Joulu taitaa olla kaikista juhlista
kaunein ja odotetuin. Luonto on puhtaan
valkoinen. Saadaan lahjoja. Opiskelijat tulevat
kotiin. Sukulaiset tapaavat toisiaan. Lauletaan
tuttuja, ihania joululauluja...kynttilät
valaisevat ja lämmittävät pimeyttä. Paikat on
siistitty. On todella juhla.
Seurakunta kysyy jouluna uudelleen ja
uudelleen:"Vaan muistammeko lapsen sen, jok
ainaisen toi kirkkauden?" Mitä tarkoittaa
Jeesuksen muistaminen - Minkä kirkkauden Hän
toi?
Jeesuksen lapsuudesta raamattu ei kerro meille
paljoakaan. Hän syntyi Beetlehemissä - joutui
pakolaiseksi Egyptiin - ja vartui mieheksi
Nasaretin pikkukaupungissa. Varsinaisen kuvauksen
Jeesuksen toiminnasta saamme vasta Hänen
kolmesta viimeisestä vuodestaan. Raamattu kertoo
miten Hän julisti ja saarnasi -"niinkuin
se, jolla valta on - eikä niinkuin heidän
kirjanoppineensa" Hän paransi sairaita,
tyynnnytti myrskyn. Ruokki nälkäisiä. Kutsui
ihmisiä seuraajakseen.
Kaikki tämä herätti laajaa kohua ja huomiota.
Hän oli aikansa julkkis- Kaukaakin tultiin
Häntä kuulemaan ja ihmettelymään.
Jokaiselle juutalaiselle oli tuttu se Vanhan
testamentin moneen kertaan toistunut sana, että
Jumala tulee lähettämään pelastajan.
Ajatelkaa mitä tekstissämme luvattiin.
Profeetta Miika siinä ilmoittaa tulevia
tapahtumia näin:"Mutta sinä, Betlehem
Efrata, joka olet vähäinen olemaan Juudan
sukujen joukossa, sinusta tulee se, joka
hallitsee Israelissa, jonka alkuperä on
muinaisuudesta, iankaikkisista ajoista".
Hän ilmoittaa, että vähäisestä Betlehemin
kaupungista tulee se hallitsija, Messias, joka
hallitsee...kyse ei ole vain merkittävästä,
mahtavasta ihmisestä, vaan suunnattomasti
enemmästä - Jonka alkuperä on iankaikkisista
ajoista - kysehän oli itse Jumalasta, joka tulee
ihmiseksi - pelastajaksi.: Immanuel, oli vanhan
testamentin kuva nimi Messiaalle: Se on
suomennettuna: Jumala meidän kanssamme!
700-vuotta kärsimyksen, odotuksen, sinne tänne
horjumisen vuotta, oli kulunut Miikan ennustuksen
sanoista. Jonkun toisen profeetan saman
sisältöisistä sanoista vielä kauemman.
Monille Jumala oli kuollut, mutta oli yhä
niitä, jotka rukoilivat Jumalaa ja odottivat,
että se mitä raamattuun oli kerran kirjoitettu
toteutuu todella ja täydesti.
Niin, sitten tuli Galilean Nasaretista tämä
Jeesus, joka herätti puheillaan ja teoillaan
huomiota - jopa toiveita:Monet olivat
näkevinään, että tämähän tekee juuri
niitä asioita, joista ennustukset olivat
ilmoittaneet Messiaan tunnettavan. Luen mitä
Jeesuksen aikalaiset miettivät:"Niin
muutamat kansasta kuultuaan nämä sanat,
sanoivat:"Tämä on totisesti se
profeetta" Toiset sanoivat:"Tämä on
Kristus". Mutta toiset sanoivat:"Ei
suinkaan Kristus tule Galileasta? Eikö Raamattu
sano, että Kristus on oleva Daavidin
jälkeläisiä ja tuleva pienestä Betlehemin
kaupungista, jossa Daavid oli? Näin syntyi
kansassa eripuraisuutta hänen tähtensä. Ja
muutamat tahtoivat ottaa Hänet
kiinni."(Joh.7)
Me elämme monien paineiden alla. Monien
epävarmuustekojöiden puristuksessa. Te kävitte
sytyttämässä kynttilän rakkaanne haudalle.
Tieto kuolemasta oli raskas.Miten on mennyt sen
jälkeen? Koska on meidän vuoromme. Me elämme
todella vain hiuskarvan varassa. Elämän lanka
on juuri sellainen millaiseksi Jumala on sen
säätänyt. Immanuel. Jumala meidän kanssamme.
Me - tavalliset ihmiset, pienet ja suuret. Heikot
ja voimakkaat - Me tarvitsemme Jeesusta.
Pelastajaa. Häntä, josta raamattu
sanoo:"Ja viimeisenä Hän on seisova
multain päällä."(Job)
Kaikki viittasi Jeesusta arvioireiden tajunnassa
siihen, että Hän oli se tuleva. Mutta sitten
tuli joku "viisas", joka
sanoi:"Tämä on Nasaretista - Galilealainen
ja olemmehan kaikki lukeneet, että Messias tulee
Daavidin suvusta, Betlehemistä."
Näin se on - aina tulee, jokin ääni -
"perusteltu järkisyy" - jolla
väistämme Jumalan todellisuuden.
Torjujat jäivät vakaaseen uskoon - ei ole
tässä Messias, koska syntymäpaikka on
väärä.
- Tällä kohtaa me tiedämme enemmän: Itse
keisarilta oli tullut käsky verollepanosta, joka
oli määrätty toimeenpantavaksi siten, että
joka suku ilmoittautui suvun kantakaupungissa.
Niinpä Joosef, joka oli Daavidin sukua joutui
lähtemään Marian kanssa Betlehemiin, Juudaan.
Siinä se! Mutta tätä eivät aikalaiset
laajoissa kansankerroksissa tienneet...
On hyvä kysyä itseltään:"Mitä minä en
tiedä?!!! Mitä oletan, luulen...näinhän se
on.
Jumala on! Hän toimii. Hän toimii niin
ihmeellisesti, ettemme sitä huomaa. Se
vähäinen ääni omassatunnossa...se
kaipaus....elämän vaiheet...se
taivasikävä...tai rauhattomuus...halu JOULUUN!
Kaikki tämä on sitä toimintaa. Joskus Hän
viipyy - on hiljaa. Silloinkin meillä on
jotakin: Meillä on Hänen sanansa. Silloin on
aika luotaa.
Israelin uskovat odottivat. Vanha Simeon
temppelissä. Köyhäkansa toivoi: Paimenet
kedolla. Iät ajat oli elämä soljunut
tavanmukaisena. Oli surtu ja iloittu. Hiottu ja
levätty. Sitten tapahtui. Morsiusparille tuli
kirje: Verollepano. Marialle ilmestyi enkeli ja
Joosefille. Muut eivät näistä nähneet ja
näsitä tienneet.
"Sillä näky odottaa vielä aikaansa, mutta
se rientää määränsä päähän, eikä se
petä. Jos se viipyy, odota sitä; sillä
varmasti se toteutuu, eikä se myöhästy"
Näin VT:n profeetta Habakuk.
Maria ja Joosef tulivat Betlehemiin. Marian
synnyttämisen aika tuli...ja Hän synnytti Pojan
- kapaloi Hänet ja pani seimeen makaamaan."
On joulu. On aihetta juhlaan!