• Saarna 7.4.2002 2vk ev. Joh.21:1-14
      Ylösnousseen todistajia

      "Me luulimme on kuollut Hän, vaan näimme Hänen elävän" Näin veisaamme tutussa virressä. Kuolleeksi - pysyvästi hautaan jääväksi kuvittelivat myös Jeesuksen aikalaiset - aina lähimpiä opetuslapsia myöten, Jeesuksen. Ylösnousseen näkeminen oli yllätys. Sen toistuminenkin oli yllätys. Tekstimme sanoo:"Tämä oli jo kolmas kerta, jolloin Jeesus noustuaan kuolleista ilmestyi opetuslapsillensa."

      Kolmas kerta. Tässä on ensimmäiseksi kerraksi laskettu kaikki ne kohtaamiset yhteensä, joissa Jeesus kuolleista nousemisensa päivänä näyttäytyi ystävilleen. Toinen kerta oli kahdeksan päivää myöhemmin tapahtunut ilmestyminen, minkä myös epäilevä Tuomas näki ja koki. Ja nyt - tämä kolmas kerta tapahtui Genesaretin järven rantatöyräällä.


      Kukin kerta oli erilainen. Kaksi aiempaa ilmestymistä olivat tapahtuneet Jerusalemissa tai ainakin lähellä kaupunkiin. Tapahtumapaikkana oli tuolloin ollut jossakin tuntemattomassa talossa ollut huone, suljettu tila, jonne opetuslapset olivat peloissaan ja toivottomina vetäytyneet Jeesuksen kuoleman jälkeen.

      Kristuksen kolmannessa ilmestymisessä on aivan toisenlaista avaruutta. Aamu kirkkaudessaan oli jo valjennut. Sumu hälvennyt. Edelliset ilmestymiset olivat tapahtuneet jotenkin pysähtyneessä, taaksepäin katsovissa tunnelmissa. Opetuslapset olivat olleet pelokkaina suljettujen ovien takana. Katsoen ennen kaikkea mitä oli menetetty, kuin mitä on edessä päin.

      Nyt oli katse jo eteenpäin. Opetuslapsijoukko - tai 7 heistä - oli toiminnassa. Ja millaisessa toiminnassa: Kalastamassa. Tekemässä juuri sitä, mitä he olivat tehneet työkseen ennen liittymistä Jeesuksen seuraan. Kalaan lähtö oli tullut Pietarin aloitteesta. Jo monia päiviä he olivat - jopa viikkoja - he olivat olleet Jerusalemissa. Kenties toiminnallinen Pietari oli yksinkertaisesti tuskaantunut toimettomuuteen. Vaikka Jeesus oli heille jo kaksi kertaa ilmestynyt he eivät tienneet, mitä nyt pitäisi tehdä. He uskoivat ylösnousemukseen - olivathan he elävän Kristuksen nähneet - mutta entä sitten: Ei heillä ollut voimaa lähteä julistajiksi - ei taitoa - ei ymmärrystä. Vieläkin he olivat niitä samoja yksinkertaisia kalastajia, jotka kolmisen vuotta aiemmin olivat Jeesuksen seuraan liittyneet. Paljon oli toki noina vuosina ihmeistä nähty ja Jeesuksen julistusta kuultu, mutta sen soveltamiseen ei ollut viisautta.

      Tämänkin ajan ihmisillä on paljon tietoa Jeesuksesta. Kuka tahansa suomalainen osaisi kertoa Jeesuksen elämänvaiheet melko tarkasti. Useimmat osaisivat lausua ulkoa joitakin sitaatteja hänen puheistaan. Lähes kaikilla on tietoa siitä mitä Hän opetti. Jokainen tietää, että kirkko opettaa, että Jeesus on ylösnoussut kuolleista.

      Mutta entä sitten? Mitä tämä tietämys merkitsee? Mitä se merkitsee esimerkiksi tilanteessa, jolloin olemme seurassa, jossa keskustelu saa uskontoa herjaavan sävyn. Sosiaalinen paine vaatisi nauramaan mukana, mitä teemme? Muistamme Jeesuksen sanan:"Joka tunnustaa minut ihmisten edessä, sen minäkin tunnustan Isäni edessä, joka on taivaassa." Tai mitä teet, kun olet tilanteessa, jossa sinulta kysytään, missä olit sunnuntaina. Olet ollut kirkossa, mutta tiedät, että kysyjä ei sitä arvostaisi. Uskallatko antaa rehellisen vastauksen:"Olin kirkossa"..vai kiellätkö tai laimennatko..."Olin kirkossa, koska piti mennä, koska....ja niin edelleen..."

      Tai mitä ajattelemme Jeesuksesta lähimmäistämme hautaan saattaessamme? Me toivoisimme, että Hän Kristus olisi todella ylösnousemus ja elämä, mutta "järkemme" sanoo, mikä on kuollut on kuollut. Koemme: Kunpa voisin uskoa ja jaksaisin uskoa - mahdottomaan.
      Tai mitä tunnemme, kun kuulemme kerrottavan valtavasta ihmeestä, jonka Jeesuksen nimen kautta kerrotaan tapahtuneen. Vakava sairaus on parantunut. Sairastunut itse kertoo ja sanoo sen olevan pelkästään ihme. Kyllä, kyllä me myöntelemme, mutta sydämessämme on epäilys..no kenties hoito sittenkin alkoi tehota; tai olikohan diagnoosi alunalkaen oikea - jos se sairaus ollutkaan sittenkään niin paha...jne ...jne...

      Onko niin ja näin kai on: Paljon on ihmisiä, jotka suhtautuvat uskonasioihin periaatteessa myönteisesti. Uskokoot ne, jotka haluavat, miten rämäpäisesti tahansa. En minäkään uskoa kiellä. Voi olla totta..tiedä häntä. Ja piste.

      Jos usko olisi vain tätä, se merkitsisi, että Pietari olisi jäänyt kalastajaksi. Toisinaan hän olisi kai muistellut noita kiihkeitä vuosia Jeesuksen seurassa. Kenties joku olisi kirjoittanut ylös Jeesuksen elämänvaiheita ja opetuksia. Ohjeiksi ja neuvoiksi. Olisi syntynyt korkeintaan aforismikokoelma tai filosofinen rakennelma, josta voi ottaa mallia elämäänsä ken tahtoo.
      Mutta mitään kristillistä kirkkoa ei näillä eväillä olisi syntynyt.

      Tämän sunnuntain yleisotsikoksi on merkitty sana:"Ylösnousseen todistajia". Keitä he olivat, joiden todistuksen kautta seurakunta syntyi. Tekstissämme oli koolla 7 Jeesuksen opetuslasta; heistä kolme mainitaan nimeltä: Pietari, Tuomas ja Natanael.

      Millaisia nämä kolme todistajaa ovat. Heidän taustastaan: Pietari. Hänellä oli takanaan uskollisuudella mahtailu ja sitä seurannut traaginen Jeesuksen kieltäminen. Toinen tunnettu hahmo koolla olevien Ylösnousseen todistajien joukossa oli Tuomas, jonka nimeä käytetään eri kielissä fraasinomaisena ilmaisuna tarkoittamaan epäilijää. Kolmas, vähiten tunnettu esillä olevista Ylösnousseen todistajista oli Natanael. Hän oli kuten sanoisimme skeptikko..kuultuaan veljeltään Jeesuksesta, hän oli tokaissut:"Voiko Nasaretista tulla mitään hyvää".

      Kieltäjä, epäilijä, skeptikko...olivat asialla. Kalastamassa. Siinä työssä, jonka he osasivat, jossa he olivat ammattilaisia.
      Aiemmin Jeesus oli sanonut heille:"Tule ja seuraa minua, niin minä teen sinusta ihmisten kalastajan" Jälleen he olivat kalassa - järvellä - kuten vuosia aiemmin.
      Kieltäjiä, epäilijöitä, skeptikkoja - sellaista taitaa olla Jeesuksen opetuslapsijoukko tänäänkin.

      Kuitenkin heille ja meille Kristus on sanonut: "Te ette valinneet minua, vaan minä valitsin teidät." Inhimillinen valinta olisi ollut toisenlainen- olisi etsitty parhaita, sanavalmiimpia...vakaampia..Mutta Kristus sanoi:"Valitsin teidät."

      Ja näiden valitsemiensa tykö Hän tuli. Keskelle arkipäiväistä työtä. Koko yö oli kalastettu. Kalaonnea ei ollut ollut. Tyhjin käsin he olivat palaamassa. Rannalta kuului ääni:"Lapset onko teillä mitään syömistä." Ei ole. "Heittäkää verkko oikealle puolelle venettä, niin saatte."

      Kieltäjä, epäilijä, skeptikko:"Onko teillä mitään syömistä." Neuvottomilla ei ollut. Ei ruokaa. Ei aatteita. Hämmennystä vain.

      Huomasitteko: Tällalailla ylösnoussut kohtaa ihmisen. Tällä tavalla Hän varustaa todistajansa. Hän tulee epätoivoisen, lamaantuneen vierelle. Yllättää!

      "Kun he astuivat maalle, näkivät he siellä hiilloksen ja kalan pantuna sen päälle, sekä leipää."
      Ja kuului sana:"Tulkaa syömään".
      Rakkaudesta Kristus tunnistettiin.
      "Mutta ei kukaan opetuslapsista uskaltanut kysyä Häneltä:"Kuka sinä olet?", koska he tiesivät, että se oli Herra. Niin Jeesus meni ja otti leivän ja antoi heille ja samoin kalan." Kristus tulee lähelle sanassa: Siinä rakkauden evankeliumissa, jossa syntinen saa kuulla:"Sinun syntisi annetaan sinulle anteeksi. Kristus tulee lähelle sakramenteissa:"Kasteessa ja ehtoollisessa, jossa Hän sanoo:"Ottakaa ja syökää."
      Hän varustaa todistajiaan. "minä teen teistä ihmisten kalastajia." Opetuslapset saivat 153 isoa kalaa. Kalojen lukumäärää on selitetty monella tavalla. Antiikin eläinoppi tunsi 153 kalalajia. Jumalan valtakunnan nuotta kokoaan kaikenlaiset kalat. Jeesuksen opetuslasten tehtävä on maailmanlaaja. Silläkin yksityiskohdalla voi olla merkitystä, ettei Kristuksen verkko repeile. Kaikesta hajaannuksesta huolimatta on vain yksi Kristuksen kirkko, se, joka ajan merestä vedetään iäisyyden rannalle. Kristus odottaa toisella rannalla, mutta Hän on koko ajan henkensä kautta kirkossaan läsnä. Hän ilmestyy edelleen niin sanassaan kuin sakramenteissaan, mutta myös läsnäolossaan aivan arkisissa tehtävissämme ja elämässämme.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle