Vappu on kevään juhla. Toukokuun ensimmäinen on Valpurin nimipäivä. Nimi tulee Valborgista, joka kuuluu roomalaiskatolisen kirkon pyhimyksiin.
Jumalanpalvelusuudistuksen yksi eniten kritiikkiä saanut kohta on se, että kirkkovuoteen on ehdotettu muistopäiviä muutamille kirkon ja kristikunnan historian merkkihenkilöille. On kysytty - ei kai pyhimysten palvonta ole jälleen palaamassa kirkkoomme. Kysymys on aiheelinen. Vanha kirkollinen kalenteri on tuntenut toki Marianpäivän ja Tapanin päivän (Stefanus), mutta nyt ehdotetaan muistopäiviä mm. Paavalille, evankeliumeiden kirjoittajille, apostoleille, Joosefille, Magdalan Marialle jne. Niin ikään ehdotetaan muistopäiviä kirkon suurille opettajille ja mm. herätysliikkeiden johtohahmoille.
Käsikirjakomitea perustelee henkilöiden muistamisia paitsi varhaiskirkon perinteellä mm. sillä, että heidän elämänsä todistaa Jumalan työstä maan päällä. Heidän uskonsa ja kilvoituksensa on nähty esikuvaksi heidän omille aikalaisilleen ja myöhemmille sukupolville. Heidän muistamisensa on vahvistanut uskon yhteisöllisyyttä ja korostanut kirkon luonnetta Jumalan vaeltavana kansana.
Aikanaan uskonpuhdistus vähensi pyhimysten muistopäivien määrää. Kokonaan muiston vaalimisesta ei kuitenkaan luovuttu. Ausburgin tunnnustuksessa kirjoitetaan:"Me voimme julkisesti muistaa pyhiä, jotta oppisimme kukin kutsumuksemme mukaisesti seuraamaan heidän tekojaan". Apostolien päivänä on mm. opettu Jeesuksen heille antamaan lähetystehtävää.
Kristikunnan historia osoittaa, että on ihmisiä, joiden kilvoituksesta ja elämässtä voimme oppia. Mutta samalla kun näin sanomme, on korostettava, että myös heillä on ollut sekä julkiset, että salaiset vikansa ja syntinssä. Jos siis kuvittelemme tai opetamme, että he olisivat pelastuneet hyvyytensä perusteella, erehdymme. Kaikki me olemme suuria syntisiä ja pelastus on yksin armosta.
Mutta Jumalan lahja on, että syntinen ja puutteellinen saa uskoa synnit Jeesuksen nimessä anteeksi ja silloin: Silloin hän, sinä ja minä, olemme pyhiä. Emme kukaan itsemme kautta, vaan sen kautta, että Kristus näin meitä armahtaa, että antaa oman pyhyytensä meille lahjaksi ja samalla ottaa meidän vikamme ylleen ja kantaa en ristille ja kärsii rangaistuksen puolestamme.
Tähän turvautumalla tosi kevät puhkeaa sisimmässämme!