Erään näkökulman kysymyksiin tuo ensi sunnuntain evankeliumi, jossa Jeesus kertoo vertauksen, isännästä, joka tarvitsi työväkeä viinitarhaansa. Työtä vailla olevalla väellä oli tapana mennä kaupungin torille odottamaan, että joku työväkeä tarvitseva tulisi ja ottaisi heidät palvelukseensa. Tuona Jeesuksen kuvaamana päivänä tarvittiin paljon työntekijöitä. Aamulla torille tulleet saivat heti kutsun lähteä töihin. Päivällä käytiin hakemassa vielä lisää väkeä ja vielä iltapäivälläkin käytiin katsomassa olisiko vielä joutitaita ja löytyihän heitä ja heidätkin palkattiin. Kun sitten illalla tuli palkanmaksun aika saivat viimeksi tulleet hyvän palkan. Parin tunnin työstä kokonainen denari. Päivällä tulleet saivat hekin hyvin - saman. Denari oli normaali päiväpalkka siihenaikaan ja he saivat sen nyt puolen päivän työstä. Oli aihetta iloita. Kun sitten he, jotka olivat tulleet jo aamulla ja olleet koko pitkän, helteisen päivän työssä, tulivat he ilman muuta kuvittelivat saavansa nyt enemmän kuin oli sovittu. Näin ei kuitenkaan käynyt. He saivat sovitun palkan. Denarin. Te kokivat itsensä petetyiksi.
Jeesus sanoi taivasten valtakunnan olevan tällainen. Siis millaisen? Epäoikeudenmukainenko? Ei suinkaan vaan päinvastoin! Denari oli summa, jolla perhe tuli päivän hyvin toimeen. Ajatellaanpa, jos lyhyen aikaa työtä tehneet olisivat saaneet oikeudenmukaisen palkan se olisi kai ollut neljännes denaria. Sillä ei olisi tullut toimeen. Oikeudenmukainen yhteiskunta huolehtii jokaisesta jäsenestään, myös niistä, jotka syystä tai toisesta eivät voi antaa koko panostaan yhteiskunnan rakentamiseksi. Se on vertauksen ajallinen opetus.
Vertauksen pääopetus koskee ikuisuutta. Pelastuksen asiaa. Joku on joskus ihmetellen ja katkerana puhunut niistä synnissä vuosikymmenet rypeneistä ja kentien paljon pahaa ihmissuhteissaan aikaansaaneista, jotka viimeisissä elämän taisteluissa tulevat uskoon, että eikö se ole väärin ja epäoikeudenmukaista esimerkitsi niitä heidän takiaan kärsineitä kohtaan. Inhimillisesti tekisi mieli sanoa kyllä, mutta tekstimme sanoo näin ajattelevalle:"Katsotko sinä karsaasti sitä, että minä olen hyvä." Tästä armosta Taivaallinen Isä on maksanut kalliin hinnan - Poikansa Jeesuksen Kristuksen hengen. Se armo kutsuu meitä jokaista ojentamaan kätemme sen ilmaisen lahjan vastaanottaksemme, jonka Jumala tahtoo hyvyydessään juuri sinulle ja minulle - syntiselle - antaa.