• Saarna Itsenäisyyspäivänä 6.12.2000 VT 5 Moos.8:10-14

      Monien tilastojen perusteella näytetään Suomessa eletävän tällä hetkellä kaikkien aikojen hyvinvoinnin keskellä. Teollisuus pyörii täysillä. Suomalainen Nokia on kohonnut yhdeksi maailman suurimmistä firmoista. Optiomiljonäärit ostavat miljoonan loistoautoja. Ulkomaanmatkoille on saatu myydä koko syksy ei-oota vain nopeimmat ehtivät. Tulevasta joulusta povataan ennätysmäistä myynniltään.

      Suomella näyttää menevän siis hyvin - mutta tilastot ovat tilastoja. Edellä oleva on totta vain joidenkin elämässä. Totuus on toisennäköinen. Suomessa ja meidänkin paikkakunnallamme ja ehkäpä kodeissamme tai lähipiirissämme yksilötasolla tilanne on kaikkea muuta kuin noin valoisa. Paljon on niitä, jotka kamppailevat jokapäiväisen toimeentulon kanssa. Rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen. Hyvä jos edes välttämättömimpiin. Moni nuori kodinperustaja joutuu säästämään kovasti jo ruuasta ja vaatteista saadakseen kerättyä lainanlyhennysvarat ajallaan. Henkinen hätä. Pitkät hoitojonot sairaaloihin. Työttömyys. Nälkäjonot... Rikollisuus, väkivalta, piittaamattomuus..ne ovat aikamme ilmiöitä. Näin ollen ei voidakaan puhua vain, että kaikki on hyvin ja hienosti. Hyvinvoinnin ylistys ei saa sokaista näkemästä, missä on vielä korjattavaa ja missä on suorastaan taannuttu viime vuosien nousukauden aikana!

      Siis, mikä olisi tällä hetkellä tärkein kansallinen kysymyksemme? Inflaatio on saatava pysähtymään? Euro nousemaan? Syrjäytyneet takaisin elämään...työttömille töitä...Sairaaloihin lisää henkilökuntaa...

      Kyllä, kyllä. Kaikki edellä lueteltu on tärkeää. Luetteloa voitaisiin vieläpä jatkaa. Alkoholi ja huumekysymys, asunto ja työllisyysasiat...Viisautta ja malttia tarvitaan maan asioiden hoitamiseen. Komiteoita, mietintöjä...Päätöksiä, lakeja...asetuksia...lainmuutoksia...Varmasti näitä kaikkia tarvitaan, jotta päästäisiin eteenpäin ja parempaan - myös kaikkein vaikeimpien kysymysten kohdalla. Näiden kanssa päättäjämme tekevät työtä, rukoillaan heille menestystä tässä.

      Korjaantuvatko asiat? Kyllä yksi ja toinen asia voi korjaantua, jos rauhalliset olot saavat säilyä ja suotuisa kehitys jatkua ja tehdään työtä asioiden hyväksi, niin miksei yhdessä ja toisessa asiassa päästäisi myös eteenpäin.

      Mutta entä nuo elämän osa-alueet, joilla on viime vuosina alkanut súorastaan taantuva kehitys. Väistyvätkö huumeongelmat, jos työttömyys saadaan kuntoon tai poliiseille tarpeeksi virkoja; joku sanoo kyllä tai lakkaako kipu ja sairastaminen, jos lääkintäsektorille saadaan lisää voimavaroja. Entä kun inflaatio saadaan hallintaan lakkaavatko taloudelliset rikokset ja itsekäs keinottelu. Pinnallisesti ajatellen kaikkiin kysymyksiin voidaan vastata kyllä. Mutta se ei ole oikea vastaus.

      Tämän itsenäisyyspäivän raamatun kohdaksi olin valinnut sanat 5. Mooseksen kirjasta. Sanat ovat pieni osa kansanjohtaja Mooseksen pitkästä puheesta israelilaiselle. Vuosikymmenten mittainen vaellus läpi erämaan kohti omaa maata, luvattua maata oli lopuillaan. Kansan johtaja jakaa testamenttiaan kansalleen...tähän asti oli tultu. Monta kertaa oli edelleisten vuosikymmenten varrella oltu suoranaisesti umpikujatilanteessa...Milloin oli ruoka lopussa, milloin myrkkykäärmeet ahdistelivat...toisinaan rosvojoukot...ilman Taivaan Jumalan todellista ja konkreettista apua ei olisi selvitty siihen saakka missä nyt oltiin. Jumala oli osoittautunut todelliseksi ja voimalliseksi.

      Mutta nyt Mooses katsoi eteenpäin. Oltiin uudenlaisen kynnyksellä. Ennen pitkää olot uudessa isänmaassa tulisivat rauhoittumaan. Olot paranisivat ja paranisivat. Ruokaa olisi. Karja lisääntyisi..jopa elellisyys olisi totta:"Sinun kultasi ja hopeasi lisääntyvät..."
      Niin Mooses sanoo:"Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä....kun omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa, Jumalaanne..."

      Hyvinvoinnin ja edistyksen keskelläkään ei riitä pelkkä hyvinvointi ja edistys! Sen tiesi Jumalan palvelija Mooses, sen sai kokea Israel ja siitä on tarpeellista tänä itsenäisyyspäivänä muistuttaa meitä suomalaisia. Pelkkä vauraus ja hyvinvointi on kovin ohut elämän tarkoitukseksi ja kansakunnan tai sen yksityisen jäsenen päämääräksi ja aatepohjaksi - tarvitaan arvoja, pohjaa, perustaa joka kestää.

      Historia osoittaa, että kun kansakunnan moraalinen pohja rapautuu, samalla alkavat pikkuhiljaa soida koko valtakunnan tuhon kellot. Menneiden aikojen suurvaltojen tuhohistoria todistaa tätä vahvasti ja järkyttävästi: Roomaa ei tuhonnut niinkään hunnit tai kansainvaellukset, vaan sisäinen rappeutuminen ja moraalittomat elämänarvot. Hienosäätö ei riitä, jos pohja on mätä!

      Ne elämän osa-alueet, joissa meidän maassamme tällä hetkellä kovimmin mennään taaksepäin, löytävän perimmäisen syynsä - ei vain avun kohdentamisen ja hienosäädän tasolta, vaan muuttuneista elämänarvoista: Joissa ihmisen vastuu Pyhän Jumalan, Korkeimman edessä on heitetty syrjään. Ns. uusi moraali murtaa perhe-elämää...luo itsekkyyden keskeiseksi elämänarvoksi...Vain oma etu on tavoiteltavaa, siinä asenteessa itää väkivalta, etuilu, keinottelu...Se on tuhon tie!

      Vastuu Jumalan edessä on enempi ja syvempää kuin lain ja oikeuden kunnioittaminen. Vastuu Jumalalle - omantunnon ja Sanan mukainen elämä - valvoo paremmin kuin tuhannet lait ja säädökset. Taivaallinen Isä valvoo rakkaudella. Hän ei tee ihmisestä säikkyä ja kapinoivaa, vaan aitoja, vastuuntuntoisia lähimmäisiä...perheen isiä, äitejä, opettajia, luottamushenkilöitä..toimitusjohtajia...

      Kun Mooses tästä kansaansa muistutti, hänen tarkoituksenaan ei ollut varmistaa Jumalan asemaa kansansa keskellä...saada Hänelle siellä tilaa, sillä kyllä Jumala itse asioistaan huolehtii. Mooseksen kehoitusten tarkoitus oli kansan paras. Jos tahdot hyvän tulevaisuuden, niin kuule Herraa. Älä anna menestyksen sokaista itseäsi. Vaikka hetkittäin näyttäisi siltä, että tässähän pärjätään kyllä ilman Jumaakin ja hänen arvojaan niin se näky on harhanäky. Tähän harhanäkyyn emme mekään saisi langeta.

      Me suomalaisen itsenäisyyspäivänä 2000: Meillä ei ole mitään ilman Jumalaa! Siksi tämä päivä on kiitoksen päivä. Tämä päivä on myös rukouksen päivä, että saisimme valvovat silmät nähdä lähimmäisen hätää ja taitoa auttaa. Saisimme uskollisuutta kuulla joka päivä Jumalan ääntä, kun elämämme valintoja teemme. Siinä on kansamme todelliset kohtalonkysymykset!

      Saarna Itsenäisyyspäivänä 6.12.2000 VT 5 Moos.8:10-14

      Monien tilastojen perusteella näytetään Suomessa eletävän tällä hetkellä kaikkien aikojen hyvinvoinnin keskellä. Teollisuus pyörii täysillä. Suomalainen Nokia on kohonnut yhdeksi maailman suurimmistä firmoista. Optiomiljonäärit ostavat miljoonan loistoautoja. Ulkomaanmatkoille on saatu myydä koko syksy ei-oota vain nopeimmat ehtivät. Tulevasta joulusta povataan ennätysmäistä myynniltään.

      Suomella näyttää menevän siis hyvin - mutta tilastot ovat tilastoja. Edellä oleva on totta vain joidenkin elämässä. Totuus on toisennäköinen. Suomessa ja meidänkin paikkakunnallamme ja ehkäpä kodeissamme tai lähipiirissämme yksilötasolla tilanne on kaikkea muuta kuin noin valoisa. Paljon on niitä, jotka kamppailevat jokapäiväisen toimeentulon kanssa. Rahat eivät riitä mihinkään ylimääräiseen. Hyvä jos edes välttämättömimpiin. Moni nuori kodinperustaja joutuu säästämään kovasti jo ruuasta ja vaatteista saadakseen kerättyä lainanlyhennysvarat ajallaan. Henkinen hätä. Pitkät hoitojonot sairaaloihin. Työttömyys. Nälkäjonot... Rikollisuus, väkivalta, piittaamattomuus..ne ovat aikamme ilmiöitä. Näin ollen ei voidakaan puhua vain, että kaikki on hyvin ja hienosti. Hyvinvoinnin ylistys ei saa sokaista näkemästä, missä on vielä korjattavaa ja missä on suorastaan taannuttu viime vuosien nousukauden aikana!

      Siis, mikä olisi tällä hetkellä tärkein kansallinen kysymyksemme? Inflaatio on saatava pysähtymään? Euro nousemaan? Syrjäytyneet takaisin elämään...työttömille töitä...Sairaaloihin lisää henkilökuntaa...

      Kyllä, kyllä. Kaikki edellä lueteltu on tärkeää. Luetteloa voitaisiin vieläpä jatkaa. Alkoholi ja huumekysymys, asunto ja työllisyysasiat...Viisautta ja malttia tarvitaan maan asioiden hoitamiseen. Komiteoita, mietintöjä...Päätöksiä, lakeja...asetuksia...lainmuutoksia...Varmasti näitä kaikkia tarvitaan, jotta päästäisiin eteenpäin ja parempaan - myös kaikkein vaikeimpien kysymysten kohdalla. Näiden kanssa päättäjämme tekevät työtä, rukoillaan heille menestystä tässä.

      Korjaantuvatko asiat? Kyllä yksi ja toinen asia voi korjaantua, jos rauhalliset olot saavat säilyä ja suotuisa kehitys jatkua ja tehdään työtä asioiden hyväksi, niin miksei yhdessä ja toisessa asiassa päästäisi myös eteenpäin.

      Mutta entä nuo elämän osa-alueet, joilla on viime vuosina alkanut súorastaan taantuva kehitys. Väistyvätkö huumeongelmat, jos työttömyys saadaan kuntoon tai poliiseille tarpeeksi virkoja; joku sanoo kyllä tai lakkaako kipu ja sairastaminen, jos lääkintäsektorille saadaan lisää voimavaroja. Entä kun inflaatio saadaan hallintaan lakkaavatko taloudelliset rikokset ja itsekäs keinottelu. Pinnallisesti ajatellen kaikkiin kysymyksiin voidaan vastata kyllä. Mutta se ei ole oikea vastaus.

      Tämän itsenäisyyspäivän raamatun kohdaksi olin valinnut sanat 5. Mooseksen kirjasta. Sanat ovat pieni osa kansanjohtaja Mooseksen pitkästä puheesta israelilaiselle. Vuosikymmenten mittainen vaellus läpi erämaan kohti omaa maata, luvattua maata oli lopuillaan. Kansan johtaja jakaa testamenttiaan kansalleen...tähän asti oli tultu. Monta kertaa oli edelleisten vuosikymmenten varrella oltu suoranaisesti umpikujatilanteessa...Milloin oli ruoka lopussa, milloin myrkkykäärmeet ahdistelivat...toisinaan rosvojoukot...ilman Taivaan Jumalan todellista ja konkreettista apua ei olisi selvitty siihen saakka missä nyt oltiin. Jumala oli osoittautunut todelliseksi ja voimalliseksi.

      Mutta nyt Mooses katsoi eteenpäin. Oltiin uudenlaisen kynnyksellä. Ennen pitkää olot uudessa isänmaassa tulisivat rauhoittumaan. Olot paranisivat ja paranisivat. Ruokaa olisi. Karja lisääntyisi..jopa elellisyys olisi totta:"Sinun kultasi ja hopeasi lisääntyvät..."
      Niin Mooses sanoo:"Kun saatte syödä itsenne kylläisiksi, kun rakennatte kauniita taloja ja asutte niissä....kun omaisuutenne kasvaa, varokaa tulemasta ylpeiksi ja unohtamasta Herraa, Jumalaanne..."

      Hyvinvoinnin ja edistyksen keskelläkään ei riitä pelkkä hyvinvointi ja edistys! Sen tiesi Jumalan palvelija Mooses, sen sai kokea Israel ja siitä on tarpeellista tänä itsenäisyyspäivänä muistuttaa meitä suomalaisia. Pelkkä vauraus ja hyvinvointi on kovin ohut elämän tarkoitukseksi ja kansakunnan tai sen yksityisen jäsenen päämääräksi ja aatepohjaksi - tarvitaan arvoja, pohjaa, perustaa joka kestää.

      Historia osoittaa, että kun kansakunnan moraalinen pohja rapautuu, samalla alkavat pikkuhiljaa soida koko valtakunnan tuhon kellot. Menneiden aikojen suurvaltojen tuhohistoria todistaa tätä vahvasti ja järkyttävästi: Roomaa ei tuhonnut niinkään hunnit tai kansainvaellukset, vaan sisäinen rappeutuminen ja moraalittomat elämänarvot. Hienosäätö ei riitä, jos pohja on mätä!

      Ne elämän osa-alueet, joissa meidän maassamme tällä hetkellä kovimmin mennään taaksepäin, löytävän perimmäisen syynsä - ei vain avun kohdentamisen ja hienosäädän tasolta, vaan muuttuneista elämänarvoista: Joissa ihmisen vastuu Pyhän Jumalan, Korkeimman edessä on heitetty syrjään. Ns. uusi moraali murtaa perhe-elämää...luo itsekkyyden keskeiseksi elämänarvoksi...Vain oma etu on tavoiteltavaa, siinä asenteessa itää väkivalta, etuilu, keinottelu...Se on tuhon tie!

      Vastuu Jumalan edessä on enempi ja syvempää kuin lain ja oikeuden kunnioittaminen. Vastuu Jumalalle - omantunnon ja Sanan mukainen elämä - valvoo paremmin kuin tuhannet lait ja säädökset. Taivaallinen Isä valvoo rakkaudella. Hän ei tee ihmisestä säikkyä ja kapinoivaa, vaan aitoja, vastuuntuntoisia lähimmäisiä...perheen isiä, äitejä, opettajia, luottamushenkilöitä..toimitusjohtajia...

      Kun Mooses tästä kansaansa muistutti, hänen tarkoituksenaan ei ollut varmistaa Jumalan asemaa kansansa keskellä...saada Hänelle siellä tilaa, sillä kyllä Jumala itse asioistaan huolehtii. Mooseksen kehoitusten tarkoitus oli kansan paras. Jos tahdot hyvän tulevaisuuden, niin kuule Herraa. Älä anna menestyksen sokaista itseäsi. Vaikka hetkittäin näyttäisi siltä, että tässähän pärjätään kyllä ilman Jumaakin ja hänen arvojaan niin se näky on harhanäky. Tähän harhanäkyyn emme mekään saisi langeta.

      Me suomalaisen itsenäisyyspäivänä 2000: Meillä ei ole mitään ilman Jumalaa! Siksi tämä päivä on kiitoksen päivä. Tämä päivä on myös rukouksen päivä, että saisimme valvovat silmät nähdä lähimmäisen hätää ja taitoa auttaa. Saisimme uskollisuutta kuulla joka päivä Jumalan ääntä, kun elämämme valintoja teemme. Siinä on kansamme todelliset kohtalonkysymykset!

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle