Tuntuu siltä, että niinkin perinteisen ja vakaalta vaikuttavan
asian kuin kansallisen itsenäisyydenkin sisältö on aikojen
saatossa muuttuva suure. Suomen alkaessa ponnistella kohti itsenäisyyttä
merkittävimpiä asioita olivat oma raha, oman kielen ja sivistyksen
ja kulttuurin asiat.
Itsenäisyysjulistuksen hetkellä tärkeää oli
paikan ottaminen kansakuntana kansakuntien rinnalla, vieraiden joukkojen
saaminen pois maasta, oman hallinnon luominen. Laillisuus.
Viime vuosikymmeninä erilaiset talouteen liittyvät arvot ovat olleet nousussa. Myös kansainvälistyminen eri muodoissaan on näytellyt suurta osaa.
Tällä hetkellä Suomi on kyllä vakiinnuttanut paikkansa kansojen joukossa. Itseasiassa ehkä ylläättäävää mutta kuulumme vanhempaan puoliskoon maailman itsenäisistä valtioista. Suuri osa maailman valtioista kun on iältään vain parin kolmen vuosikymmenen ikäisiä tai sitäkin nuorempia.
Tänä päivänä sanaa itsenäisyys lienee ongelmallisemapaa määritellä kuin silloin kun itsenäistyttiin. Erilaiset kansainväliset sopimukset rajoittavat omaa päätäntä valtaa. Kuulumme osana monikansalliseen Euroopan Unioniin. Talous ei tunne rajoja. Omasta rahasta luopumisesta keskustelaan. Väestö liikkuu yli rajojen. Eikä vain väestö, vaan tavarat ja aatteet vielä vilkkaammin. Media on yleismaailmallista. Realiaikaista.
Muutaman vuosikymmenen jatkunut selkeän järjestyksen aika on muuttunut ennakoimattomien yllätysten ajaksi. Vakauden ja selkeän järjestyksen aika ja sen tuoma turvallisuus elämästä on kadonnut.
Tekstissämme apostoli Paavali puhuu Ateenan Areiopagilla sivistyneille kreikkalaisille, joille viisaus (sofia) ja monet jumalat eivät sittenkään anna sisäistä tyydytystä. Paavali puhui "tuntemattomasta jumalasta", jota haetaan ja etsitään - joko tiedostetusti, mutta ennenkaikkea tiedostamattomasti. Tässä kai nykypäivän ihminen on hyvin lähellä muinaista ateenalaista.
Tekstin draamallinen jännite on siinä, että Paavali kuvaa
hyvin luodun ja järjestetyn maailman. Valmiin maailman
kriisi on siinä, ettei Jumala asu ihmisten valmistamassa maailmassa
tai majoissa, vaan hänet näyttää voitavan löytää
vain hapuilemalla.
Jumalalla on selkeä maailmanjärjestys, mutta ihmisen osana
on hapuilu. Kuten raamattu sanoo:"Tietomme on vajavaista..."
Tekstistä löytyvät juuret sekä kansainvälisyyteen, että kansallisuuteen. Kansainvälisyys on oleellinen osa kristillistä uskoa:"Yhdestä ihmisestä Hän on luonut koko ihmissuvun." Siten kaikki ihmiset ovat Jumalan luomina veljiä keskenään. Kuinka hirvittävää tätä taustaa vastaan ovat aikamme ns. etniset puhdistukset, vielä uskonnon varjolla.
Itsenäisyyspäivänä katsoyaan sekä taakse että
ennenmuuta eteenpäin.
Olennainen kysymys itsenäisyyspäivänä onkin, kenelle
kunnia kuuluu ja ketä pitäisi kiittää. Varmasti
monissa juhlapuheissa aivan aiheellisesti kiitetään suomalaisten
työpanosta ja uhrauksia sekä menneiden johtajien taitavaa toimintaa.
Moni kunniamerkillä palkittu on varmasti palkintonsa arvoinen.
Tärkeää on laskea seppeleet sotiemme vainajien haudan äärellä.
He uhrasivat elämänsä vapautemme vuoksi.
Mutta, emme saa unohtaa milloinkaan, että kaikkein suurin kiitos isänmaankin asiassa kuuluu Jumalalle, joka on kansakunnat asettanut ja antanut niille ajat ja rajat.
Tämä näkökulma on olennainen sen tähden, että liian paljon kansakuntaa kuvitellaan voitavan rakentaa vain ihmiskäsin ja ymmärryksellä. Monille Jumalasta on tullut vain harvoin kutsuttu sivullinen. Teksti korostaa, että Jumala ei tarvitse meiltä mitään. Jumalan valta ei ole kiinni ihmissuosiosta. Toisin on ihmisen laita. Hän on kokonaan riippuvainen Jumalasta, joka antaa kaikille elämän, hengen ja kaiken muun. Jumala on ihmiselle enemmän kuin sponsori urheilijalle. Hän ei ainoastaan tue ihmistä, vaan hänen kädessään on koko ihmisen elämä.
Kun Jumala ei asu ihmiskäsin tehdyissä temppeleissä, siinä on myös kriittinen huomautus talousahdinkoaan potevalle kansakunnalle. Ihmisten on aika löytää ne kalliit lahjat, jotka Jumala on antanut meidän sisimpäämme. Nyt olisi aika keskinäiselle avulle, kokoontumisille ja sydämen äänen kuuntelulle. Nyt on otollinen aika hengellisten ja henkisten arvojen uudelle nousulle. Ilman Kristuksen rakkautta tämä kansakunta ei kestä kylmenevässä ja kovenevassa maailmassa.
Raamattu ei ole helppojen ratkaisujen kirja eikä useinkaan lupaa
Jumalan seuraajille helppoa tietä. Paavalin hapuilun teologia
kuvaa hyvin maailmassa vallitsevaa epävarmuuden ilmapiiriä.
Paavalin mukaan Jumalaa ei noin vain oteta elämään.
Ihmiset ja kansakunnat on kutsuttu etsimään Jumalaa. Hapuilu
kuvaa epävarmuutta ja kivulloisuutta elämän tiellä.
Hapuilun teologian valossa Suomi ei voi juhliua itsenäisyyttään laskelmiin ja ennustuksiin luottaen. Mikään ei näytä itsestään selvältä ja varmalta. Suomi kansakuntana ei voi - vaikka niin toistetaan - luottaa vain omaan apuunsa. Maamme osana on juhlia hapuillen. Kunhan hapuilulla on oikea tavoite: kahti Jumalaa!