuoret kertokaa vanhemmille
ja kummeille mitä teille selvisi...vanhemmat
iloitkaa, että nuorenne elämällä on pohja ,
jolle voi yhä myrskyisemmäksi käyvässä
maailmassa rakentaa.
Tästä voisi nyt ajatella, että kaikkiko ne
siellä tulivat uskoon ja millainen
käännytysleiri se on oikein ollut. Toivon
todella, että mahdollisimman moni olisi saanut
tätä taivaasta syttynyttä kipinää
elämäänsä. Jeesus tiesi miten asiat tässä
maailmankaikkeudessa todella ovat. Hän tiesi,
että on täysin totta se mistä koko
rippikouluopetuksemme lähtee:"Elämämme
kallein (se on tärkein) asia on Vapahtajamme
Jeesuksen Kristuksen tunteminen ja Jumalan
lapseksi pääseminen." Jeesus tiesi, että
on taivas ja kadotus...hän tiesi todella, että
myös kuoleman jälkeinen aika ja ikuisuus on
totta. Ja hän tiesi myös miten valtavaan iloon
on aihetta, kun yksikin tämän totuuden omalle
kohdalleen löytää. Siksi hän kertoo myös
siitä ilosta, joka tulvi kun kadonnut löytyi.
On sytä juhlia niin taivaassa kuin
maanpäällä. Pitää todellisia rippijuhlia,
koska Jumala tekee suuria asioita.
Olivatko kaikki siis jo ehtineet kadoksiin.
Eivät toki. On suuri asia, jos jo lapsuudesta
asti saamme elää luottamuksessa Taivaalliseen
Isään. Mutta totta on, että liian moni meistä
joutuu hengellisesti eksyksiin jo varhaisina
vuosinammme. Mutta onneksi etsijä on
liikkeellä. Hän etsii ja Hän löytää.
Löytyivätkö siis kaikki kadonneet. Toivon
niin, mutta tiedämme toki, että kaikkien aika
ei ollut nyt. Kun sanotaan, että Jumala etsii
kadonneita, silloin puhutaan etsiokkoajasta. Se
on aika , jonka tunnistaa siitä, että silloin
uskonasiat alkavat vaivata jopa sellaista, joka
on kuvitellut, että minua nuo jutut eivät
koskaan koske. Etsikkoaika ei nouse meistä ja
meidän tahdostamme, vaan Taivaallisen Isän
hyvvyydestä. Silloin kun Hän synyttää meissä
näitä perimmäisiä asioita koskevia
kysymyksiä Hän myös samalla antaa meille
voiman tulla Hänen omikseen. Tie yhteyteen on
silloin todella auki.
Tätä avaraa kaikille kuuluvaa kutus ja
ilosanomaa, että myös syntisesti elänyt ja
Jumalasta vähät välittänyt saa tulla
Jeesuksen seuraan ja jopa taivaaseen saakka
eivät Jeesuksen ajan julkihurskaat hyväksyneet.
He arvostelivat Jeeusta ja olivat noista avarista
puheista lähes kauhuissaan.
Tuo sama armahtava Jeesus puhuttelee meitä
tänään. Kuka oletkin. Suhteesi Taivaaliseen
Isään ei ole todellakaan yhdentekevä asia.
Kysymys on meidän elämästämme ja
kuolemastamme. Mutta onneksi Isä etsii, odottaa
ja on valmis sulkemaan syliinsä jokaisen, joka
Hänen tykönsä tulee. Käy ystävä
ehtoolliselle: Siinä leivässä ja viinissä
Jeesus lahjoitaa syntiemme anteeksiannon ja
ikuisen elämän lupauksen, jokaiselle joka
näitä elämäänsä kaipaa ja tahtoo ne
vastaanottaa. Olemme siis elämää suurempien
aarteiden äärellä. Iloitsemme, koska meillä
on näin hyvä Jumala, joka ei hahdo
epäonnistunutta käännyttää pois, vaan antaa
sydämeen tosi rauhan ja tosi ilon.