• Saarna Helatorstaina
      2 vk ev. Joh.17:24-26

      Kun katsomme lapsen piirrustusta, näemme siinä talon, puun, koiran, auringon jne. Itse olisimme piirtänet talon suuremmaksi kuin auringon ja koiran pienemmäksi kuin kuin puun. Lapsen piirrustuksessa ei ollut oikeaa perspektiiviä.

      Elämässä joskus suuret tapahtumat näyttävät pieniltä ja pienet suurilta, kun ei ole oikeaa näkökulmaa. Tapahtumien keskellä on usein vaikea nähdä asioiden tärkeysjärjestys. Niiden arvon ja merkityksen pystymme mittaamaan vasta tietyn välimatkan päästä. Etäisyys tapahtuneeseen oikaisee perspektiiviä. Usein joudumme toteamaan sen, että arvomme muuttuvat ajan kuluessa. Kerran korvaamattomalta näyttänyt asia on tullut yhä vähemmän merkittäväksi - tai päinvastoin.

      Tänään kysymme. Onko meillä oikea mittasuhde ajatellessamme raamatun tapahtumia. Onko meillä oikea mittasuhde nähdä, mistä on kysymys: Kristuksen taivaaseen astumisessa.

      Jos ajattelemme, että tämä päivä, helatorstai, muistuttaa meille vain Kristuksen maisen matkan toisesta ääripäästä, taivaaseen nousemisesta - olemme kyllä oikeilla jäljillä - mutta perspektiivi on vääristynyt: liian pienenä näemme tämän päivän sanaman. Kysymys ei ole ainoastaan Vapahtajan maallisen toiminnan aikataulun läpikäymisestä, ei myöskään tuon toiminnan tilinpäätös tapahtumasta. Kysymys on jättiläisluokan asiasta. Kristuksen todellisuudesta tässä ja nyt.

      Kaikki neljä evankeliumia päättyvät Jeesuksen ylösnousemukseen ja taivaaseen astumiseen. Kysymyksesä ovat ne tapahtumat, jotka antoivat opetuslapsille uutta näköalaa arvioida Jeesuksen elämän merkitystä. Jeesuksen sanat ja teot, kärsimys ja kuolema saivat niille kuuluvan sisällön. Paljastui Jumalan laatima suunnitelma. Avautui uusi näkökulma menneisyyteen ja tulevaisuuteen. Eikä vain pieni näkökulma, vaan selkeä näky Isän kirkkaudesta, Kristuksen todellisuudesta, nyt hetken mielekkyydestä ja myös iankaikkisuudesta.

      Meitä opetetaan helatorstain sanomassa tekemään taivaaseen astumisesta oikeat, kyllin suuret johtopäätökset. Sellaisia johtopäätöksiä kuin: Maailma ei ole vailla johtoa, pelkkä pahuuden voimien temmellyskenttä. Jumala, jonka on tulevaisuus toimii myös tässä hetkessä.

      Vain sanoma taivaaseen korotetusta Herrasta auttaa meitä näkemään kyllin avarasti. Ilman Kristuksen taivaaseen astumisen sanomaa elämän näköala supistuu. Silloin kaiken loppuna näkyy vain hauta. Tai vain tämänpuoleiset asiat ovat tosielämää ja että vain niillä olisi todellista merkitystä.
      Efesolaiskirjessä (4:8) kerrataan helatorstain sanomaa ja sen merkitystä meille:"Hän astui ylös korkeuteen, hän otti vankeja saaliikseen." Samaa todistetaan Hebrealaiskirjeessä, kun siellä sanotaan, että hän on saattanut paljon lapsia kirkkauteen. (Hebr.2:10)
      Astui korkeuteen ja otti vankeja saaliikseen...saattoi paljon lapsia kirkkauteen - nämä sanat kertovat meille Kristuksen työstä. Hän tuli tieksi pelastukseen. Hän sovitti ihmisten synnit ja avasi näin mahdollisuuden meille päästä taivaaseen. Siis itseasiassa puhe Kristuksen taivaaseen astumisesta on puhetta myös hänen seuraajiensa taivasmatkasta. Sitä perille pääsyä Hän rukoilee:"Isä minä tahdon, että missä minä olen, siellä nekin, jotka sinä olet minulle antanut, olisivat minun kanssani." Tällainen on Kristuksen tahto:"Hän tahtoo, että jokainen, taivaallisen Isän Kristuksesa lunastama pääsisi perille. Hän tahtoo ja rukoilee, että sinä ja minä pääsisimme perille taivaan kotiin.

