NYKYAJAN EPÄJUMALAT
 
 

Ensimmäinen käsky sanoo:"Älä pidä muita jumalia."
 

Tämä käsky kertoo yksinkertaisesti: Vain MINÄ - käskyn antaja -Olen tosi Jumala.  Muita jumalia ei ole ja siksi jokainen kurotus tai turvautuminen johonkin muuhun kuin häneen on virhe, askel tyhjän päälle.

Milloinkaan ei ole (ei historiassa eikä nyt) ollut mitään niin jumalatonta kansaa, joka ei olisi järjestänyt ja toteuttanut jonkinlaista jumalanpalvelusta (vrt. Paavali Areiopagilla).  Kukin korottaa erikoisjumalakseen sen, jolta odotaa  j o t a k i n
h y v ä ä , apua ja lohdutusta.

Luther määrittelee epäjumalan siten, että sellaista, jolta me odotamme kaikkea hyvää ja jonka turviin pakenemme siinä on jumalamme.
"Missä on aarteesi, siellä on sydämesi." Matt.6:21.

Onko siis olemassa mitään erityistä nykyajalle tyypillistä epäjumalaa.
Joku sanoisi, että tämän päivän ihmisen jumala on yhä useammin raha.  Tämä on varmasti totta, mutta mistään erityisesti nykyajan epäjumalasta mammonan kohdalla ei ole kysymys.  Mm. Jeesus joutui useaan otteeseen varoittamaan niin opetuslapsiaan kuin koko ihmiskuntaa siitä saatanallisesta huokutuksesta joka rahan kautta ihmistä lähestyy.  Raha sinänsä on vain vaihdon väline, arvon mitta, mutta useassa (ellei jokaisessa) sydämessä se saa määräävemmän sijan.  Jos sitä on paljon, sitä haluaa yhä lisää tai omaisuuden huolet valtaavat koko elämän tai jos sitä puuttuu se katkeroitaa.  Siksi vanha kirkkokansa on rukoillut:"Älä rikkautta, älä köyhyyttä anna, anna määräosani leipää."
Kysymys jokapäiväisen leivän rukoilemisesta liittyy rahaan, sillä rahalla me joudumme ostamaan sen.  Raha ei siis sinänsä ole mitään, mutta epäjumalana ihminen voi palvoa vaikka puupökkelöä.

Luther kirjoitti 1500 -luvulla:"Vaikka nykyäänkin siis on pöyhkeitä, mahtavia ja rikkaita rehentelijöitä, jotka luottavat mammonaansa piittaamatta siitä, vihastuuko Jumala vaiko ihastuu, ja jotka todella luulevat voivansa kestää hänen vihaansa, heillä kuitenkaan ei ole lopullista menestystä, vaan he  joutuvat arvaamattansa häviöön kaikkineen, mihin luottivat.  Samoinhan ovat hukkuneet kaikki muutkin, jotka ovat tunteneet itsensä ehkäpä vielä turvallisemmiksi ja voimakkaammiksi.

Omaisuuden kysymyksissä meidän kristittyinä tulee muistaa, että olemme leivisköjen haltijoina vastuussa Hänelle jolta kaikki on myös meidän elämäämme tullut.  Omaisuutemme ei ole meidän vaan meille annettu laina ja lahja, jonka oikeasta käytöstä olemme vastuussa Jumalalle.

Jos siis haemme erityisesti nykypäivän epäjumalaa niin joudumme huomaamaan, että vaikka ajat ovat muuttuneet niin epäjumalat ovat jotakuinkin ne samat kuin olivat niin Vanhan testamentin ihmisellä kuin Uuden testamentin aikana.  Vallan himo, oma kunnia...minä itse!
 

Nykypäivän epäjumala
 

Painotukset toki muuttuvat.  Elämme aikaa, jolloin ihminen itse on jälleen (kuten jo syntiinlankeemuksessa) tulossa omaksi jumalakseen.  Puhutaan siitä, että nykyajan ihminen on NARSISTI.
Lutherin aikana ja vielä pitkään sen jälkeenkin ihminen taisteli syntisyys ja syyllisyys kysymyksen kanssa.  Oikea ja väärä kysymysten kanssa.  Monelle nykyajan ihmiselle nämä kysymykset ovat mielettömiä tai epäoleellisia.  He eivät todellakaan koe olevansa syyllisiä.
Narkisson oli kreikkalaisen mytologian mukaan kaunis nuorukainen.  Kerran hän oli vaeltelemassa metsässä ja löysi sen keskeltä lähteen.  Hän kumartui sille juodakseen.  Samassa hän näkee kuvansa.  Ihastuu siihen, kääntelee päätään ja katselee eri suunnista.  Hän lumoutuu itsestään.  Hän jää istumaan lähteelle ja istuu siinä kunnes kuolee.
Nuorella Narkissoksella on monia sukulaissieluja ajassamme.  Tällaiseen ihmiseen puhe Jumalan laista ja evankeliumista menee ohi.  Hänessä pitää kuvan itsestään särkyä ennenkuin Sana saa otetta hänestä.  Tarvittaisiinko jonkinlaista esievankeliointia.
Narsistinen ihminen muistuttaa pientä lasta, jonka kehitys on pysähtynyt.  Hän on mielihyvän tavoittelija.  Viime vuosikymmenten kasvatusmetodit ovat luoneet narsista ihmistä.  Sitä luovat myös ns. saippua oopperat ja pinnallinen lehdistö.  Kevyttä, kaunista, nuorekasta..siinä on aikamme suuri epäjumala: Palvottava ihminen.  Tähän liittyy New Age uskonto, joka hymistellen jatkaa:"Jumaluus löytää jokaisesta ihmisestä...jokaisesta uskonnosta...kauniista syyspäivästä...kaikkialta." Tämä epäjumalan palvonta on  melko huomaamatonta ja harmittomalta vaikuttavaa.  Saman liikkeen sisällä on myös avoimempaa epäjumalanpalvontaa mm. horoskoopit, spiritismi...yms. noituus-ja taikauskoilmiöt.

Narsismia ruokkii kaiken sallivuus ja suhteellistaminen.  Mikään ei ole totta ja pyhää.  Raamatun mukaan Jumala on PYHÄ, KAIKKIVALTIAS!
Narsistinen ihminen tuntee kyllä sisäisen tyhjyyden ja sitä yritetään täyttää eri asioilla: Kulutus, koulutus, seksi,
videot..auto...harrastukset...tms. moderni.  Kontakteja toisiin ihmisiin käytetään omaksi hyväksi.  Järkevintä on olla ovela.  Pohjimmiltaan tämä nykyihminen on hyvin onneton kaikkea muuta kuin autuas.  Samalla kun hän haluaa lähestyä toista ihmistä hän pelkää kasvojensa menetystä.  Sitoutuminen on hänelle vaikeaa.  Samoin kivun ja kärsimyksen sietäminen.  Meissä jokaisessa taitaa olla narsiskoksen piirteitä.
 

Syyllisyyden tunteita ilman Jumalaa
 

Kuinka nykyihminen käsittää syyllisyyden?  Hänellä on paljon syyllisyyden tuntoja, mutta ei Jumalaa, eikä yleensä toisia ihmisiä, vaan omaa itseään kohtaan:  En pysty saavuttamaan asettamiani tavoitteita.  Olen epäonnistunut ja halveksin itseäni.

Nykyihmiselläkin on omatunto.  Mutta se on hämmentynyt omatunto.  Vanha moraali on murtunut kerta kerran jälkeen.  Ihminen asettaakin itse normit, joiden mukaan hän haluaa elää. "Jos Jumalaa ei ole, on kaikki luvallista."  Kristillisen kirkon sisällä menestysteologia eri virtauksineen ja osa narsista ihmistä.  Uskonnosta on tullut epäjumala.  Todistellaan että Kristus antaa elämääni rauhan ja mielekkyyden (on tottakin, mutta???).  Vielä enemmän on totta, että Kristus on syntien sovittaja...kuollut ja ristiinnaulittu niiden tähden.  Hänet kohdataan yhä kuten maanpäällisen elämänsä aikana..syntisen naisen, Pietarin...Matteuksen, Nikodeemuksen jne. tavoin.  Hän on tullut etsimään ja pelastamaan joka päivä juuri sitä mikä kadonnut on.  Eikö totta, tänäänkin juuri minä, olin kadoksissa s.o. synnin teillä, en elänyt niinkuin pyhä laki vaatii...en rakastanut Jumalaa yli kaiken enkä lähimmäistäni niinkuin itseäni.
 

Usko Jumalaan
 

Jos turvautumiseni on oikea niin uskonikin on oikea (Iso Katekismus).  Usko ja Jumala kuuluvat nimittäin yhteen.  Se siis, mihin sinä sydämelläsi luottaen liityt, on todellisuudessa sinun jumalasi.
Epäuskomme on siinä, että emme luota Jumalaan.  Odotamme hyvää kaikkialta muualta (rahasta, itsestämme, yhteiskunnalta...), muttemme Jumalalta.
Iso Katekismus opetaa: Odota minulta ja etsi minusta sitä hyvää, mikä sinulta puuttuu; jos sinua vaivaa onnettomuus ja hätä, niin painaudu minun turviini, minä, minä annan sinulle yllin kyllin ja autan sinut kaikesta hädästä; älä vain anna sydämesi riippua ja levätä kenessäkään  muussa!
Hän, Jumala on ainoa iankaikkinen ja tosi hyvä!
 

Hyökkäys arinpaan kohtaan
 

Sielunvihollisella on taito hyökätä arinpaan kohtaamme.  Vanhat kristityt opettivat, että nuorena huokutus on silmäinpyynti ja omat himot, keski-iässä raha ja vanhuudessa katkeruus.  Mene ja tiedä.
Saul oli mahtava kuningas, Jumalan valitsema ja hurskas mies; mutta kun hän oli päässyt valtansa kukkuloille ja kun hän päästi sydämensä luopumaan Jumalasta, kruunuunsa ja valtaansa kiintyessään, täytyi hänen ja kaiken mitä hänellä oli sortua: hänelle ei jäänyt edes yhtä lasta.  Daavid sen sijaan oli köyhä ja halveksittu mies, karkotettu ja vainottu, mutta kuitenkin säästyi Saulin käsiin joutumasta ja tuli kuninkaaksi.  Jumalan lupaukset ja sana toteutui, vaikka inhimillisten mittapuiden mukaan kaikki todennäköisyys viittasi käymään toisin.
 

Pyhitetty olkoon sinun nimesi
 

Jumalan nimi on sinänsä pyhä, mutta me rukoilemme, että se tulisisuureksi ja pyhäksi meidänkin keskuudessamme.
Se tapahtuu, kun Jumalan sanaa opetetaan oikein ja puhtaasti ja me kunnioitamme Jumalan nimeä sanoin ja teoin tavoittelematta kunniaa itsellemme. (Katekismus).

Koko Isä Meidän rukous...tulkoon sinun valtakuntasi...tapahtukoon sinun tahtosi...anna anteeksi...anna jokapäiväinen leipä jne...kaikki tämä on sitä ainoaa ja oikeaa Jumalanpalvelusta.  Lapsen viipymistä hyvän Isän lähellä ja hoidettavana, huolenpidossa. Se on USKOA!!!

Alati me, kuten israel, lankeamme epäjumaliin, mutta meillä on oikeus tehdä parannusta ja saada anteeksi.
Juuri tästä syystä, koska Herra näin meitä lankeavia rakastaa, suumme puhkeaa myös ylistykseen ja kiitokseen.

Isä Meidän, joka olet taivaissa, Pyhitetty olkoon sinun nimesi.  Tulkoon sinun valtakuntasi, tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niinkuin taivaassa.  Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme ja anna meidän syntimme anteeksi niinkuin mekin annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.  Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta, sillä sinun on valta ja voima ja kunnia iankaikkisesti.  Aamen.
 
 

Paluu saarnavalikkoon
Paluu etusivulle