Moni tämänpäivän uskova voi omalta kohdaltaan todistaa sitä kapinaa ja kriittisyyttä, jolla hän alkuaan uskonasioihin suhtautui. Vastustus oli kovaa niin järjen kuin tunteiden puolelta, mutta kun Jumala itse tulee lähelle ja kutsuu mahdoton muuttuu mahdolliseksi. "Uskonasiat" muuttuvat "tosiasioiksi". Jos usko olisi vain herkkäuskoisuutta, mitä järkeä olisi esimerkiksi ottaa kantaakseen sitä pilkkaa ja halveksuntaa. jota uskova toisinaan saa osakseen.
Usko on uskovalle todellisuus. Totta. Perusta jolle voi koetellusti rakentaa elämänsä. Uskonasioiden totuudellisuuden perusteita ei kannata niinkään etsiä hedelmättömistä puolesta tai vastaan väittelyistä, vaan elämän keskellä raamatun Jumala osoittautuu eläväksi Jumalaksi, jonka varaan voi uskoa elämänsä. Uskoa voisi kuvata vertaamalla sitä onnisteeseen lomamatkaan, jota matkantehnyt kuvaa ystävälleen. Paraskaan kuvaus tai kuvasarja ei riitä kertomaan elämyksen suuruutta, se täytyisi kokea itse. Uskon kuvailu jää niinikään aina vajaaksi, valjuksi...usko on enemmän. Vaikka se toisi vastoinkäymisiä, niilläkin kokee salattuja tarkoituksia.
Jeesus sanookin meille aivan henkilökohtaisesti:"Tule ja katso!"