• Saarna Alajärven kirkossa 27.8.2000 11. sunnuntai helluntaista - etsikkoaikoja - 2 vk ev. Luuk. 4: 23-30 "Hölkkäkirkko"

      Jokaisella pyhäpäivällä on kirkollisessa vuodessa oma teemansa, jota kirkossa luettavat tekstit selittävät. Tälle päivälle tuollainen teemasana on etsikkoaika.

      Toisaalta aika usein seurakunnassa tai yhteiskunnassa vietetään myös jotakin muuta teemapäivää: Eläkeläisten, partion, sotaveteraanien, sydänyhdistyksen jne kirkkopyhää. Saarnan pitäjä joutuu tällöin usein ongelmiin. Päivän teema kirkollisessa vuodessa, sen tekstit ja se kulloinenkin paikallinen teema eivät näytä liippaavan kovinkaan läheltä toisiaan. Silloin saarnaaja joutuu joko jakamaan puheensa kahtia siten että puhuu ensinnä vaikka päivän paikallisesta teemasta ja jatkaa sitten voisiko sanoa varsinaisella saarnalla. Tai puhuu sitten jommasta kummasta ja laiminlyö toisen teeman. Tämä erillisyyden ongelma on myös tänään. On vaikeaa keksiä mitään aasinsiltaa, millä hölkkäkirkon ja etsikkoajan teemat voisi liittää yhteen. Tosin sanaa etsikkoaika suomalaisessa kielessä käytetään vähän minkä tahansa asian armonajan päättymisen uhasta. Sen kai voisi näin soveltaen sanoa, että liikunnan kohdalla jokainen päivä on etsikkoaika: Koskaan ei ole väärä aika aloittaa pitää huolta kunnostaan...

      Sinänsä fyysisestä kunnosta huolenpitäminen on luomisteologisesti ajatellen tärkeä asia. Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli, josta tulee pitää huolta: Se miten: Siihen on oppaita ja terveysvinkkejä lehdet täynnä, joten kyse ei ole tiedon puutteesta vaan viitseliäisyydestä.

      Sensijaan hengellisten asioiden tärkeyttä ihminen ei edes teoriassa itse voi käsittää ellei Taivaallinen Isä herätä meissä näiden asioiden tajua. Ei ole niin, että me itse voisimme päättää koska on näiden hengellisten asioiden vuoro on elämässämme. Moni ajattelee sitten myöhemmin...sitten vanhana ja sairaana on hengellisten vuoro, muttei vielä, ettei mene elämä pilalle...Voi miten säälittävä on tällainen ajatus. Ensinnäkin Jeesuksen seuraamisessa elämä ei mene pilalle, vaan se saa todellisen sisältönsä. Toiseksi emme me ota hengellistä ajattelua päähämme itse tuosta vaan nyt tai sitten kun meille sopii, vaan Herra antaa etsikkoajan. Kuinka moni vanhus vähät välittää hengellisistä asioista, joskus nuorempana hän on voinut ajatella että sitten 7-kympisenä tai 8-kymppisenä, mutta kun tuo ikä on saavutettu ei tulekaan sisäistä tuntua nyt...vaan elämä jatkuu suruttomana kuten vanha kansa sanoi...

      Etsikkoaika on armoa. Sen tuleminen on Pyhä Hengen työtä. Mistä sitten tietää, että minulle on etkikkoaika: Siitä, että silloin uskon asiat alkavat "vaivata", nousta mieleen, ajatteluttaa...tai alkaa muuten tuntua elämän sisällöllinen tyhjyys ja kaipuu johonkin uuteen, todellisemampaan..aitoon. Ja kun meillä on etsikkoaika silloin meillä on myös mahdollisuus käydä sisään uskoon tai sen uudistumiseen: Sisälle pelastukseen. Me saamme siihen voiman, näin raamattu lupaa.

      Tietysti voi sanoa, että kyllä liikuntaankin ja kunnosta huolehtimiseenkin voi tulla sellainen etsikkoaika, vaikkapa siten, että lääkäri toteaa jonkun vaivan meissä ja sanoo:"Tähän auttaa liikunta"; kummasti motivaatio lisääntyy...liikumme henkemme edestä. Siinäkin on silloin kysymys kuoleman vakavasta asiasta...

      Tekstissämme Jeesus suree niiden hänelle tuttujen paikkakuntien kovuutta, joissa Hän oli saarnannut, mutta vaikutuksena oli ollut vain ylenkatse ja torjunta. Hän suree myös sitä, että näytti siltä, että muukalaiset (samarialaiset, syyrialaiset jne...) ottavat sanoman Messiaasta vastaan paljon alttiimmin kuin Hänen oma kansansa israelilaiset. Näinhän on vieläkin aivan tilastollisesti. Juutalaisista lasketaan että heissä on n. 5000 kristittyä (tai messiaanista kuten he itse toivovat sanottavan), pakanakansoista krsitittyjä on miljoonia ja taas miljoonia.

      Jeesuksen sisäinen suru purkautuu myös sanoiksi: Kovaksi saarnaksi, jossa hän ihmettelee kansansa kovuutta ja kova olikin kansan vastustus tuossa hetkessä: He tulivat raivoa täyteen, Jeesus oli loukannut heitä syvästi vertaamalla heitä pakanoihin ja osoittamalla VT:n teksteihin viitaten, että pakanat tottelivat Jumalaa enemmän kuin he...He raivostuivat niin, että olivat vähällä syöstä Jeesuksen rotkoon, mutta vielä ei ollut Jeesuksen kuoleman aika ja raamattu kertoo miten hän käveli paikalta pois, eikä kukaan uskaltanut koskea häneen.

      Joskus mekin ihmettelemme, että toinen ei usko, vaikka minä kuinka selittäisen ja vakuutaisin..ja toisaalta taas yhtäkkiä joku ihminen on kuin sulaa vahaa: Sana uppoaa häneen, hän ymmärtää ja ottaa sen vastaan iloiten. Tässä näemme mitä merkitsee kun Henki toimii: Henki tekee eläväksi; Antaa kuulevat korvat ja vastaanottvan sydämen. Meiltä kaivataan herkkyyttä nähdä: Nyt Herra tekee työtään..nyt on hetki julistaa hänelle yksinkertaista palastussanomaa. Tätä herkkyyttä meidän tulee rukoilla itsellemme..kykyä nähdä milloin on viisasta vaieta ja milloin on viisasta puhua. Taivaallisella Isällä on omat aikataulunsa meitä varten. Joku on rukoillut vuosia läheisensä puolesta mitään ei ole tuntunut hengellisesti tapahtuvan ja sitten yhtäkkiä...sana alkaa elää.

      Ystävät ollan sitkeät, peräänantamattomat rukouksessa...luotetaan, kyllä Herra vastaa...puhutaan kun sen aika on...Kilvoitelaan itse jokapäiväisessä parannuksessa, että rakkaus voisi saada minussa enempi tilaa: Se on tehokkain parannussaarna, jonka voimme pitää.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle