• Saarna 2.6.2002 2 vk ev. Matt.13:44-46
      Katoavat ja katoamattomat aarteet (aarre)

      "Sateenkaaren päässä on aarre"-sanoo vanha sanonta. Lapsena se oli kiehtova ajatus, jopa niin, että joskus tuli sitä sateenkaaren päätä yritettyä tavoittaa..mutta näinhän siinä kävi, että aina vain se tuntui pakenevan, olevan yhtä kaukana edessä ja lopulta häipyi yks kaks.

      Kätkettyjä aarteita on kautta aikojen etsitty ja joskus myös löydetty. Niitä saattaa löytyä mereen uponneista laivoista...sotien tai maanjäristysten tuhoamien muinaisten kaupunkien raunioista. Kallisarvoisia helmiä on sukellettu merien syvyyksistä hengitystä pidätellen aina kuoleman rajoille asti. On lähdetty kultaa kaivamaan tiettömien taipaleiden taakse Lapin erämaihin tai valtamerten taakse Amerikkaan. Loton jättipotti panee väen liikkeelle kohti R-kioskia suuren voiton toivossa. Ihmistä on aina ajanut liikkeelle äkkirikastumisen toivo.

      Millaisen aarteen sinä toivoisit löytäväsi? Kenellepä meistä ei veikkausvoitto kelpaisi...saisimme lisää mukavuutta elämäämme. Jonkun suurin aarre olisi, kun tulisi terveeksi tai kivut vähän lientyisivät...Toisen hartain rukous ja suurin toive olisi, kun lasten tai lastenlasten asiat korjaantuisivat. Olisimme valmiit luopumaan paljosta, jos tuon tai tuon raskaan asian saisi kuntoon. Olen monta kertaa aivan mykistynyt Tuomasmessuissa tai rukous-illoissa, kun luetaan meidän kirkossa olevien rukouspyyntölappuja: Miten valtava on hätä ja miten isojen asioiden kanssa me tai monet meistä joutuvat kamppailemaan. Rukous on aarteen etsimistä: Avun hakemista Häneltä, jossa ovat koko maailman rikkaudet kätkettyinä!

      Tekstissämme köyhä päivätyöläinen kyntää vierasta peltoa. Puinen aura karahtaa aarrearkkuun. Mies ei puhu asiasta kenellekään vaan hankkii jostakin rahat, myy jopa kaikki tavaransa, ostaa pellon, ja aarre on hänen. Köyhästä tulee yhdellä iskulla rikas.
      Jeesuksen kertoman kaksoisvertauksen toinen päähenkilö on varakas helmikauppias. Hänkin tekee elämänsä löydön, saa käsiinsä oikean superhelmen. Hänkin myy muut tavaransa ja ostaa tuon yhden kallisarvoisen helmen.
      Joitakin aikoja sitten oli lehdessä pieni juttu, että eräs turisti oli Egyptiläisestä basaarista osunut matkamuistomaljakon...aikojen perästä joku asiantuntija oli päässyt tuota muutamalla kympillä hankittua esinettä tutkimaa ja kiinnostunut...lopulta tuo maljakko todettiin aidoksi ja myytiin miljoonan euron hinnalla.

      Aina ei aarteiden, helmien tai lottovoittojen saajista ole tullut onnellisia. Ei meille ihmisille oikeasti riitä sekään, että kaikki asiat ovat päällisin puolin hyvin. Taivaallinen Isä on luonut meidät sellaisiksi, että kuten kirkko isä Augustus sanoo:"Sydän on rauhaton, kunnes se löytää levon Jumalassa". Aarretta haetaan ja haetaan...elämään etsitään kevennystä...parannusta...iloa epätoivoisesti, mutta vääristä paikoista: Lähteistä, joissa sitä ei sittenkään ole tarjolla.

      Jeesus kertoi päivän vertaukset, että me tulisimme tietoiseksi, missä on elämän suurin aarre. Virrentekijä oli sen oivaltanut, kun kirjoittaa:"On meillä aarre verraton, se kalliimpi on kultaa ja kivet kalleinmatkin on sen verralla vain multaa." Se aarteitten aarre on Jumalan Sana ja sanassa asuva Kristus, Vapahtaja.

      Kun Jeesus esitti vertauksen aarteesta ja helmestä, hän tiesi, että valtaosa kuulijoista oli köyhää väkeä. Hän tiesi, ettei heille todellisuudessa kävisi kuten kertomuksen löytäjille. Mutta Jeesus tiesi toisenkin asian, nimittäin, että noilla hänen kuulijoillaan oli juuri nyt elämänsä tilaisuus. Jumalan valtakunnan loputtomat rikkaudet olivat heidän ulottuvillaan. Heidän edessään seisoa Kristus, maailman Vapahtaja. Hän joka opetti: Älkää tavoitelko katoavia aarteita vaan katoamattomia!"

      Miksi on niin vaikea uskoa tuota raamatun niin yksiselitteisesti kertomaa tärkeysjärjestystä. Siksi että me olemme niin maallisia, niin epäuskon läpäisemiä...niin äkkiä toivottomuuteen vaipuvia. Olemme kuin Pietari , joka nähtyään Jeesuksen kulkevan vetten päällä...lähti vastaan, mutta kun aallot olivat kovat...usko ja luottamus petti ja hän alkoi vajota...piti ojentaa käsi oman epäuskon keskeltä kohti Jeesusta. Tällaista kamppailua on uskomme. Tällaista kaiken myymisemme...hapuilua..etsimistä, toive vakuuttumista...Äkkiä etsikkoajassa oleva alkaa laskea kustannuksia, mistä pitäisi luopua...kannattako...

      Jeesuksen vertauksessa on sana:"Ja iloissaan myi..."Jumalan valtakunnan löytäminen ei ole uhraus, kaikkea muuta...se on ilo...suuri ilo...niin, että Vapahtaja joka tietää miten nämä asiat oikeasti ovat sanoo: Aarre...kallisarvoisista kallisarvoisin! Tätä todistaa yksi ja toinen uskon löytänyt todistuspuheenvuoroissaan. Sitä tuoretta kokemusta kaipailee pitkään uskontiellä vaeltanut, kun pyytää:"Herra uudista...anna uskoni tulla palavammaksi..." Luopuminen kaikesta turhasta ei tapahtunut, että valtakunta löytyisi, vaan ilosta, koska se löytyi! Koska sen rinnalla se kaikki muu tuntui yhtäkkiä olevan roskaa.

      Aura karahti aarrearkkuun. Armo yllättää. Eikö meidätkin. Eikö ole ihanaa heittäytyä Kristuksen käsivarsille murheineen...anna synnit anteeksi...johdata...kanna..näytä tiesi. Aavistus ympäröivästä rakkauden valtakunnasta antaa rohkeuden lähteä kulkemaan tietä, jolle aiemmin emme ole uskaltautuneet. Aavistus ympäröivästä rakkauden valtakunnasta...siitä, että minua kannetaan, antaa voimaa uskoa hyvän mahdollisuuksiin..näkyihin, jotka ylittävät omat kapeat käsityksemme. Sydämessä alkaa soida löytäjän riemu. Tällaisina hetkinä tajuamme, että Jumala on tässä mukana, minua hoidetaan.

      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle