Perheenäiti kysyi toiselta:"Joko joulu on valmis."
Niin - onko joulu valmis.
Täällä kirkossa saamme vastata täydestä sydämestä ON - JOULU ON VALMIS! Se on ollut valmis jo 2000 vuotta. Meillä on aihetta iloita ja viettää joulujuhlaa - Vapahtajamme syntymäjuhlaa.
Ymmärsin toki, että tuo mainittu äiti puhui siitä...onko kaikki juhla valmistelut tehty...vai vieläkö on kiireitä...
Joulun tapahtumaa ja omaa juhlanviettämistämme voisi kuvata, että se on kuin kolminkertainen kehä. Kun heität kiven veteen, veden pinta särkyy ja keskipisteestä loittonee sisäkkäisiä renkaita.
Joulun ulommainenrengas on joulu kaduilla ja kaupoissa. Tämä joulu on näkynyt jo viikkojen ajan. On syntynyt kokonainen jouluteollisuus tyydyttämään kuluttamisen tarpeita. Joulun valot ovat tuikkineet jo viikkoja. Juhlan saapumista ei voi olla huomaamatta.
Keskimmäinen rengas on kotien joulu. Tänään aattona, joulu on astunut kaupoista ja kaduilta koteihin. Kaikki on valmista. Juhla voi alkaa. Sukupolvet ehkä kohtaavat toisensa jouluaterialla...Harvoin käytetystä perheen raamatusta löytyy vielä jouluevankeliumi. Enkelikoristeet ovat paikallaan...kynttilät palavat. Aattoillan ilmapiirissä on latausta. Jotain hengellisestikin herkkää ja vastaanottavaa on läsnä. Olemme ehkä sittenkin kristitty kansa.
Keskimmäinen rengas on - niin mikä - sydämen joulu. Voi kunpa jouluyön hämärtyessä evankeliumi voisi saavuttaa ihmisen sisimmän. Kumpa kivisydämet voisivat sulaa.
Kuinka tosissaan me tarvitsemmekaan Häntä, jolla sanotaan olevan viisauden, voiman, ymmärryksen ja neuvon henki. Häntä joka on rauhanruhtinas, armahtaja...pelastaja...Vapahtaja.
Äsken lukemani raamatun kohta on kirjoitettu lähes 800 vuotta
ennen Jeesuksen syntymää. Profetia kertoi Messiaan odotuksesta.
Jokainen sukupolvi vuorollaan odotti Häntä. Iisain ja Daavidin
kannosta puhkeaa virpi...lause kertoo, että Messias syntyy Iisain
ja Daavidin sukuun. Tuo syntyvä vesa on enemmän kuin ajallinen
kuningas. Hänen ainutlaatuisuutensa on siinä, että
Hänen päällään lepää Herran Henki.
Jo tuo odotus lohdutti kärsivää Jesajaa ja hänen
aikalaisiaan. Jumalallinen viesti vakuutti heille..Jumala ei ole
hylännyt...vielä hän armahtaa ja muistaa...nostaa ja kantaa...toivottomuudessa
on sittenkin toivo.
Kun se sitten vihdoin tapahtui: Viesti Kristuksen syntymästä
oli yllätys kedon paimenille...Miksi, vaikka profeetat olivat kertoneet
ja kertoneet?
Siksi, että he eivät eivät osanneet odottaa, että
Jumala murtautuisi heidän syntisten elämään niin lähelle
ja niin voimallisesti...että aivan heitä varten, heidän
luokseen ja juuri heitä seimelle katsomaan kutsuen.
Profeetan sana tuli todeksi todella niin kuin oli luvattu. Se tuli todeksi tavalliselle, kärsivälle...syntiseksi ja kelvottomaksi itsensä kokevalle kansalle. Se oli tuoreenpi ja armollisempi kuin heistä yksikään uskalsi odottaa.
Moni teitä kirkkovieraista on tänään käynyt
rakkaittenne haudalla sytyttämässä kynttilän..kuten
meillä jouluna on tapana. Oletko tullut ajatelleeksi, että
tuo kynttilän sytytys on syvästi hengellinen tapahtuma.
Niinkuin profeetta Jesaja viestitti...valo, apu on tulossa...hän jopa
sanoi näin:"Niille, jotka auvat kuoleman varjon maassa loistaa kirkkaus".
Aaattona..keskellä juhlaa...hautausmaille ja kirkkoon kokoontuu
maailmassa pistynä ja hajallaan vaeltava, eksyksiin joutunut lauma.
Kuoleman varjon maassa he etsivät tietä ja sytyttävät
itkien ja hiljaisina kynttilänsä rakkaittensa hautakummuille
elämän raskaitten taakkojen painaessa. Pieni lepattava
liekki kuitenkin on viesti jostain paremmasta...lämpimästä..kirkkaasta...todellista
ja lohdullisesta ja ennenmuuta ikuisesta. Odotamme parempaa huomista.
Tästä on kyse kun alamme odotaa "versovaa vesaa..." Eivät turhaan ole isät ja äidit tälläkään paikkakunnalla satoja vuosia kylväneet Jumalan sanaa. Sanassa on kasvun voima ja ihme. Siksi me uskallamme uskoa, että parempaa on edessäpäin...Ehkä jo huomenaamulla aattojuhlakansa saa kuulla:"Älä pelkää. Teille on syntynyt Vapahtaja."