Yhtenä papin vaativimpana tehtävänä pidetään joulusaarnan pitämistä. Syitä lienee ainakin kolme:
Ensinnäkin tehtävä tuntuu poikkeuksellisen tärkeältä siksi, että jouluna saarnan kuulijoina on monia, jotka eivät juuri muulloin ole kristillisen julistuksen piirissä. Tulisi siis yhdessä saarnassa saada kuulija vakuuttuneeksi, että tämä on sekä totta että ehdottoman tärkeää myös juuri hänelle.
Toiseksi saarnaamisen vaikeutta kuvaa se, kun nykysuomen sanakirja antaa sanalle saarna merkitykseksi jotakin tämän tapaista: Nuhde saarna = puhe, jossa moititaan ja ojennetaan. Pitkä, pitkästyttävä...Tällainen määritelmä panee puhujan ahtaalle.
Ja vielä kolmanneksi. Se asia mikä jouluna on kerrottavana on niin mahdottoman suuri ja tärkeä. Suorastaan elinehto jokaisen ihmisen elämälle ja iankaikkisuudelle. Osaako sen olla oikein välittämässä.
Ensimmäisen kristillisen saarnan pitivät taivaan enkelit Beetlehemin
kedolla. Heidän saarnansa oli yksinkertainen ja selkeä
tiedotus; viesti Jumalalta. "Ilmoitamme ilosanoman, teille on syntynyt
Vapahtaja."
Puhe teki vaikutuksen. Kukaan ei käskynyt paimenia tekemään
mitään, mutta he huudahtivat:"Nyt Beetlehemiin." Ei haluttu
odottaa edes aamua, ei mietitty olisiko sopivaa mennä juurisynnyttäneen
äidin luo. Ei mietitty mitään muuta kuin heti matkaan!
Se puhe, jonka jouluna kirkoissa tulisi kaikua ei siis todellakaan saisi olla...kuiva pitkästyttävä...ahdas. Tai mitä niitä sanakirjan määrittelyjä olikaan.
Joulun sanoman uutisarvo on yhä yhtä valtava.
Tänään -ei vain kauan sitten eläneille paimenille
- vaan juuri meille. Meille on syntynyt pelastaja. Itsensä Jumalan
äänen tulisi päästä kuulijan sydämeen saakka.
Ja vaikuttaa siellä ilon, jonka lähtökohta ei ole tästä
maailmasta ja tästä ajasta!
Joulu on Jumalan vastaus kaikkeen siihen mitä tämä maailma kovimmillaan on. Siihen, että tässä maailmassa on pahaa, väkivaltaa, eriarvoisuutta, kovuutta...itkua, sairautta, kyyneleitä, petosta...kaikkea sitä mitä perinteisissä saarnoissa joskus nuhdellen tuodaan esiin...Tällaista tuskan ja kärsimisen luetteloa voisi jatkaa loputtomasti...sinä itse voit ajatella niitä tuskia ja epäoikeudenmukaisuuksia, joita olet kokenut..niitä vääryyksiä, joiden kohteeksi olet joutunut tai myös sitä pahuutta, jonka koet itsessäsi ja jota sitten kenties olet murehtinut tuntien syyllisyytesi. Tällaisena luettelona tämä saarna olisi loputon...Mutta sen vastapainoksi on myös joulun saarna tyhjentymätön; "Teille on syntynyt Vapahtaja!" Se on auttaja, pelastaja! Kristus, Herra! Entinen saa kadota, sillä uusi on tullut tilalle!
Joulu kertoo meille toimivasta, läsnä olevasta Jumalasta, joka ei ole jättänyt ihmistä oman onnensa varaan tai heitteille, vaan tulee lähelle.
Lähelle ketä? Vaikka evankeliumi alkaa maininnalla keisari Augustuksesta ja Syyrian alueen käskynhaltija Kvirinuiksesta, Jumallinen viesti ei tullut noille ylhäisille. Se viesti ei tullut edes Jerusalemissa kaikessa rauhassa nukkuville ylipapeille tai kirjanoppineille, tai muille uskonnolisessa mielessä ensimmäisinä pidetyille ihmisille. Jumalalla oli asiaa tavalliselle kansalle. Paimenille kedolla.
Nämä Beetlehemin paimenet kuuluivat senaikaisen yhteiskunnan kaikkein alimpiin. Paimeniksi ei päästy, vaan jouduttiin.
Beetlehemin kedon paimenista on sanottu, että he olivat paimenia, jotka kaitsivat niitä lampaita, joita sitten käytettiin Jerusalemin temppelissä uhrilampaina. Kaikella todennäköisyydellä paljoa muuta yhteyttä tuolla tavallisella kansalla ei sitten temppeliin ja sen menoihin tainnutkaan olla.
Uskonto oli heille melko kaukainen asia: Asiantuntijoiden, pappien...ja niiden hurskaiden ihmisten, jotka olivat asialle vihkiytyneet.
Miksi enkelit ilmestyivät siis paimenille. Olivathan vaihtoehtoina toki myös kaikki muutkin ihmiset.
Jumala valitsi juuri heidät kertoakseen näin, että Jumalan
valtakunta, joka tuli Jeesuksessa Kriastuksessa tänne kuuluu todella
myös heille, joille muut eivät sitä ja sen aarteita soisi!
Jumalalla on siis asiaa ja kaikkein suurimmalla rakkauden äänellä
myös ja juuri sellaiselle, joka kokee itsensä näissä
kysymyksissä ulkopuoliseksi.
Jumala ei ole välinpitämätön tämän maailman menosta, eikä ihmislapsen tuskasta ja kärsimyksestä. Pitkään hän näyttää ikäänkuin vaikenevan, seuraavan sivusta tapahtumien kulkua, siltä ainakin näyttää: Mitään suurta ihmettä, konkreettista asioiden puuttumista Jumalan taholta tunnutaan saavan odottaa.
Tuskiensa keskellä ihminen joutuu jo kyselemään, missä on Jumala,..miksi hän on niin hiljaa...onko häntä...mitäpä hän tällaisesta välittää...
Nyt on Jumalan vastauksen aika!
Jumala on nähnyt maailman tuskan: Synnin ja syyllisyyden...kovuuden
ja pelot...
Maailma, jonka hän oli luonut niin hyväksi oli tullut täyteen
julmuutta ja kaipausta.
Hän rakasti! Hän ei lakannut rakastamasta ihmistä.
Profeettojen kautta hän oli luvannut, minä tulen ja autan...
Tulen itse ihmiseksi...Profeetta Jesaja kirjoittaa "Sinä Juudean Effata,
et suinkaan ole vähäisen, vaan sinusta on lähtevä hallitsija,
jonka alkuperä on muinaisuudessa.." ja toissalla Profeetta kirjoitta
"katso, neitsyt tulee raskaaksi ja synnyttää pojan..."
Oli Jumala toki toiminut koko ajan ennen jouluakin, profeettojen kautta, yksityisen ihmisen elämässä...mutta hiljaa...pienissä asioissa, mutta myös suurissa kuin taustalla: Verolle pano keisarin mahtikäskyllä ja tämä siksi että Jeesus syntyisi ilmoitetussa paikassa Beetlehemissä...Ja monessa muussa. Kaikessa!
Mutta nyt, Nyt Jumalan rakkauden padot murtuivat: "Tänään teille; huomatkaa keille -teille:niille kedon paimenille, mutta samalla myös niille lukemattomille muille TEILLE, jotka koette itsenne ulkopuoliseksi näissä uskollisissa asioissa, teille, juuri teille on syntynyt pelastaja. Hän on Kristus, Herra..."
Pelastajan syntyminen merkitsee sitä, että Jumala ei tahdo jättää sinua ulkopuoliseksi suhteessa häneen: Sinä kelpaat, koska Jeesus tuli kärsimään ja kuolemaan, että sinun ei tarvitsisi Jumalan edessä jäädä syyllisyyteen ja mahdottomaksi, vaan että sinulla olisi anteeksiantamus ja johdatus.
Jumalan viesti ensimmäisenä jouluna oli niin selvä, että kaikesta tapauskonnollisuudesta vieraantuneet paimenetkin - ensi säikähdyksen mentyä ohi - ymmärsivät evankeliumin tarkoittavan juuri heitä.
Näin saat sinäkin joulun sanoman ymmärtää:
Juuri sinulle siellä auttaja ja elämän antaja syntyi!!!
Siis mekin:"Nyt Beetlehemiin" Se on, nyt lähemmäksi
Jeesusta, nyt ottamaan selvää, kuka hän on, mitä hän
tahtoo minulle antaa. Paimenten matkassa on tilaa.