Mutta jouluevankeliumilla on myös toinen -ja pitää sanoa - vielä tärkeämpi ulottuvuus. Se ei ollut vain eräs tapahtuma tämän maanpäällä, vaan tapahtuma, jossa taivas ja maa kohtasivat. Kohtasivat sillä tavalla, että tuosta kohtaamisesta tulisi pyhyvä!
Kun me haaveilemme tai odotamme todellista hyvää joulua, ehkä ajatuksissamme on toive, että joulumme voisi olla jotakin todella voisiko sanoa ylimaallista...rauhaa, iloa, onnea...jotakin sellaista, jota kenties muistelemme olleen jossakin lapsuutemme ihanassa joulumuistoissa...oliko sitä todella...vai ovatko muistot vain kullanneet ne...en tiedä.
Joka tapauksessa joulun sanoma on todellakin viesti toisesta todellisuudesta...Jumalan maailmasta...siksi kauniit muistojemme tai joululaulujen ihanne-kuvat joulusta voivat todella olla sittenkin juuri niitä oikeita. Joulun sanoma todella kertoo rauhasta, ilosta...anteeksiannosta...onnesta: Jonka Jumala toi meidän ulottuvillemme. Nautitaan siis joulusta! Otetaan vastaan sen suurin lahja - viesti, että meille on syntynyt Vapahtaja, Pelastaja...Kristus, Jeesus.
Ensimmäisen kristillisen joulusaaranan kuulivat paimenet Beetlehemin
kedolla. Miksi juuri he? Miksei tällaisen viestin ensimmäisiksi
kuulijoiksi Jumala valinnut Rooman keisaria tai Syyrian maaherraa...miksei
temppelin ylipappeja tai joitakin muita aikansa mahtavia...tai edes tavallista
kansaa, miksi valittiin kaikkein alhaisimpia...Miehiä, joiden uskonnollisuus
oli siinä, että he kaitsivat niitä lampaita, joita käytettiin
Jerusalemin temppelin uhrimenoissa. Itsensä he kokivat vähäisiksi
niin yhteiskunnalliselta asemaltaan, kuin myös uskonnollisessa mielessä.
Kuitenkin he olivat ihmisiä...Jumalan luomia, Jumala rakasti heitä...Hän
oli kuullut ne hiljaiset huokaukset, joita nuo miehet niin monta kertaa
yksinäisinä yön tunteina olivat Jumalan puoleen oman elämänsä
asioissa lausuneet. Tuskin he olivat noita huokauksia osanneet edes
sanoiksi tai tietoiseksi rukoukseksi pukea - se oli vain jotakin sellaista
epämääräistä kaipuuta...kunpa Jumala vähän
helpottaisi heidän elänsä osaa...auttaisi perhettä...parantaisi
sairauksia...antaisi anteeksi.
"Minä ilmoiten teille suuren ilon..."
Enkelten viesti kertoi, että heidän huokauksensa oli kuultu.
Oli Jumalan vastauksen aika. Joskus tuntuu, että Jumala on hiljaa...onko
Häntä ollenkaan, mutta sitten tulee vastaus:
Itseasiassa joulu ja sen sanoma on kertakaikkinen vastaus:
Jumala välittää ihmisistä: Ja, että juuri
paimenet sen kuulivat on Jumalan itsensä alleviivaus sille...kukaan
, ei kukaan ole ulkopuolinen tai liian huono tai liian kauaksi hänestä
vieraantunut, ei kukaan...jos paimenet saivat kuulla iloviestin, voit olla
varma että myös sinä kelpaat Hänelle: Tätä
on rakkaus ja tätä on armo.
"Nyt Jerusalemiin". Armo ja rakkaus pani lähtemään
liikkeelle. Lähemmäksi Jeesusta...katsomaan ja kumartamaan
Vapahtajaa.
Meidän:"Nyt Jerusalemiin on...nyt joulukirkkoon...lähteminen
kuvaa sitä, että yhteyttä Kaikkivaltiaaseen ei tahdota katkaista.
Jokin sisimmässä sanoo...Jumala on...Kirkkomatka on rukousta:
muistathan minutkin.
Mutta Herra tahtoo antaa enemmän. Paimenista sanottiin,
kun he olivat käyneet seimellä:"He palasivat kiittäen ja
ylistäen Jumalaa siitä, mitä olivat kuulleet ja nähneet.
Kaikki oli juuri niin kuin heille oli sanottu."
Tässä on ydin. Kaikki on juuri niinkuin joulu kertoo:
Siis Jumala tahtoo todella armahtaa, johdattaa, kantaa... heikointa ja
pienintäkin...myös sinua - sen saat uskoa!
Tämän oivaltamisesta tuli paimenten ilo.
Tämä oivaltamisessa on myös meidän todellisen jouluilomme
lähde.
Ystävä: Saanhan minä ilmoittaa juuri sinulle tänään
ilosanoman: Sinulle on siellä Beetlehemissä, edellä kerrotulla
tavalla syntynyt pelastaja, Kristus, Herra...Hän tuli siksi, että
sinun synneilläsi olisi armahtaja..
Siksi - käy lähemmäksi Häntä...älä
pelkää, vaan ota vastaan ja omista se ilo joka ei todellakaan
ole tästä maailmasta, vaan iankaikkisuudesta, Jumalalta.
Se ilo ei katoa, vaan kestää...kantaa läpi maailman myrskyjen
perille saaakka...inakaikkiseen elämään saakka. Ole
siunattu, sinun VAPAHTAJASI ELÄÄ!