• Saarna 2 vk ev. Luuk.4:23-30
      Etsikkoaikoja 11.sunn. helluntaista

      Mikä oli Jeesuksen puheessa niin kohti käyvää ja rankkaa, että , kuten tekstissämme kuulimme, kaikki synagogassa olevat tulivat raivoa täyteen, ajoivat Jeesuksen ulos kaupungista ja aikoivat peräti surmata hänet.

      Oltiin Jeesuksen omassa kaupungissa, Nasaretissa. Hänet oli tunnettu siellä pienestä pitäen. Tunnettiin Joosefin ja Marian esikoisena. Isänsä ammatin oppineena rakentajana. Kuvatussa tapahtumassa oltiin Jeesuksen julkisen toiminnan alussa. Naapurikaupungeista oli kantautunut huhuja...Jeesus oli kuulemma jossakin häissä Kaanaassa muuttanut veden viiniksi...jotkut kertoivat, että Hänen kauttaan olisi parantunut sairaita. Nyt Jeesus oli taas kotona. Oli sapatti ja Jeesus oli noussut puhumaan paikallisessa synagogassa. Kaikki odottivat tietysti mitä olisi tulossa - huhut olivat herättäneet valtavan kiinnostuksen, synagoga oli väkeä, uteliaita täynnä.

      Jeesus tiesi mitä kuulijoilla oli mielessä ja tarttui siihen: Te odotatte että tekisin nyt kaikkea sitä täälläkin, mitä olette kuulleet tapahtuneen mm. Kapernaumissa. Tämä kuulijoiden motiivien paljastaminen tuskin vielä sen raivon herätti. Sen sai aikaan Jeesuksen esimerkit vanhasta testamentista. Jeesus kertoi kaksi tapausta, joissa profeetat Elia ja Elisa olivat auttaneet ja tehneet Jumalan avulla ihmeistä joiden kohteena olivat muukalaiset. Nälänhädän keskellä profeetta Elian kautta sai avun Sarpatilainen leski ja Elisan kautta parani Naaman, syyrialainen.

      Jeesus tiesi ja tunsi, että maaperä Hänen sanomalleen oli ylittämättömän kova vielä tuolloin kotikaupungissa. Niiden aika ei ollut vielä. Siellä Hän oli toki julistanut ohjelmansa: Profeettojen lupaama Messiaaninen aika oli alkamassa nyt, mutta tuskin tuo julistus oli tullut mitenkään ymmärretyksi. Oli vain ihmetelty: Hyvin puhuu oppimattomaksi. Hyvin esiintyy tuo muurari ja kirvesmies. Katse oli ulkonaisissa. Ajatukset liikkuivat omia polkujaan...sana ei koskettanut. Vaikka mitä ihmeitä olisi Jeesus tuolla tehnyt, ei niillä olisi ollut mitään merkitystä...Vain lisää temppuja olisi pyydetty, mutta sydän olisi jäänyt koskematta.

      Tämän pyhän aihe on etsikkoaika. Näkökulma on vähän erikoinen, mutta juuri siinä on tämän pyhän sanoma. Nasaretilaisilla oli nyt etsikkoaika ja toisaalta ei ollut. Oli siinä mielessä, että itse Messias saarnasi heille. Oli heidän keskellään. Ajattelisimme., että jos Jeesus tulisi tänne Alajärvelle pitämään missiota niin kyllä sitten varmasti paatuneinkin tulisi uskoon. Ei ole näin...Emme voi ottaa ellei meille anneta. Naraseritaisten sydämet olivat sulkeutuneet. Mikään julistus ei mennyt sydämeen.

      Moni uskoon tullut on joutunut ihmettelemään ja pettymään, kun hän innoissaan kertoo löydöstään ja kokemastaan muutoksesta- ihanasta Vapahtajastaan. Kuulija kuuntelee..ihme on hölmö, ehkä katseessa ei näykään haa oivaltajan iloa vaan sääliä..voi, voi raukka miten sinulle onkin käynyt...nythän sinä joudut luopumaan siitä ja siitä....minä en ainakaan koskaan sekaannu noihin asioihin.

      Mikä pettymys. Vaikka kerroin, hän oli kuin puu pökkelö eikä ymmärtänyt.

      Mutta on toisinkin: Yksi lähes lennosta siepattu raamatun lause alkaa puhutella etsikkoajassa olevaa ihmistä...jokin pieni tapahtuma voi näyttäytyä suurena Jumalan ihmeenä, kun Herra antaa herkkyyden: Kuulevat korvat ja vastanottavan sydämen. Kyllä oli Jeesuksenkin kuulijoissa matkan varrella paljon niitä, joille asian ydin meni perille: Herra mitä minun pitäisi tehdä, että pelastuisin? Monet kyselivät ja saivat vastauksen usko. Ota vastaan vakuutus syntien anteeksiannosta...anna Jeesuksen tulla elämääsi. Enää et ole yksin, vaan Vapahtaja on kanssasi: Ole turvallisella mielellä.
      Taakat putoavat, sydän iloitsee...suukin alkaa kertoa, mitä suurta minulle on tapahtunut. Sana on kohdannut otollisen maaperän.

      Mitä tästä meille?

      Ensinnäkin älä vaivu epätoivoon, vaikka tuntuisikin siltä että johonkin läheiseen ei saa mitään otetta hengellisessä mielessä. Tiedä: Jumalalla on aikataulunsa. Vielä tulee aika jolloin Hän kutsuu.

      Toiseksi: Juuri siksi sitten tarvitaankin uskovilta herkkyyttä kuulla, että nyt on oikea hetki. Usein olemme tuolloin liiankin arat tarjoamaan Jeesusta, kun pelkäämme että pahennamme asian tai loukkaamme jotenkin. Mutta kuinka ikävää onkin kuulla, että etsikkoajassa ollut ystävä onkin löytänyt kuuntelijan tai julistajan jostakin lahkosta ja liittynyt sinne...Julistihan Jeesuskin, vaikka tiesi vastaanoton.

      Ja kolmanneksi: Jos sinä tunnet, että nyt on sinun aikasi...että nämä uskonasiat ovat alkaneet vaivata...älä jätä siihen, vaan käy sisään. Pyydä vaikka hiljaisessa rukouksessa, että Jeesus Kristus ottaisi sinut omakseen. Sen Hän todella haluaa tehdä. Jos siltä tuntuu niin tule vaikka jo tänään tämän kirkon päätyttyä sakastiin juttelemaan. Saarnaaja on muuten joka ikinen pyhä varannut ajan jumalanpalveluksen jälkeen henkilökohtaiselle keskustelulle sakastissa. Tai etsi joku uskova, jolle voit avautua ja voitte vaikka yhdessä rukoilla. Se, että sydämessä on kaipaus Jeesuksen lähelle kertoo: minulla on etsikkoaika ja Jeesus sanoo tästä:Sitä joka minun tyköni tulee minä en heitä ulos. Hän ottaa vastaan! Hän rakastaa Sinua ja minua!

      Ja vielä neljänneksi: Esikkoaika voi olla myös jo pitkään uskon tiellä olleella: Se on sitä kaipaustae, että uskoni voisi uudistua, syttyä liekkiin...tulla elävämmäksi. on tämä kaipaus on myös siihen liittyy lupaus vastauksesta: Hän antaa...
      Tämän oman vastauksemme antamisen tähän, että Taivaallinen Isä meitä kutsuu voimme aloittaa nyt tunnustamalla uskomme häneen. Nousemme tunnustamaan yhteisen kristillisen uskomme.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle