• Saarna Alajärven kirkko 8.9.2002 Jumalan huolenpito
      16. sunn. helluntaista 2 vk. ev. Luuk.10:38-42 (huolenpito)

      Vanhuksia kuten meitä muitakin on kahtalaisia. Toinen näkee asioista valoisat puolet toinen enemmänkin uhat. Toinen kertoo elävänsä elämänsä parasta aikaa. Toinen kurjinta.
      Tämän sunnuntain otsikko on sana Jumalan huolenpito. Teksti kertoo Mariasta, josta Jeesus sanoo:"Maria on valinnut hyvän osan". Voimme tänään kysyä: Olenko minä valinnut hyvän osan. Vai valitsenko minä ensinkään...elämän lainalaisuudetko osani valinnan tekevät?

      Meillä jokaisella on mielessämme tietty kuvitelma oman elämämme hyvästä osasta. Ajattelemme, että kun määrätyt asia korjaantuisivat tai saavuttaisin niin siten., sitten olisi hyvä olla.

      Nuorempana tuon onnen kuvitteli tulevan kovasti, yhä kovemmin työtä tekemällä. Joku ajattelee, että kun saisi parempaa palkkaa tai eläkettä niin sitten olisivat asiat kunnossa. Yhdelle menestyminen harrastuksissa merkitsee tällaisen kuvitellun onnen saavuttamista.

      Useimmiten ajatellaan, että tie hyvään osaan kulkee omien ponnistelujen, ahkeruuden ja tietysti sitten myös hyvän onnen kautta.

      Kaikenkaikkiaan eikö ole niin, että ihminen pyrkii saavuttamaan elämässään sellaisen tilan, että voisi todella tuntea, että nyt ovat asiat hyvin - nyt on hyvä olla. Mutta vain harva, jos kukaan tällä tiellä onnistuu. Elämä ei mene suunnitelmiemme mukaan. Elämisen huoli varjostaa jokaista hetkeämme. Vanhana ne huolet ovat vain eriä kuin nuorempana. Olemmeko siis olosuhteiden orjia...onko elämän kylmä tosiasia, että onni pakenee meiltä?

      Onnen tai elämässä menestymisen tavoittelussa ei sinänsä ole mitään väärää eikä tuomittavaa, sillä tottakai ihminen saa ja hänen tuleekin pyrkiä elämässään eteenpäin. Mutta liian usein tämä pyrkiminen saa vääristyneitä muotoja...se alkaakin ei rakentaa vaan tuhota elämää. Elämästä tulee suoritus..yritämme hallita sitä..se vie voimamme...ja näin oikeasti elämä varsinaisesti jää elämättä. Sitä vain aina odotetaan..sitten kun...tämän kun teen niin sitten on aikaa..sitten nautin..sitten...tuleeko sitä hetkeä koskaan?

      Tavoitellessamme hyvää osaa elämässämme ajaudumme vain entistä suurempiin vaikeuksiin.

      Joudumme väkisinkin toteamaan etteivät tällaiset, voisiko sanoa, ulkoiset, asiat sittenkään ole niitä ainoita, sillä tavalla lujia, että niiden varaan kannattaisi koko elämänsä rakentaa.

      Päivän evankeliumi antaa meille vielä yhden, syvemmän näkökulman kyselyyn tällaisen hyvän osan rakentamisesta.
      Evankeliumin kertomuksen tapahtumapaikkana oli eräs koti Betaniassa. Jeesus ja hänen opetuslapsensa olivat sisarusten Martta, Maria ja Lasarus kodissa vierailulla. Jeesus oli tuossa kodissa mieluinen vieras. Hänellä oli jotakin sellaista annettavaa, että kaikilla läsnäolijoilla oli hyvä olla. Juuri siitä, että nuo molemmat sisaret olisivat halunneet häntä kuulla syntyi evankeliumin kertoma keskustelu.

      Toinen sisarista oli asettunut Jeesuksen jalkojen juureen kuuntelemaan hänen puhettaan ja opetuksiaan. Tästä syystä toisen sisaren, Martan täytyi yksin huolehtia Jeesuksen ja opetuslasten kestityksestä. Perheenemännät tajuavat mikä työ oli kun vieraana oli ainakin 13 vierasta.

      Martta halusi varmasti myös hän kuulla Jeesusta, mutta monet käytännön askareet tuntuivat tämän, todennäköisesti kauan ja hartaasti odotetun mahdollisuuden nyt vievän. Siksi Martta nyt pyysi Jeesusta käskemään myös Mariaa tulemaan hänen avukseen talousasioiden toimittamisesta. Ehkä siten, että ne saataisiin yhdessä nopeasti valmiiksi ja päästäisiin Jeesusta kuulemaan.
      Jeesus asetti Martalle ajattelemisen aihetta sanoessaan:"Tarpeellista on vähän tahi yksi ainoa".
      On asioita, jotka menevät arjen, työn..yms. muka pakollisen edelle.

      Onko meillä elämämme asiat oikeassa tärkeysjärjestyksessä. Jos ei: Nyt on mahdollisuus rukata listaa.

      Mutta, kun on niin vaikeaa luottaa siihen, että tarpeellista on sittenkin todella näin vähän..yksi ainoa!!! Jokapäiväinen, arkinen elämänmeno ei juuri edes anna mahdollisuutta ja virikkeitä asettaa arvoja tärkeysjärjestykseen. Ajaudumme välttävyydestä toiseen...kiire on aikamme sana..onko se edes teillä iäkkäämmillä jo helpottanut?

      Ei ole helppoa pysähtyä ja kysyä: Mikä minulle on todella tärkeintä. Puuttuko minun elämästäni jotakin tosi oleellista?

      Kun kutsumme Jeesuksen elämäämme ja kotiimme, Hän tulee sinne. Hän ei tule tyhjänä, vaan hänellä on annettavaa. Elämään tulee hyvä osa siellä missä ollaan lähellä Jeesusta. Joskus hyvin salatulla tavalla, mutta sittenkin.

      Jeesus liikkuu lähellämme sanassa.. Jumalanpalvelus on sellainen tilaisuus, jossa Jeesus itse on läsnä..täällä me saamme olla kuten Maria "Herran jalkojen juuressa ja kuunnella hänen puhettaan." Jeesuksen lähellä on hyvä olla, sillä Hän on rakkaus. Hän antaa anteeksi. Kun Jeesus saa elämässämme ja kodeissamme tilaa alkavat hänen lahjoinaan elpyä sellaiset asiat kuin pitkämielisyys, ilo, rauha...Hänen läsnäolonsa kodissa tekee oikean kasvuýmpäristön lapsille. Hänen läsnäolonsa antaa asioille oikean tärkeysjärjestyksen.

      Martta oli kutsunut Jeesuksen kotiinsa, mutta nyt hän ei ehtinyt kuunnella häntä. Sen sijaan Maria oli valinnut toisin. Jeesus ylisti Marian osaa:"Maria on valinnut hyvän osan, jota häneltä ei oteta pois".

      Minkä osan me olemme valinneet elämässämme: Senkö , jossa kiire kohdistuu vain ajallisiin vai sen jossa tahdomme kuulla Jeesusta.

      Ystävä, on olemassa paikka jossa ei mitään puutu...sille paikalle saamme tulla: Se on Jeesuksen läheisyys. Herra on minun paimeneni ei minulta mitään puutu. Tässä on elämämme hyvä osaa...Jumalan huolenpidossa

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle