Luettu Vanhan Testamentin kohta profeetta Jeremian kirjasta puhui myös
odottamisesta. Tai tarkemmin lupauksesta, jota jäätiin
odottamaan.
Kerron hiukan historiaa:
Israelin kansa oli hyvin vaikeassa jamassa. Niin ulkoisesti kuin
henkisestikin. Teksti on kirjoitettu noin vuonna 590 ennen Kristusta.
Babylonian suurvallan joukot olivat tunkeutuneet mahtavan hallitsijansa
Nebukadnesarin johdolla maahan ja vieneet kansan hallitsijat: Kuningas
Joojakinin, muut vallanpitäjät ja ylimykset sekä elinkeinoelämän
keskeisimmät ryhmät, mm. aseita takovat sepät pakkosiirtolaisuuteen
Babyloniaan. Jäljelle oli jäänyt maata miehittävien
sotajoukkojen alaisuuteen kuin orpo , toivoton kansa. Alistettu ja
köyhtyvä. Useiden vuosien ajan profeetta Jeremia oli käynyt
yksinäistä taisteluaan sen puolesta, että näin ei kävisi.
Jumalalta hän oli saanut kehoituksen julistaa, että juuri näin
tulisi käymään, ellei kansa lakkaisia halveksimasta Jumalan
lakia...Käytännössä se merkitsi sitä, että
käyhän ja kärsivän asiaa ei saa itsekäästi
unohtaa niinkuin oli käynyt. Rukous/Elävän Jumalan
totinen avuksihuutaminen oli käynyt harvinaiseksi. Nykytermein
voisimme sanoa: Kansa oli menettänyt arvonsa. Henhinen ja hengellinen
selkäranka oli katkennut.
Jeremia oli julistanut parannusta, mutta hänet oli vaiennettu..nauraen,
pilkaten...jopa vankeuten heittäen.
Suurimman vaikutusvallan olivat niin hovissa kuin kansankin keskuudessa
saaneet ne profeetat, jota olivat julistaneet - ei mitään hätää.
Nyt katastrofi oli tapahtunut. Jeremia ei käynyt omahyväisesti
ilkkumaan, vaan tuskaan saakka suri kansansa kohtaloa. Erityisesti
häntä ja myös muita siitä pienestä joukosta joka
sydämessään etsi neuvoa Jumalan sanasta pelotti eräs
seikka: Nimittäin se, miten käy kuningas Daavidin suvulle...Jumalan
sana oli ennustanut jo aiemmin, menneinä vuosisatoina eläneiden
profeettojen kautta, että Jumala lähettää Poikansa,
Messiaan kansansa auttajaksi ja pelastajaksi ja että tuo profeetta
syntyy Daavidin sukuun. Nyt Daavidin suvun olemassa olo näytti
uhatulta.
Kuningas ja koko suku oli siirretty Babyloniaan, selviäisivätkö
he sieltä. Inhimillisesti toivo näytti menneeltä,
mutta Jumala antoi viestin Jeremian kautta, juuri tämän sanan,
joka on tämä jouluaaton profeetallisena sanana:"Tulee aika, sanoo
Herra, jolloin Daavidin suvusta nousee Vanhurskas Verso...hän hallitsee
viisaasti...saattaa voimaan oikeuden ja vanhurskauden...Häntä
kutsutaan nimellä "Herra on meidän vanhurskautemme".
Toivottomalla kansalla oli toivo. Ei ihmisiltä, ei sotajoukoilta, vaan Jumalalta.
Miksi tämän näin kaukaisen, 2500 vuotta sitten tapahtuneen historian näin tarkasti kuvailin. Siksi, että mielestäni siinä niin moni asia muistuttaa tämänhetkistä Suomen ja miksei koko maailmankin tilannetta.
Tuntuu siltä, että elämme aikaa, jolloin näköalat ovat monella tapaa toivottomat.
Joku ajattelee..täytyy nyt edes joulu koittaa elää murehtimatta...saada arkeen juhlaa...iloa. Olla ajattelematta ahdistavia asioita. Tällainen odotus joululle on kuitenkin aivan liian vähäinen. Kun profeetta Jeremia toi kansalleen viestin, että Messias toivo säilyy, jopa vahvistuu, koska Jumala itse niin sanoo; tuo viesti ei ollut lohduttelua tai pientä toivoa ankeuteen, vaan se oli kaiken mullistava viesti. On olemassa suurempi onnen ja hyvinvoinnin aika kuin se mikä kansa historiassa oli koettu kaikkein parhaimmaksi, nimittäin Daavidin kuninkuuden aika. Sen ajan hyvyys olisi vain kalpea varjo siitä täydellisyydestä, jonka tuo Messias.
Profeetan mainitsema Messiaan nimi:"Herra meidän vanhurskautemme" sisältää enemmän kuin toivon paluusta omaan maahan, tai toivon laman päättymisestä tai pysyvästä työpaikasta tai oikeudenmukaisesta yhteiskunnasta...Sana Herra meidän vanhurskautemme kertoo: Jumala on lähellä...Hän ei hylkää väärin tehnyttä...Hän antaa synnit anteeksi...Kun tämä Jumalalta tuleva armo saa kohdata ihmisen...yksilön/kansan suhde lähimmäiseen muuttuu - lähimmäisen hyvästä tulee omantunnon asia...se on sitä mihin profeetta viittasi sanomalla "Hän saattaa maassa voimaan oikeuden ja vanhurskauden." Eikö niin, että tätä mekin, suomalaiset tänä aikana tarvitsisimme...oikeuden ja vanhurskauden toteutumista. Muutos lähtee yksilöistä, siitä että yksityinen ihminen sinä ja minä saamme kohdata joulun Herran, joka ottaa pois katkeruuden, vihan...sen minä sitoo ja alistaa. Herra on armollinen - Se on joulun sana myös tämään.
Älä siksi tyydy vain joulun kulisseihin, vaan etsi ydintä.
Joulun Herraa Jeesusta Kristusta.
Marian tavoin tutkistele Häntä sydämessäsi.
Jumalan sanaa.
Anna Kristuksen syntyä sydämeesi - elämäsi Herraksi.
Se on tosi joulu - "Suuri ilo!"
Miksi tyytyisit vähempää, kun Jumala itse tahtoo antaa
sinulle tosi jouluilon!