"Ja tapahtui niinä päivinä..." Nämä
sanat ovat kun koodi, josta jokainen tietää mikä alkaa.
Näillä sanoilla evankelista Luukas aloittaa kuvauksensa Beetlehemin
tapahtumista kauan sitten.
Nuo tutut sanat ovat vuosien ja vuosisatojen kuluessa saaneet ympärilleen
vyyhdin näkyjä ja sisältöjä: romantiikkaa,
unelmia, tunnelmia...
Kokemuksen: Olemme kuin eri aikakausien sivustakatojia historiallisessa
näytelmässä. Näytelmässä, joka on juoneltaan
tuttu, mutta silti uudelleen ja uudelleen katsomisen arvoinen: Korkeatasoinen
- jotenkin koskettava.
Toistuvia näytelmiä on toki paljonkin: Joku Nummisuutarit
otetaan yhä uudelleen ja uudelleen teattereiden ohjelmiin tai oopperoita:
Viimeiset kiusaukset, Figaron häät tai Carmen.
Lontoossa on eräs teatteri, jossa on jo 40 vuotta esitetty yhtä
ja samaa Agathe Cristien kirjoittamaa jännitysnäytelmää.
Tähänkö sarjaan kuuluu joulu. Jo kaksituhatta vuotta. Ja sen näytteille pano: Joulukadut, siivous, koristelu, lahjat, joulukuusi, joululaulut, joulukirkko.
Olemmeko me ihmisiä, joille joulu on vain tällainen vuosittain toistuva näytelmä vailla syvempää sisältöä: Jos näin on niin enkelit taivaassa eivät tänään laula riemulaulua kuten ensimmäisenä jouluna vaan suru hymniä meidän tähtemme.
Joulu ei ole näytelmä, vaan se on Jumalan puhetta; Hänen vastauksensa siihen hätään, joka tässä maailmassa on. Hänen vastauksensa siihen, että syyttömiä lapsia surmataan aikuisten sodissa, että ruokaa jossakin kuskataan kaatopaikoille ja ylijäämäviljaa poltetaan, kun toisaalla kokonaisia kansoja on menehtymässä nälkään. Jumalan vastaus ihmisen itsekkyyteen ja välinpitämättömyyteen: Hän ei vain taivaasta jäänyt katsomaan ihmisen hätää ja tuskaa...kärsimystä ja kuolemaan, vaan tuli avuksi.
Minkä tahansa lehden avaamme ja luemme niin ne ovat täynnä
tätä tuskaa. Tai toisaalta kun luemme raamattua...sama
juttu: Sielläkin kuvataan ihmisen pahuutta ja synnin valtaa.
Mutta on siellä muutakin: Läpi koko vanhan testamentin on punaisena
lankana Jumalan lupaus...minä lähetän pelastajan mm. näin
Miikan kirjan 5:ssä luvussa:"Sinä Betlehem, sinä Efrata,
sinä olet pienin Juudan sukukuntien joukossa! Mutta sinun keskuudestasi
nousee Israelille hallitsija. Hänen juurensa ovat muinaisuudessa,
ikiaikojen takana..." Ja toisaalla: Hänen nimensä on IMMANUEL.
Jumala meidän kanssamme.
Jumala ei ole välinpitämätön sille mitä täällä
tapahtuu, vaan tahtoo auttaa: Hänen apunsa on Jeesus Kristus.
Siis kuka? Kuka oli se, joka syntyi 2000 vuotta sitten Betlehemin seimeen? Miten joku Jeesus voi olla näin kaiken kattava ratkaisu kaikkeen? Edetään pala kerrallaan: Aluksi syntymästä;
Miksi Beetlehemissä? Beetlehemissä käytännöllisesti katsoen siksi, että Rooman valtakunnan hallitsija oli määrännyt, että jokaisen tulee henkilökohtaisesti kirjoittautua veroluetteloon sukunsa kantakaupungissa ja Joosefin suvun kantakaupunki oli pieni Betlehem. Näin tämä lapsi ei syntynyt kodissaan Nasaretissa, vaan Betlehemissä. Mutta paitsi tämä puoli asialla oli myös toinen vastaus - miksi? Näin tapahtui koska profeetat olivat Messiaan syntymäpaikaksi ilmoittanet Betlehemin. Itse Jumala oli salatulla tavalla keisarin määräystä apuna käyttäen toteuttamassa lupaustaan Messiaasta.
Miikan kirja sanoi hänestä, paitsi tämän nyt toteutuneen syntymäpaikan, myös hänen todellisen syntyperänsä näin:"Hänen juurensa ovat muinaisuudessa, ikiaikojen takana." Kysymys ei siis profeetan mukaan ole vain 9 kk kannetusta sikiöstä, joka syntyy maailmaan, vaan olennosta joka on ollut ennen aikojen alkua. Jumala siinä syntyi ihmiseksi. Luoja luoduksi.
Evankelista Johannes kirjoittaa omassa jouluevankeliumissaan:"Alussa
oli sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala...Kaikki syntyi
sanan voimalla. Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt
ilman häntä....Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan
maailma oli saanut syntynsä..."
Tällainen lapsi siis makasi Betlehemin tallin oljilla.
Tämä on siis joulun sanoma myös meille. Hän
jonka tahdosta maailma on tai sinä olet: Hänen nimensä
on Jeesus. Siksi joulun sanomalle kukaan ei ole ulkopuolinen.
Mutta miten käytännössä on?
Johannes jatkaa:"Maailmassa hän oli, ja hänen kauttaan maailma
oli saanut syntynsä, mutta se ei tuntenut häntä. Hän
tuli omiensa luo, mutta hänen omansa eivät ottaneet häntä
vastaan."
Näinkö se on nytkin? Puhe joulun todellisesta merkityksestä menee toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Jumala ja hänen rakkautensa pysyy kaukaisena ja vieraana. Niiden asiana ehkä mielestämme, jotka ovat uskonnollisuuteen taipuvaisempia.
Mutta kuinka toisin Jumala tahtoisikaan. Hän rakastaa juuri sinua. Tahtoisi antaa synnit anteeksi juuri sinulle. Tahtoisi johdattaa. Tahtoisi antaa ikuisen elämän. Siksi Hän ei jäänyt vai kaukaa taivaasta huhuilemaan sinua, vaan tuli Jeesuksessa alas, että meillä olisi tie, totuus ja elämä! Että meillä olisi kaikki mitä todella tarvitsemme. Niin ajassa kuin iankaikkisesti.
Ehkä joulun todellinen sanoma ei huku pelkästään
joulukoristeiden, lahjojen ja yleisen jouluhässäkän alle,
vaan myös meidän joulun puhujien vaikeaselkoisuuden alle.
Edellä olen koittanut raamatun profeetoista liikkeelle lähtien
todistella, miten ihmeellisesti Jumala täytti ennalta antamansa lupaukset.
Olen mielestäni puhunut ihan oikein (noin teologisesti), mutta tiedän,
kuka sitä jaksaa kuulla ja seurata...varsinkaan tähän aikaan..lähes
yöllä. Vaikka kuinka selittäisi, perustelisi, osoittaisi
tuskin sillä tavalla kukaan vakuuttuisi.
Joulu ei synny ihmisentekemänä. Tosi joulu on yhä
tänään Jumalan ihme.
Meillä nyt ja jouluevankeliumin paimenilla on paljon yhteistä.
Olemme molemmat yöllä työssä. Arjessa.
Emme osaa odottaa mitään Jumalalta. Uskonasiat ovat melko
kaukaisia...jne...jne...kuvitelkaa paimenten mietteinä tuona yönä
joka oli yksi satojen jo elettyjen kaltainen...pimeys...tähtitaivas
hiljaa yläpuolella...ja yhtäkkiä heidän edessään
seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkausympäröi heidät,
mutta enkeli sanoi heille:"Älkää peljätkö" Minä
ilmoitan teille ilosanoman, suuren ilon koko kansalle. Tänään
on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus,
Herra.