      Tässä on avara, kirkas näköala. Synti on sovitettu. Tie Taivaallisen Isän luokse on avattu. Kristuksen ristinnauloilla lävistetyt kädet ovat kohotetut seurakunnan ylle. Tämä päivä huutaa Jumalan rakkautta:"Sillä niin on Jumala maailmaa rakastanut, että antoi ainokaisen Poikansa, ettei yksikään, joka Häneen uskoo hukkuisi, vaan että hänellä olisi iankaikkinen elämä." Siunaavat kädet siunaavat yhä!

      Tänään on taivas avoinna meidän nähdä. Käydä sisälle siihen uskovaisten joukkoon, joka pääsee perille. Nyt on kysymys meidän pääsemisestämme taivaaseen. Sinne kai sinäkin aiot päästä, autuaalliseen iankaikkisuuteen. Muuten olisit tuskin kirkkoon tullut.

      Taivas ja sen kirkkaus on totta. Mutta maailma ja maailman murhe pyrkii riistämään näköalaamme. Meidän maailmamme ja Jumalan kirkkaus ja Kristuksen seuraamisen tie kätkeytyy usein ristiin ja kuolemaan. Niin monta kertaa, vasta siellä missä synkät pilvet varjostavat elämäämme ja sen suunnitelmia, näemme Jumalan toimivan. Ajallisiin perinpohjin kiintynyt mielemme näkee Isän rakkauden vasta ahtaimman epätoivon hädässä. Me laulamme:"Niin alhaalla ei kenkään kulje, ettei siellä Jeesus ois." Kristus tahtoo viedä meidät taivaaseen: Hän on vetänyt sinua hyvyydellään - sallimalla onnea ja menestystä. Hän on vetänyt sinua sinne antamalla osaksesi vaikeuksia elämässäsi, sairautta. Näissä kaikissa "Kristuksen kädet ovat kohotetut meitä siunaamaan."

      Rakkaat seurakuntalaiset, kyllä meidän on päästävä taivaaseen. Herra tahtoo niin. Hän itse rukoilee sitä. Hänen henkensä herättelee meissä väkevää ikävää kirkkautta kohti.

      Ei se ole mahdollista kuten saatetaan kuvitella olevan, että sydän ja mieli on vain näissä ajallisissa ja maallisissa kuolemaan asti ja ihminen kuitenkin toivoo tulevansa taivaaseen kuollessaan. Kyllä taivaan on saatava sijansa vaeltajan sydämessä jo täällä vaelluksen aikana.

      Tällaisen asunnon, sijan meidän sydämeemme Kristus itse tahtoo meissä synnyttää. Vaikka Kristus nousikin ylös taivaaseen on Hän myös luvannut olla läsnä - Hän sanoo:"Minä olen teidän kansanne kaikki päivät maailman loppuun asti."

      Päivän sanoma on kahtalainen: Toisaalta meille muistutetaan: On taivas ja - se on myös sinua varten - Turvaa Vapahtajaan niin Hän vie sinut perille. Toisaalta päivä korostaa Kristusta täällä: Tässä hetkessä - elämämme arkipäiväistean asioiden keskellä. Tämä Kristus, läsnäoleva Kristus tahtoo taivutella meitä rakkauteen lähimmäisiä (lähellä ja kaukana) kohtaan. Tämä läsnäoleva Kristus tahtoo sanoa turvallisen sanan pelokkaalle opetuslapselle elämän myrskyjen uhatessa:"Minä olen kanssasi - älä pelkää!"

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle