Saarna
      Septuagesimasunn.
      Ansaitsematon armo
      VT Jer.9:23-24

      Jumalan tunteminen, mitä se on?  Suomalaisilta on vuosien varrella monissa tutkimuksissa kysytty, millainen Jumala on.  Suuri enemmistö ilmoittaa uskovansa Jumalaan, mutta kuva Hänestä on melko epäselvä.  Kun aiemmin korostettiin Jumalan valtaa, voimaa ja tuomioita, nyt korostus on rakkaudessa ja anteeksiannossa.  Kun aiemmin ihmiset ilmoittivat löytävänsä Hänet raamatun kuvauksissa nyt monet sanovat Hänen löytyvän metsän hiljaisuudessa.  Kuva Jumalasta on muuttunut yhä enemmän yksilön omiksi käsityksiksi Hänestä.
      Ollaanko tässä kuinka lähellä sitä tekstin sanaa:  Tuntea Herra? Tuskinpa?
      Entä onko Herran tunteminen jotakin seuraavista:
      -varmuus Hänen olemassaolostaan
      -läheinen persoonallinen suhde Häneen
      -Jumalan läsnäolon tunteminen
      -Jumalan tahdon tunteminen ja tekeminen

      Profeetta Jesaja opetti Jumalasta tietämättömälle Persian kuningas Kyyrokselle:"Vaikka sinä et minua tunne, minä vyötän sinut, jotta auringon nousun mailta sen laskun sijoille saakka opittaisiin tietämään, että muuta Jumalaa ei ole, että minä yksin olen Herra". (Jes.45: 5-6).

      Alkukieli, hebrea käyttää Jumalan tuntemisesta sanaa "jada", se merkitsee sekä tietämistä että tuntemista ja tunnustamista!
      Sanaa käytetään raamatussa siitä, mitä Jumalan suuret teot, kuten kansa johtaminen pois Egtyptin orjuudesta tms.-  merkitsivät. Tai kun vihollisen ja luonnonvoimien runtelemalle kansalle sanottiin..."he saavat jälleen syödä itsensä kylläisiksi ja ylistää Jumalaa ja hänen ihmeellisiä tekojaan.  Te tulette tietämään (jada), että minä olen Israelin keskellä ja että vain minä, Herra, olen teidän Jumalanne" (Joel 2:27).

      Oikea Jumalan tunteminen on paitsi uskoa Hänen olemassaoloonsa ennenmuuta luottamusta ja turvautumista Häneen elämän kaikissa asioissa!  Päivän teksti saarnaa meille ensimmäistä käskyä:"Minä olen Herra sinun Jumalasi, älä pidä muita jumalia".

      Ja nyt tulee kuvaan mukaan kerskaus:  Tämä uskovan luottamus Jumalaan on niin suuri ja mieluinen asia, että siitä haluaa peräti kerskua.  Paavali on tästä hyvä esimerkki:  Hän kertoo kerskaavansa Herrasta ja Kristuksen rististä - samalla hän myöntää  oman heikkoutensa, ja kerskuu kiittäem Jumalaa myös siitä, koska se saa hänet yhä uudelleen ja uudelleen huomaamaan miten totaalisesti hän tarvitsee auttajaa - Kristusta!

      Tämän päiväisessä tekstissämme profeetta Jeremian julistuksen painopiste on näissä Jumalan hyvyyden ja suuruuden asioissa "Herran teot maan päällä ovat uskollisuuden, oikeuden ja vanhurskauden tekoja:" Hän julistaa.

      Mutta samalla kun teksti on tätä Jumalan ylistystä se sisältää myös voimakkaan muistutuksen meille ihmisille.
      Muistutuksen - meidän kerskauksemme ei taida useinkaan olla tätä Herrasta kerskaamista.  Kaikkea muuta.

      Profeetta panee vastakkain oikean ja väärän asenteen koko elämään.  Väärä on ihmiskeskeinen, oikea Jumala-keskeinen asenne. Mikä on kestävä sijoitus, siitä on kysymys.
      Ihmiskeskeisessä asenteessa profeetta mainitsee arvoperustaksi viisauden, vallan ja rikkauden. Ne voivat olla ja ovat ihan hyviä asioita sinänsä - Jumalalta saatuja leivisköjä, mutta elämän keskipisteeksi ne eivät kelpaa!  Omat inhimilliset saavutukset eivät riitä elämän perimmäiseksi turvaksi.  Yhdeltä osin näin on siksi, että nämä ovat katoavia arvoja- eivät ikuisia, mutta vaikka ne kestäisivätkin ne eivät riitä, koska ne vievät vinoon, omahyväisyyteen, itseriittoisuuteen, tyhjyyteen. Jos rakennamme elämämme vain tämänpuoleisille olemme niitä, joita Jeesus kuvasi tyhmiksi rakentajiksi, jotka pystyttivät talonsa hiekalle ja kun sateet ja myrskyt tulivat talo sortui "ja sen sortumien oli suuri"
      Usein tämä väärille arvoille rakennettu elämä pettää jo ihmisen eläessä, mutta jos ei silloin niin ainakin kuoleman hetkellä.

      Missä Jumala ei ole keskeisellä sijalla, siellä perspektiivi kutistuu: kaikki nähdään ihmissisäisessä kehässä.  Elämän ratkaisevin tekijä on jätetty itseriittoisesti laskuista pois!
      Oikeaan täyteen elämään kuuluu, että jumalan paikalla on Jumala.

      Vain se, joka orientoi elämänsä Jumalaan, omistaa todellisen ymmärryksen.  "Herran pelko on viisauden alku" tai psalmi "viisas se, joka hänen tahtonsa täyttää."

      Oikea elämän asenne on "etsiä Herraa", kysyä Jumalan tahtoa...kulkea Hänen tietään...
      Oikea kerskuminen on kunnian antamista Jumalalle.  Se on Jumalan kiittämistä, ylistämistä, palvomista!  Miksi:  Siksi, että Hän on kiitettävä, ylistettävä ja palvottava!!!
      Siksi, että kaikki mitä meillä hyvää on: On Häneltä.  Ja vielä enemmän - myös meidän pahuuteemme hän on reagoinut valmistamalla anteeksiannon Pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa.
      Kaikki on Jumalan lahjaa...raamattu toistaa "Minä Herra teen..."  Ihminen on lahjojen vastaanottaja.
      Virren 340 sanoin:"Herrasta veisaa kieleni, ylistää armoansa,
                         ei unohtaa voi siekuni hyviä tekojansa.
                         Kun etsin niin Hän vastasi, ja nöyrät kiitos
                         virttäni iloiten kuuntelevat.
      Kasvoihin Herran katsokaa, ne loistaa suloisesti
      ja hyvyyttänsä maistakaa, se vuotaa iäisesti
      On autuas se ihminen, ken elää Herraan turvaten
      Ei mitään silloin puutu"


      Paluu saarnavalikkoon
      Paluu etusivulle