• Saarna Tuomasmessussa 2. pääsiäispäivän ilta 2001
      1 vk. epistola Apt.t.10:34-43

      Apostolien teoissa meillä on luettavissa muutamia apostolien, erityisesti Pietarin saarnoja. Saarnoja, joiden vaikutus oli huikea. Joskus jopa tuhansia, kuten tapahtui ensimmäisenä helluntaina, joskus kymmeniä, joskus muutamia ihmisiä kääntyi kristityksi. Kun noita saarnoja lukee huomaa, että ne olivat hyvin yksinkertaisia. Yksi saarna on nyt tekstinämme.

      LUE Apt.t. 10:34-43
      Tämä saarna pidettiin Kesareassa. Se oli huomattava varuskuntakaupunki Välimeren rannalla. Puhe pidettiin Cornelius nimisen upseerin kodissa. Hän oli pakana, mutta mies josta sanottiin - jumalaapelkääväinen. Se tarkoitti, että hän oli lähentymässä juutalaisuutta. Noudatti tärkeimpiä perinnäissäntöjä ja tutki kirjallisuutta, mutta ei ollut vielä kääntynyt juutalaisuuteen. Tälle miehelle ilmestyi enkeli - huom. pakanalle, joka käski noutaa Pietarin paikalle. Palvelijat lähtivät matkaan. Samaan aikaan toisaalla Pietari koki myös näyn: Hänen rukoillessaan rukous muuttui näyksi, jossa hänen eteensä laskettiin ylhäältä levitetty kangas, jonka päällä oli kaikenlaisia eläimiä: Nelijalkaisia, matelijoita, sekä taivaan lintuja. Ja samalla hän kuuli äänen:"Nouse, Pietari! Teurasta ja syö."Mutta hän vastasi:"Ei, ei Herra! En ole koskaan syönyt mitään epäpuhdasta tai kiellettyä." Silloin ääni puhui uudelleen:"Minkä Jumala on puhdistanut, sitä älä sano epäpuhtaaksi." Tämä tapahtui kolmesti Pian Corneliuksen palvelijat saapuivat, kertoivat isäntänä näyn ja Pietari lähti seuralaisineen matkaan. Myös Cornelius oli kutsunut koolle suuren seuraväen: Sukulaisia ja ystäviä.

      Pietarilla oli herkkä omatunto. Pienestä pitäen hänelle oli opetettu mitä sai syödä ja minkä syöminen oli syntiä. Opetettu, mikä oli puhdasta ja mikä saastaista. Kenen kanssa hurskaat voivat seurastella kenen ei jne...Mutta nyt elettiin aikaa, jolloin uudelleen ja uudelleen apostoli joutui tarkistamaan ajatustottumuksiaan ja niinkuin tässä, jopa tekemään toisin kuin hänen omatuntonsa olisi luonnostaan ajatellut.

      Se millainen käsitys meillä on uskosta ja mitä koemme oikeaksi uskonharjoitukseksi on saanut vaikutteensa monesta lähteestä: Lapsuukodin, tai merkittävän opettajan vaikutusta siinä saattaa olla. Hyvin suuri merkitys on sillä ihmisellä tai sillä uskonyhteisöllä, jonka piirissä hengellisen elämän asiat ovat saaneet meissä selvyyttä. Jos meille on opetettu, että TV pois...olemme laittaneet sen pois. Jos että verilättyjä ei saa syödä..olemme omaksuneet sen asenteen. Aposteleille opetettiin oikein rautakankamallilla vapautta ja uskon ydintä: Uskon ydin on vapaus, johon Kristus vapautti meidät. Siinä vapaudessa me sitten uskosta käsin, raamattua tutkien ja omaatuntoamme tutkistellen rakennamme tapamme elää kristittynä. Tämä vapaus: Jumala ei erottele ihmisiä...Hän on avarampi kuin Pietari olisi voinut ajatella. Itsessään Pietari ei olisi voinut tuollaisen muukalaisen kotiin mennä tai ei ainakaan syödä kaikkea mitä tuo mies ysvätällisyyttään, mutta samalla tietämättömyyttään juutalaisten tapojen yksityskohdista hänen syötäväkseen laittoi. Nyt Pietari näki oleellisen: Tässä oli - ei saastainen muukalainen, vaan Herraa ja pelastusta etsivä Jumalan luoma, hänen tuleva veljensä Jeesuksessa Kristuksessa. Raja-aidat kaatuivat ihmisten väliltä, mutta ennenmuuta ja ensin ne oli kaadettava ajatuksissa. Vanhat ajatusmallit tuli mitata: Mitä Kristus tässä tilanteessa olisi tehnyt...siis tahtoo tehdä ja tekee minun kauttani. Tämä voisi olla myös meille hyvä kysymys, kun omia asenteitamme eri juttuihin mietimme. Itse olen ainakin joutunut huomaamaan, kun jokin asia suututtaa ja kuohuttaa, niin että kuvittelen olevani täynnä pyhää vihaa...asenteeni nouseekin, kun sitä tarkemmin perään omasta pienuudestani...kyvyttömyydestä kuulla ihan erilaista mielipidettä...kun tässä pohdin, mitä Jeesus tekisi...asia saattaakin saada aivan uudenlaisen näkökulman. Minun pyhänä pitämäni näkökulma voikin olla se Pietarin ratkaisu isken miekalla korvan irti ja Jeesuksen näkökulma olikin...sallikaa vielä tämä ja paransi kiinniottajansa vamman. Tässä opetelussa olemme jatkuvasti koululaisia, emme valmiita.

      Pietarin saarna Corneliuksen kodissa oli yksinkertaisesti kertontaa siitä mitä Jeesus oli tehnyt: Saarnasi, teki hyvää: paransi sairaita. Hän kertoi miten tuo viaton naulittiin ristille ja miten Jumala herätti hänet ylös kuolleista. Näiden tosiasioiden kerrottuaan Pietari vetosi:Jokainen, joka uskoo häneen, saa hänen nimensä voimasta syntinsä anteeksi." Niin heidät kastettiin ja taas oli pelastus saavuttanut uusia ihmisiä: Nyt pakanoita kuului myös kristittyjen laumaan. Ei kuitenkaan enää pakanoina vaan rakkaina veljinä ja sisarina Jeesuksessa Krsituksessa.

      Jeesuksen nimessä! Siihen haluan vielä puuttua: Saa hänen nimensä voimasta synnit anteeksi...tai rukoilla Jeesuksen nimessä: Kun kristitty rukoilee Isää Jeesuksen nimessä, Isä vastaa rukoilijalle aivan kuin kysymyksessä olisi Jeesuksen itsensä Isälle osoittama rukous. Väite tuntuu uskomattomalta, mutta on tosi. Kristitty ei astu Jumalan eteen omassa vanhurskaudessaan, vaan Jeesuksen vanhurskaudessa. Pyhyys on Kristuksen pyhyyttä. Corneliuksen kodissa ei ollut koolla vain joukko ihmisiä tai sekalainen seurakunta, vaan Kristukseen uskovia pyhiä. Jumalan lapsia. Niin täällä kirkossakin. Herra ei tahdo jättää ketään yksin...ei synteihin, eikä yksin taakkojensa alle vaan tulee vierelle ja pysyy: Olen kanssasi joka päivä maailman loppuun asti.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle