• Saarna Alajärven kirkossa 27.5.2001 6.sunnuntai pääsiäisestä
      1 vk. ev. Joh.15:26-16:4

      Kuultu teksti on katkelma Jeesuksen viimeisestä puheesta. Puheesta on käytetty nimeä "jäähyväispuhe". Hän piti sen vähää ennen pääsiäisen tapahtumia. Näin hän valmisti opetuslapsia tulevaan aikaan. Aikaan, jolloin Hän itse ei enää samalla tavalla fyysisesti olisi heidän kanssaan. Puhe tähtäsi ensiksikin Jeesuksen kuoleman aiheuttaman murheen kestämiseen. Toiseksi siinä oli ilmoitus siitä, että vaikka Hän menee pois Hän ei jätä omiaan yksin, vaan lähettää Pyhän Hengen, joka on opetuslasten kanssa kaikessa mitä tulossa on. Kolmanneksi puhe sisälti viestin myös siitä kärsimyksestä ja vainosta, joka tulee olemaan Jeesuksen opetuslasten osa.

      Jeeus tiesi miten avuttomia Hänen opetuslapsensa tulisivat olemaan ilman Hengen läsnäoloa, ilman Puolustajaa. He unohtaisivat samantien Jeesuksen opetukset ja sanat. Näinhän kävi sinä lyhyenä aikana, jonka opetuslapset olivat "oman uskonsa varassa": Pietari kielsi moneen kertaan edes tuntevansa Jeesusta. Tuomas ei voinut uskoa ylösnousemustodistusta toisten opetuslasten kertomana. Ja muut: Koko lauma hajosi...vain pieni joukko surun murtamia, mutta täysin neuvottomia ihmisiä oli ristin juurella tai matkalla haudalle. Elämässä ei ollut toivoa. Kaikki toivo oli tuhoutunut sillä hetkellä kun Jeesus ristillä antoi henkensä. Jäljellä oli ikävää, kaipausta...muttei voimaa tai taitoa käsittää mitä nyt tulisi tehdä.

      Tuossa tilanteessa eivät he voineet eikä heidän tarvinnutkaan itse mitään tehdä. Mitä me voimme tehdä kun on kaikkein vaikeinta..saatamme yrittää, jos jaksamme...opetuslapset olivat saaneet Jeesukselta sanan: Odottakaa. Odottakaa sen lupauksen täyttymistä, minä minä olen teille antanut...teidän päällenne puetaan voima korkeudesta. Monet psalmit alleviivaavat vaikeisiin hetkiin tätä samaa ratkaisua: "Odottakaa...odottakaa Herraa...ja vielä minä saan kiittää Häntä hänen kasvojensa avusta". Uskomme on monta kertaa niin tyhjää...ja koko elämämme, että ainoa mitä jaksamme, osaamme tai voimme tehdä on tämä huokailu Jumalan puoleen, oi auta, oi pelasta...älä unohda...Ystävä: se riittää, meillä on jopa Jeesuksen lupaus: Hän rukoilee meidän puolestamme Isän edessä, kun me itse emme jaksa.

      Tänään täällä kirkossa on monia teitä, jotka kuluvana vuonna täytätte 70 vuotta. Onko se paljon vai vähän. Uskon, että moni kokee, miten valtavan nopeasti vuodet ovat kuluneet...elämä on hurahtanut tähän hetkeen. Jumalan sanan mukaan olette saaneet elää elämän täyden mitan: Meille on annettu aikaa 70- 80 vuotta. Mitä se on ollut: Iloa, onnea..arkea, työtä...vastoinkäymistä ja niistä selviämistä...surun aikojakin siellä on ollut...Mutta mikä tärkeintä tähän hetkeen on saanut selvitä.

      Herra ja hänen johdatuksensa on toisinaan ollut ehkä todellisemman tuntuista, toisinaan kaukaisemmalta tai aivan poissa olevalta tuntuvaa...inhimilliset kokemukset ja tunteet vaihtelevat, mutta tänään olemme lupauksen äärellä, lupauksen jota ei suinkaan annettu vain tuolle taannoiselle opetuslapsijoukolle, vaan kaikkien aikojen opetuslapsille...Minä olen kanssanne, joka päivä...Minä lähetän Pyhän Hengen, Hän...johdattaa, antaa, neuvoo... oletko tätä saanut maistaa: Joku vastaa kyllä ja voisi kertoa elämänsä vaikeista tilanteista, joissa aivan erityisellä tavalla on kokenut Jumalan voimaa ja läsnäoloa...toinen ei sellaista ehkä voi matkansa varrelta tuntea...mutta tämä oma kokemus ei suinkaan tarkoita, ettei Herra olisi ollut mukana: Pyhä Henki ja hänen toimintansa, miten raamattu sen sanookaan.."Tuuli puhaltaa missä tahtoo, sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee..."

      Pyhän Hengen läsnäolo (näkyvällä tai näkymättömällä ytavalla) on ehdoton edellytys kristinuskossa ja suhde Häneen määrää uskomme laadun. On valitettavasti uskon yritystä ilman Henkeä. Silloin eletään inhimillisessä viisaudessa ja voimassa. Rakkaus muuttuu konsteiksi ja elävä elämä selittelyksi. Tällainen ei pelasta eikä synnytä uskoa.

      Pyhä Henki todistaa omalletunnolle, ei järjelle. Siksi Hengen ihmeitä tapahtuu tänäänkin: Halveksittu ja inhimillistetty Sana tulee eläväksi, synti, josta ilakoitiin alkaa polttaa tuntoa, ihminen tulee sisäisesti vallatuksi, elämään tulee voimaa, kasvetaan jopa kärsimään uskon tähden., jotta toisetkin tulisi vallatuksi uskonkuuliaisuuteen ja pelastukseen.

      Jeesus lähetti Pyhän Hengen, että meillä olisi toivo, että meillä olisi mahdollisuus selvitä matkamme vaivoista ja ennenkaikkea, että pääsisimme perille iankaikkiseen elämään. Pyhä Henki panee meidät , kun sen aika on, miettimään uskonasioita. Jonkun joka on ollut vaikkapa vannoutunut ateisti, tuo Henki yhtäkkiä panee tuskailemaan syntisyytensä painolastin alla ja hakemaan apua elämänsa ahdistukseen Jumalan Sanasta...Pyhä Henki herättää suruttoman, ravitsee nälkäisen, vahvistaa heikon, murheellinen saa lohdutuksen, syntinen anteeksiannon ja uuden elämän. Henki ottaa Jeesuksen omasta ja antaa meille. Sentähden oleelliseinta ei ole miten minä jaksan, osaan tai pystyn, vaan että minulla on Herra joka auttaa. Kaiken tämän Henki jakaa meille armonvälineissä Sanassa ja sakramenteissa. Tänäänkin ehtoollispöytä on katettu, että voisimme kohdata ylösnouseen Herran ja aterioida Hänen kanssaan, ottaa vastaan kaiken sen minkä Hän armossaan on meille ansiottomille valmistanut: Syntien anteeksisaamisen ja ikuisen elämän.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle