• Saarna Alajärven kirkossa helluntaina 11.6.2000
      2 vk ev. Joh.14:15-21
      Riemuvuoden helluntaimessu (hellunt)


      Nämä luetut Jeesuksen sanat ovat täynnä lämpöä ja rakkautta. Hän rakastaa omiaan. Hän tiesi pian näiden sanojen lausumisen jälkeen alkavan niiden tapahtumien, jotka veisivät Hänet ristille ja kuolemaan. Ja ylösnousseenakaan Hän ei kauaa enää olisi opetuslastensa luona.

      Mutta nyt Hän sanoo ja vakuuttaa, että Hän on sittenkin läsnä. Jeesus ei jättänyt eikä jätä omiaan yksin, vaan tulee omiensa tykö. Hän on omiensa luona siinä Helluntain hengessä - Pyhässä Hengessä - jonka vuodattamisen juhlaa tänään riemuiten vietämme.

      Hän, Pyhä Henki pysyy teidän luonanne ja on teissä oleva - Näin Kristus, Jeesus sanoi.

      Ja lupaus toteutui. Opetuslapset saivat Pyhän Hengen. Helluntaita ei tarvinnut kauaa odottaa. Jeesus täytti ja täyttää lupauksensa.

      Syntyi kristillinen seurakunta. Apostolien teot kertoo meille melko tarkasti ensimmäisten kristittyjen seurakuntaelämästä. Meille kerrotaan, miten ketään kärsivää ei jätetty pulaan: Ihmiset toivat omaisuuksia yhteiseen jakoon. Heidän keskuudessaan ei ollut ketään puutteenalaista. Ulkopuolisetkin ihmettelivät ja sanoivat:"Katsokaa kuinka he rakastavat toisiaan." Meille kerrotaan myös miten sairaita parani. Eri yhteiskunnallisista kerroksista tulevat ihmiset olivat veljiä ja sisaria keskenään. Syntyy kuva, että siinä oli sitä todellista Kristuksen mielenlaatua. Pyhän Hengen vahvaa vaikutusta.

      Tätä taustaa ja idylliä vastapäätä asettaa aikamme toistuvasti karrikoidun kuvan nykykristillisyydestä. On helppo piirtää kuva kylmästä ja jäykästä kirkosta ja suvaitsemattomista, kolkoista uskovista tai synnistä kiinnijääneistä kirkon työntekijöistä tai luottamushenkilöistä. Samoin voi kysyä onko kirkko ja sen seurakunnat tehneet kaikkensa työttömien ja syrjäytyneiden auttamiseksi.

      Ja kai on sanottava, ettei näistä minkään sytöksen kohdalla voi röyhistää rintaansa ja olla kuulematta. Kovasti kesken on parannus kohdallamme. Joskus syytökset ovat katkeran ihmisen panettelua ja puhetta vastoin parempaa tietoa, mutta usein on myös kirkossa syytä katsoa peiliin ja pyytää todellista sydämen uudistumista.

      Se, että kirkkoa arvioidaan ja siltä odotetaan apua kertoo jo sinänsä viestiä, että tältä instituutiolta odotetaan sitä ja sitä hyvää...vaatimus kertoo myös luottamuksesta: Sieltä suunnasta voi todella saada apua. Joskus kysely on voimakas huuto:"Minulla on vaikeaa - yksinäistä - kumpa joku auttaisi!" "Jeesus auta Sinä."

      Missä on se Pyhän Hengen kirkko - seurakunta, jossa ihminen tuntee:"Minua ei ole jätetty orvoksi, minua rakastetaan?"

      Se seurakunta ja kirkko oli siellä Jerusalemissa silloin ensimmäisenä helluntaina ja viikkoina ja kuukausina sen jälkeen. Se oli Roomassa ensimmäisellä vuosisadalla, siellä toinen kristitty vaaransi henkensä ottamalla suojaan vainotun, takaa-ajetun kristityn veljen. Hoiti ja auttoi häntä. Se sama seurakunta ja Henki on tänään Afrikassa - siinä kylässä, josta nimikkolähettimme taannoin kirjoitti:"Eräällä isällä oli tytär vakavasti sairastunut. Vaihtoehtoina olisi kuolema tai leikkaus. Leikkaus maksaisi paljon, sillä sitä varten pitäisi potilas kuljettaa Nairobiin, pääkaupunkiin. Rahaa perheellä ei ollut. Koko kristitty seurakunta auttoi. Isä myi lehmänsä ja näin tytär pääsi hoitoon ja parani. Nyt kysymme, mitä kummallista tässä oli? Näinhän jokainen auttaisi lastaan. Mutta ei - muutamia vuosia sitten heimo oli ollut pakanauskonnon harjoittajia: Pojan puolesta olisi kyllä nähty vaivaa, mutta tytön ei. Mutta nyt oli Henki toinen!

      Tai vielä: Sama Helluntain Henki, sama seurakunta on elävänä meidän keskellämme juuri nyt. Kun tänä päivänä syntinen lankeaa Kaikkivaltiaan Jumalan eteen taakkoineen ja kuulee Jumalan sanan vakuutuksen:"Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi" - kuulee tämän ja uskoo, mitä se muuta on kuin Pyhän Hengen väkevää työtä keskellämme.

      Tai sitä on se, kun armahdettu syntinen kyselee, mikä on oikein...miten minä voisin paremmin olla Herrani ja Vapahtajani asialla. Totuuden Henki panee tällaisia kyselemään.
      Pyhä Henki synnyttää meissä omantunnon kuuliaisuutta. Halua etsiä elämämme ratkaisuissa niitä vastauksia, jotka ovat Jumalan Pyhän Sanan mukaisia. Pyhä Henki avaa silmiä näkemään läheisen hätää ja etsimään keinoja auttaa. Joskus tuo Henki panee hitaankin suun kertomaan, sitä kaikkein kalleinta asiaa:"Pelastusta Jeesuksessa Kristuksessa!

      Vieläkö me kyselemme:"Miksi Henki ei toimi - Miksi kirkko on kylmä?" Kylmältä tuntui alkuseurakunnan pettureista Ananiaasta ja Safiirasta se tuomio, joka heitä kohtasi...tai kovilta tuntuivat apostolien kirjeet niille, jotka Kristuksen ristin vihollisina apostolien pöydissä istuivat. Ja kovaa oli apostolien saarna juutalaisille:"Te anoitte että teille annettaisiin murhamies, mutta elämän ruhtinaan te tapoitte."
      - Ja totta on myös se, että alusta saakka oli kristillisen seurakunnan sisällä yhä enenevässä määrin niitä, joille Kristus itse ja Hänen mielenlaatunsa oli jäänyt vieraaksi. Aina on seurakunnan sisällä ollut kuten Hebrealaiskirjeen kirjoittaja valittaa:"Olette käyneet hitaiksi kuulemaan. Sillä te, joiden olisi jo aika olla opettajia, olette taas sen tarpeessa, että teille opetetaan Jumalan sanojen ensimmäisiä alkeita; te olette tulleet maitoa tarvitseviksi, ei vahvaa ruokaa. Sillä jokainen, joka vielä nauttii maitoa, on kokematon vanhurskauden sanassa, sillä hän on lapsi; mutta vahva ruoka on täysi-ikäisiä varten, niitä joiden aistit ovat harjaantuneet erottamaan hyvän pahasta."

      Kristillinen ihanne olisi se kaunis rakkaudellinen pyhien yhteisö, jossa usko olisi ongelmatonta ja rakkaus täydellistä, mutta tällaista seurakuntaa raamattu ei tunne. Samassa seurakunnassa - samassa pellossa kasvaa - Jumalan sanan mukaan valhevehnä kuin myös oikea vilja. Seurakunnan ja yksityisen kristityn pyhyys on siinä, että meillä on Pyhä Kristus. Hän, joka meidän vajavaisten, erehtyvien syntisten vanhurskautemme.

      Jeesus sanoi:"Minä olen rukoileva Isää ja Hän antaa teille toisen Puolustajan olemaan teidän kanssanne iankaikkisesti, Totuuden Hengen, jota maailma ei voi ottaa vastaan, koska se ei näe häntä, eikä tunne Häntä."

      Kirkkoa arvostellaan, kun se ulkopuolisena tehdään, yhtenä möhkäleenä. Lähes jokainen uskoontullut rippikoululainen saa heti tuoreeltaan vastattavaksi koko kirkon vuosituhantiset synnit noitavainoista alkaen.

      Me kannamme pilkkaa, vainoja, erehdyksiä mukanamme - emmekä toki tee sitä täysin syyttöminä - sillä syyllisyyttä meillä on ja tulee joka päivä yhä vain lisää...mutta juuri siksi tarvitsemme Vapahtajan armoa ja anteeksiantoa ja uutta voimaa joka päivä. Mutta se - armo riittää - Sinullekin ja minullekin!

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle