Eräässä Helsingin Sanomien entisen, maineikkaan pilapiirtäjän Karin piiroksessa on kuvattu pääkaupungin joulukatu Aleksi, ihmiset ryntäilevät kauppoihin sisään ja ulos kädet täynnä joululahjapaketteja. Syrjässä seisoo yksinäinen mies. Jeesus. Alla on teksti. Syntymäpäiväsankari juhlissaan.
Olette nähneet tolppamainoksia, jossa lukee Jeesus pelastaa. Erään sellaisen alle oli joku kirjoittanut sanan: Mistä?
Apostoli Paavali tunsi Jeesuksen aluksi vain toisten puheista ja juutalaisten rabbien opetuksista. Hän sai käsityksen Jeesus on vain tavallinen ihminen, joka kuitenkin syystä tai toisesta uskoi itsestään aivan liikaa. Hänen korviinsa kantautui raportteja siitä, miten Jeesus asettui ikäänkuin juutalaisen uskonnon yläpuolelle. Arvosteli jopa sen parhaiden silloisten auktoriteettien opetuksia. Oli kerrottu, että tuo nasaretin Jeesus jopa samaisti itsensä Jumalaan ja esiintyi Hänen poikanaan. Merkillisesti hän sai ihmisjoukot mukaansa. Paavali veti hurskaudessan johtopäätöksen: Jeesusta piti vastustaa: Hänhän lankesi jumalanpilkaan ja villitsi kansaa isien uskontoa vastaan.
Lievästi sanottuna heikoksi jäi oppineen Saulus Tarsolaisen eli Paavalin tuntemus Jeesuksesta. Juutalaisille uskontovereileen hän saattoi kuitenkin sanoa:"Kyllä minä hänet tunnen ja tiedän; villitsijä, jopa lain kumoaja, vaikkei kukaan oikeastaan kykenekään osoittamaan häntä syypääksi syntiin. Kiivaus oikeana pitämänsä asian puolesta pani Paavalin liikkeelle: Kristityt, nuo Jeesuksen seuraajat oli etsittävä ja pantava vastaamaan harhoistaan.
Vai mitä ajattelette niistä kirjanoppineista, jotka suuttuneena sanoivat kansalle, joka oli vakuuttumassa, että Jeesus oli luvattu Messias, koska Hänen opetuksensa on kuin suoraan Jumalan puhetta, niin viisasta, armollista ja oikeudenmukaista ja koska hän oli parantanut lukemattomia sairaita...ja tehnyt muutakin ihmeelistä; tavallinen yksinkertainen kansa alkoi uskoa Häneen pelastajanaan, mutta ylipapit tulivat ja sanoivat halveksien:"ettäkö ole kirjoituksita lukeneet, Messias syntyy profeettojen mukaan Beetlehemissä, tämä on nasaretilainen. Te eksytte, kun, ette tunne kirjoituksia."
Niin kuka eksyy?
Paavalin elämässä koitti vuosia myöhemmin aika, jolloin hän kirjoitti:"Niinpä emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta. Vaikka olisimmekin ennen tuntennet Kristuksen pelkästään inhimilliseltä kannalta, emme enää tunne" (2 Kor. 5:16). Damaskon tiellä tapahtuneen omakohtaisen ylösnousseen Jeesuksen kohtaamisen jälkeen Jeesus ei enää ollut hänelle pelkkä ihminen, saatikka uskonnollinen häirikkö tai surkuteltava nasaretilainen puuseppä. Nyt hän näki Jeesuksen todellisena. Hän on Jumalan poika, koko maailman ainoa toivo; auttaja, pelastaja. Paavalin elämä sai uuden suunnan.
Jeesus on tänäänkin monille tuttu pelkästään
"inhimilleseltä kannalta". Hyvä sekin, mutta raamatun ilmoittamalla
Jeesuksella (ja vain Hänellä) on valta ja voima pelastaa meidät
kadotuksesta ikuiseen elämään. Tai johdattaa elämän
karikoiden keskellä juuri nyt.
Voimme tuntea Jeesuksen herttaisena joulun lapsena - ja jatkaa
näin joulusta jouluun.
Mutta sellaisena se jää vain kuin kiiltokuvaksi ja sinänsä
melko tyhjäksi. Meillä on olemassa mahdollisuus enempäänkin
kuin tuntea Jeesus vain inhimilliseltä kannalta. Meillä on lupa
kohdata Hänet todellisesti. Minun Herranani ja minun Vapahtajanani.
Jospa tänä jouluna todella kuulisimme mitä enkelit paimenille
silloin ja meille nyt ilmoittivat: Syntyi Beetlehemissä..niin
kenen sanoitte syntyneet, kenelle, miksi...ja paimenet sanoivat "Heti Beetlehemiin".os
pitäisi valita Jeesuksen opetuslapsi joukosta oppilas, joka parhaiten
vastaisi omia ajatuksia ja luonnetta niin uskoisin, että hyvin moni
päätyisi Tuomakseen. Tuomaksesta me emme sinänsä
kovin paljon tiedä. Tunnetuin asia hänestä on tämän
päivän evankeliumissa kerrottu epäily: En usko ellen
näe!
Tuomas ei ole mikään varottava esimerkki eikä häntä pidä sellaiseksi kuvata. Jos joku voisi uskoa omasta järjestään ja voimastaan, tilanne olisi ehkä toisin. Silloin olisivat autuaita herkkäuskoiset. Mistään ei kuitenkaan tällaista autúaaksijulistamista löydy. Usko on ihme, joka murtautuu epäilysten lävitse. Uskon alullepanija ei ole ihmisen sisin, vaan Jumalan Pyhä Henki.
Tuomaksen epäily oli aitoa rehellisyyttä järkeen mahdottoman väitteen edessä. Edes ystävien todistelu ja vakuuttelu ei hänelle riittänyt. Varmasti hän halusi uskoa, mutta ei voinut. Raamattu sanoo, etsikää niin te löydätte...kolkuttakaa niin teille avataan...Meidän tulee kysymyksinemme viipyä Kaikkivaltiaan edessä - Hän lupaa löytyy!!! Avataan!!!
Toisaalta Tuomaan epäily tekee uskomisen meille hiukan helpommaksi
- Hän epäili, että meillä olisi hiukan helpompi uskoa.
Epäilyä ei milloinkaan ole puuttunut kristillisestä
seurakunnasta. Tosiasiat ovat varmat ja järkähtämättömät
mutta ihmissydän häilyväinen. Ihminen aaltoilee uskossaan...toisinaan
kaikki tuntuu lujalta ja varmalta...toisinaan taivas peittyy ja ihminen
on uskossaan aivan aallon pohjalla.
Tämä on kenties se tie, jota Jumala näkee tarpeelliseksi
meitä kuljettaa. Jos uskomme olisi aina vahva...kenties lankeaisimme
itsetyytyväisyyteen tai arjen maallinen elämä täyttäisi
kaikki ajatuksemme. Mutta kun meille annetaan laaksoja ja pilvistä...epäilyksiä,
silloin joudumme huutamaan: Herra, Herra älä jätä...tule
lähelle. Se on aitoa tosi rukousta.
Tekstissämme on kaksi ydintä:
Tuomaksen vakuuttuminen epäilystä uskoon; ja Jeesuksen antama
lähetyskäsky ja voima tähän.
Nämä ytimet nivoutuvat yhteen: Kelpaako kuka tahansa
Hänen - Jeesuksen tehtäviin. Sillä tehtävän
jaostahan tässä oli kysymys: Menkää!!!
Entäpäs jos itsekin epäilen - ainakin joskus...Entäpä
jos pelkään...entäpä jos en tiedä näistä
asioista kovin paljon tai tunne raamattua kovin hyvin?
Onko vastuu Jumalan asialla olosta vain kirkon koulutetuilla työntekijöillä...vai
heidän lisäkseen pienellä joukolla ns. aktiiviseurakuntalaisia.
Vastaus on kyllä, mutta ei vain heillä, vaan meidät jokaisen
Kristus itse valtuuttaa asialleen. Julistamaan armahdusta hänen nimessään
ja veressään...kuka tahansa saa toimia toiselle sielunhoitajana
tai rippi-isänä...tai on oikeastaan velvollisuuskin...meillä
on velvollisuus möys kristillisen julistuksen työssä ainakin
kotona kasvatustehtävässämme, mutta kentien Jumala tahtoo
käyttää meitä joskus työpaikalla tai perhetuttujen
keskellä tai jotakin seurakunnassakin. Rakkaus ja armahtavaisuus
on usein Hänen antamiensa tehtävien nimi. Keneltäkään
ei näissä kuitenkaan vaadita enempääkuin annetaan.
Jos meidät lähetetään...lähettäjä itse
vastaa, että meidät myös varustetaan voimalla ja viisaudella.
Tyhjiä astioita Herra on ennenkin ottanut käyttöönsä
ja tehnyt ihmeitä.
Keskeistä ei ole uskon määrä. Tuskin se meissä koskaan riittäisi. Pääasia on se, että Jeesus lähettää koko seurakuntansa. Jopa epäröijä , epäilijä, hiljaisin ja heikoin otetaan matkaan. Kullekin annetaan oma tehtävä. Tuomaan kohdalla aikaa odottaa oli viikko. Monilla meistä on kokemusta vuosien viiveestä. Monesti omat esteet sitovat lähtemästä liikkeelle. Nyt tässä Jumalanpalveluksessa Ylösnoussut puhaltaa meihin kutsun ja voiman. Myöhästyneillekin riittää Pyhää Henkeä!
Lähetystehtävä ei lopulta ole muuta kuin Jeesuksen
oman toiminnan jatkumista. Niinkuin Isä lähetti Hänet,
niin Hänkin lähettää omansa.
Ihmeelistä on Hänen työssään ollessa: Saa
itse enemmän kuin antaa.
Kaiken tälläisen kehoittelun jälkeen tuntuu kuitenkin siltä...eikö meiltä vaadita liikaa...eihän meistä ole. Se on aivan totta. Jos kaikki on meidän varassamme tai vielä enemmän, jos mikään jää meidän varaamme - meistä tuskin on, mutta kaikki, aivan kaikki on Herran varassa.
Kun tämän pyhäpäivän otsikkosanana on ylösnouseen todistajia - tällä ei tarkoiteta vain niitä kahtatoista opetuspasta tai niitä, muita jotka näkivät ylösnousseen - tässä tarkoitetaan meitä jokaista..jotka saadaan joka päivä elää armosta ja Isän rakkaudesta meitä vajavaisia ihmisiä kohtaan. Meille tulee myös sana:"Elä ole epäuskoinen, vaan uskovainen."
Lukittujen ovien takana kokoontui aikanaan kovin alakuloinen seurakunta. Siksi poissaoleva ei olisi jäänyt paljoa paitsi. Mutta joukosta puuttunut Tuomas menetti paljon siksi, että seurakunnan Herra oli heidän keskellään. Kristuksen läsnäolo toi rauhan, osallisuuden Pyhästä Hengestä ja tehtävän.
Erityisesti mainitaan Jeesuksen haavat: Niihin mekin saamme katsoa: Siinä on kaikki: Syntien anteeksiantaminen...rauha ...ilo...